KONSERTTIARVIO
|
|
|
14.11.2014 Kuvagalleria
|
Phil ja Dave Alvin. Kuva: Marko Aho
|
Veljekset juurillaan
Dave ja Phil Alvin esiintyivät Helsingissä The Guilty Ones –yhtyeen kera.
Savoy-teatterissa nautittiin kirjavasta ohjelmistosta, muun muassa veljesten
yhteisen suosikin Big Bill Broonzyn musiikista.
Marraskuun alkumetreillä koettiin Helsingin Savoy-teatterissa tapahtuma, jota on
odotettu pitkään ja jonka monet eivät uskoneet konsaan toteutuvankaan.
Maineikkaan The Blastersin keulilla kuuluisuuteen nousseet veljekset Dave ja
Phil Alvin saapuivat marraskuun kolmantena päivänä ensimmäiselle yhteiselle
Suomen-vierailulleen.
Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä tapahtuneen välirikon jälkeen kaksikko
ehti neljännesvuosisadan ajan kulkea eri polkuja. Jokunen, pari livetallennettakin
poikinut, The Original Blasters -kiertue matkan varrelle on mahtunut, mutta
muutoin kummallakin on ollut visusti omat kuvionsa.
Ilmeisesti pahimmat särmät ovat tien päällä kuluneet pois, koska muutama vuosi
sitten veljesten välinen yhteistyö alkoi näyttää taas mahdolliselta. Ensimmäiset
askeleet siihen suuntaan otettiin John Mellencampin, Stephen Kingin ja T-Bone
Burnettin jylhässä musikaalissa ”Ghost Brothers Of Darkland County”, jonka
levyversion tähtikaartiin Alvinit Taj Mahalin, Kris Kristoffersonin ja Sheryl
Crow'n ohella kuuluivat. Sen jälkeen Dave kirjoitti kehutulle "Eleven Eleven" -
levylleen omakohtaisen veljesdueton nimeltä "What's Up With Your Brother?".
Sen leppoisasta sävystä oli helppo aavistella, että lisääkin yhteisiä projekteja
saattaa olla tuloillaan.
Philin vakava sairastuminen Blastersin Euroopan-kiertueella kesällä 2012 oli
viimeinen sysäys ryhtyä sanoista tekoihin. Dave riensi apuun ja sijaisti
sairastuvalla makoilevaa veljeään. Reipashenkinen, veljellinen kisailu toki sävytti
tuurauksiakin. Joka illan avauksena Dave spiikkasi: "Vaikka en osaakaan laulaa
yhtä hyvin kuin Phil, minä sen sijaan muistan laulujen sanat."
Philin tervehtymisen jälkeen veljekset alkoivat työstää merkittävälle
nuoruusaikojensa esikuvalle Big Bill Broonzylle kumartavaa levyä. Se ilmestyi
viime kesäkuussa. Odotettu julkaisu (jonka pitkähkössä otsikossa
informatiivisuus polkee selkeyden jalkoihinsa: ”Common Ground – Dave Alvin &
Phil Alvin Play and Sing The Songs of Big Bill Broonzy”) otettiin innolla vastaan.
Dave on muistanut useammassakin yhteydessä tähdentää, että vaikka he
yleensä tuppaavat olemaan asioista eri mieltä, Broonzysta heillä ei tule riitaa.
Odotettu keikka
Ei tullut riitaa Savoyssakaan. Dave kantoi spiikkausvastuun luontaisen
tarinankertojan ottein. Hän muisti moneen kertaan kehua vuolaasti isoveljeään –
ja syystä. Vaikka Philin ulkoinen olemus on sairastelun jäljiltä hauras ja
raihnainen, laulu soi hämmästyttävän jäntevästi. Esimerkiksi Blastersin
ohjelmistosta tuttu, hengästyttävä vauhtipala ”One Bad Stud” irtosi aivan
vanhaan malliin.
.
|
|
|
Kumpikaan Alvin ei ole turhan usein Suomessa rampannut. Itse asiassa Dave oli
ennen tätä keikkaa käynyt vain kerran Pohjolan perukoilla. The Paladinsin
matkassa tehdystä visiitistä onkin ehtinyt kulua jo reilut 20 vuotta. Toivottavasti
seuraavaa vierailua ei tarvitse odottaa niin kauan. Phil on ollut veljeään
ahkerampi Suomen-kävijä. Hän on tavannut vierailla Blastersin kera noin
kymmenen vuoden välein. Kolmesta käynnistä tuorein ajoittui vuoteen 2004.
Syylliset yksilöt
Veljesten taustalla soittaa Daven mainio bändi The Guilty Ones. Trion
muodostavat kitaristi Chris Miller, basisti Brad Fordham ja rumpali Lisa
Pankratz. Ahkera keikkailu näkyy ja kuuluu lavatyöskentelystä. Kolmikon soitto
kulkee yhtenäisesti ja svengaa kurinalaisen jämäkästi. Miller operoi
Savoy-teatterin lavan hämärältä reunalta käsin; hän on monin ajoin orkesterin
miltei näkymätön, mutta ei kuulumaton jäsen. Tyylikkäissä Willie Nelsonin
henkeen letitetyissä eloveenapalmikoissaan esiintynyt kitaristi hoitaa
vastuualueensa turhia elämöimättä ja jämptisti. Miller ei soita yhtään turhaa
ääntä, eikä tee lavalla ainuttakaan turhaa liikettä. Välillä hän saattaa seisoskella
joutilaan oloisena ja antaa muille tilaa. Mutta heti kun kappaleeseen ilmaantuu
kakkoskitaran mentävä kolo, jo alkaa tapahtua. Eikä maltillinen tyyliniekka
häpeile ottaa soolotilaakaan haltuunsa.
