|
|
25.10.2011
|
Pois alta - D'Mar ja Chris Gill tulevat!
|
Amerikan-musiikkia ja afrobiittiä
Mississipiläisen duon D'Mar & Gillin ensimmäisellä yhteislevyllä "Real Good
Friend" on tehty loistavaa jälkeä. Chris Gillin pohjatyö antaa lyömäsoittaja
D'Marille otolliset olosuhteet mellastaa.
D'Mar & Gillin "Real Good Friend" on enemmän kuin hyvä albumi. Se on
merkkiteos. Levy tekee tiettyjen levy-yhtiöiden väitteet tyhjiksi. Tämä cd nimittäin
todistaa, että perinteistä Delta-bluesia soittamalla voi yhä saada aikaiseksi
omaperäisen soundin. Laatusanan "autenttinen" ei myöskään tarvitse tarkoittaa
huonosti soitettua tai kömpelösti tuotettua.
Derrick "D'Mar" Martin ja Chris Gill muodostavat mississipiläisen, akustisen
rumpu- ja kitaraduon. Debyyttilevy äänitettiin studiolivenä. Se pitää sisällään
kahdeksan Gillin originaalia, yhden kimpassa tehdyn instrumentaalin sekä
versioin Willie Dixonin klassikosta "My Babe".
Chris Gill, joka vastaa kitarasta ja suurimmasta osasta lauluosuuksia, oppi
musiikin salat alun perin Bentonian legendan Jack Owensin hellässä huomassa.
Myöhemmin hän on päätynyt soittamaan muun muassa Taj Mahalin, Doug
MacLeodin ja Kim Wilsonin kanssa.
D'Marin rumpusetti on hybridimallia. Conga-rummut ovat korvanneet virvelin ja
tom-tomit. Hän myös laulaa. Hänen soittokavereihinsa ovat kuuluneet esimerkiksi
Bobby Rush, Big Jack Johnson ja Roy Gaines; ehkä kovimman rivin
ansioluetteloon tuo 16 vuoden rupeama Little Richardin bändissä.
.
|
|
|
Melkoiset ansiot! Sitten voidaankin tarjota
kauhunhetkiä puristeille: tämän artikkelin
kirjoitushetkellä Gillin verkkosivut kertovat
hänen vakituisen bändinsä The Sole
Shakersin settilistan sisältävän kappaleet
"Wonderful Tonight" ja "Mustang Sally".
D'Mar & Gillin Reverbnation-profiilissa taas Jack
Owensin nimi on kirjoitettu väärin (muoto
"Jack Owen" tekisi hänestä death metal -bändi
Cannibal Corpsen kitaristin). Kerrotaan myös
Gillin veivanneen bluesia Mississipin
pääkaupungin Jacksonin Subwayssa.
|
D'Mar puolestaan vetää 10-henkistä Nu Funk -orkesteria. Hän on Airtight-
levymerkillään tuottanut kaikkea hip-hopista klassiseen musiikkiin... Tämä kaikki
tietysti todistaa, että kun musiikki on todella hyvää, ei tämäntyyppisillä seikoilla
ole mitään merkitystä. Ja "Real Good Friend" todella on loistelias julkaisu.
Nerous piilee sovituksissa. Kahden soittajan kombinaatio antaa musiikille
erikoisleiman. Ilman D'Marin synkopoituja rytmejä musiikki olisi tuttua ja
perinteistä. Hänen lyömäsoittimensa, jotka kuulostavat samanaikaisesti
moderneilta ja muinaisilta, kuitenkin nostavat kappaleet uusiin ulottuvuuksiin ja
tunnelmiin.
Jos Gillin laulu, slide-kitara ja hänen tekemänsä laulut eivät olisi konservatiivisia,
olisiko fuusiomeilisellä rumpalilla edes perusteita luovaan soittamiseen? Niinpä
kitara ja rummut hengittävätkin kuin funkaava elukka, joka uhkuu postmodernia
ja henkii Afrikkaa.
Duon lauluäänet sopivat yhteen saumattomasti. Parhaiten se kuuluu kappaleella
"My Babe", joka on kaiketi levyn paras raita. Koko levy on hintansa väärti, kun
kuulee usein coveroidun kappaleen näin tuoreessa groovessa ja intohimoisesti
tulkittuna.
Muita kohokohtia ovat levyn funkaava nimikappale, Skip Jamesin inspiroima
"Tore Down" – joka vahvistaa Bentonia-yhteyden – sekä päätöksenä kuultava
instrumentaali "International Blues Stomp". Viimeksi mainittu sopisi second line -
vaikutteisena vaikka John Mooneyn albumille. Biisi muuten nimettiin International
Blues Challengen mukaan. D'Mar & Gill ylsi Memphisin-kisoissa viime vuonna
semifinaaleihin asti.
Hyvää työtä, arvon herrat!
ANDRES ROOTS
D’Mar & Gill: Real Good Friend. Airtight Productions, 2011
Chris Gill (laulu, kitara), Derrick "D’Mar" Martin (rummut, laulu)
Tuottajat: Derrick "D’Mar" Martin, Chris Gill
Linkit: D'Mar & Gill Reverbnation, Facebook, Chris Gillin kotisivut, Blind Raccoon
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2011
.
|
|