|
|
|
|
Pankratz (kuvassa vasemmalla) ja
Fordham seuraavat livetilanteessa
valppaasti Davea. He nostattavat
meiningin vaivattomasti leppoisasta
käyskentelystä rivakkaan raviin. Erityisesti
Pankratz reagoi kitaran kannanottoihin
ahkerasti ja niitä alleviivaten. Piisien
peruskuljetus hoituu rennolla otteella,
vaikka kipakalla matkanopeudella
edettäisiinkin. Se mahdollistaa sujuvat
poikkeamat molempiin suuntiin, fiiliksen
mukaan. On mukavaa, kun rytmiryhmä
soittaa pelkän kompin sijasta piisiä. Bändi
svengaa säntillisesti. Daven pitkiksi
venähtävät kitarasoolot toimivat hallittua
kokonaisuutta rikkovina elementteinä. Hän
ei heittäytyessään arkaile, vaan saattaa
sooloilla itsensä päistikkaa jorpakkoon ja
takaisin.
Velipojan kyydissä
Blastersissa Phil Alvin on kiistatta
keulakuva ja pomo. Tässäkin
|
kokoonpanossa hänet nostettiin kirkkaimmaksi tähdeksi, mutta lankoja piti nyt
käsissään Dave. Phil oli ikään kuin hypännyt pikkuveljensä kyytiin, ja kuski sai
päättää minne mennään.
Keikalla kuultiin runsaasti Big Bill Broonzyn sävelaarteistoa pitkillä muisteluilla
väritettynä. ”Common Groundilla” takavuosien laulut saivat rennon letkeän
tulkinnan osakseen. Sama meininki jatkui keikallakin – vaikkakin astetta
sähköisempänä. ”Key To The Highway”, päivä päivältä ajankohtaisempi ”Stuff
They Call Money” ja ”All By Myself” ovat takuuvarmoja tunnelmankohottajia.
Tuhmuuksien suuntaan vihjaileva, vuonna 1938 ilmestynyt ”Truckin' Little
Woman” on joissain lähteissä nimetty yhdeksi maailman ensimmäisistä
rokkipiiseistä. Alvinit halusivat tähdentää ja käytännön esimerkein osoittaa, että
ainakin rockabillyn saralla menopala on melkoinen uranuurtaja.
Vaikka ilta oli omistettu Broonzylle, toki muutakin materiaalia kuultiin. Yleisön
odottamasta Blasters-repertuaarista kuultiin "Border Radio", "Marie Marie" ja
"One Bad Stud". James Brownilta lainattu ”Please Please Please" tarjosi Philille
väkevän tulkinnan paikan.
Daven soolomateriaalia versioitaessa Phil pitäytyi kohteliaan päättäväisesti
sivummalla ja antoi pikkuveljen hoitaa hommansa. Davestakin on vuosien
saatossa kehkeytynyt mainio laulaja. Hyviä piisejähän hänellä piisaa vaikka
kuinka. Huuliharpun lisäksi kitara soi tuttuun tyyliin komeasti Philin käsissä. Illan
aikana kuultiin sähkökitaroiden vastapainoksi useita hienoja akustisia sooloja.
Daven tuoreimmalta soololevyltä oli settiin otettu duetto "What's Up With Your
Brother" sekä pitkällä tarinalla ja ”Pledging My Love” -katkelmalla pohjustettu
"Johnny Ace Is Dead". Vanhemmasta soolotuotannosta olivat mukaan päätyneet
"Dry River" ja "Fourth Of July". Näistä viimeksi mainittu kuultiin encoren
avauksena. Lieneekö pelkkää sattumaa, että ylimääräisten numeroiden
ensimmäiseksi valikoituu kappale, josta Dave mainitsee aikoinaan saaneensa
soolourasuunnitelmilleen ratkaisevasti lisäpontta.
Bändi päätti illan pitkään instrumentaalijamiin. Se tarjosi aimo annoksen
messevää menoa ja mainiota viihdettä. Jos jotain negatiivista hakemalla hakee,
niin parituntisesta keikasta jäi viimeinen silaus puuttumaan. Loppujamitukseen
nimittäin sisältyi kitaralla ja huuliharpulla tapailtu instrumentaaliteema Blastersin
bravuurista "So Long Baby Goodbye". Se kun olisi lähtenyt vielä oikeasti käyntiin,
ilta olisi ollut täydellinen. Hyvin lähellä sitä se oli nytkin.
Vaikka odotukset olivat keikalle mennessä korkealla, Big Phil Alvin ja Little Dave
Alvin onnistuivat syyllisine ystävineen niihin vastaamaan ja ne ylittämäänkin. Nyt
mielenkiinnolla odotellaan, mitä veljekset seuraavaksi keksivät. Eihän uudelleen
alkanutta yhteistyötä ainakaan voi tähän lopettaa. Eihän?
MARKO AHO
Kuvagalleria
Linkit: Dave Alvin, Savoy-teatteri
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
