KIRJA-ARVIO
|
6.6.2014
Music is the magic – Dregen
vauhdissa
Andreas Tyrone Svensson eli Dregen on
kitaristi, jonka alkuvoimaisesta energiasta
voisi moni bluesartisti ja -bändi ottaa mallia.
Tore S. Börjesson toimitti Dregenin
omaelämäkerran.
”Johonkin pääsemisen ja paikallaan polkemisen
erottaa rohkeus aloittaa varhain. Sitä, joka lojuu
toimettomana ja tekee vain mitä käsketään, ei
koskaan pyydetä tekemään suuria”.
-Charles M. Schwab
Dregen on ruotsalainen kitaristi, joka tuskin
on sohvaan jäävää tyyppiä. Hän ei ole ikinä
tyytynyt siihen, mitä pyydetään. Hän on
sitkeästi vahvistanut asemiaan muusikkona.
|
|
Nyt hän on Pohjoismaiden huomattavimpia rocktähtiä. Ensimmäinen soololevy sai
kuitenkin odottaa viime syksyyn saakka. Hänet tiedetään nykyisin Suomessa
muun muassa Michael Monroen yhtyeen kitaristina. Rohkeasti meikkaavan
kitaristin tuoreet muistelmat on toimittanut Tore S. Börjesson, ruotsalainen
musiikkitoimittaja. Ruotsissa Dregenistä on tullut eräänlainen kansallissankari, tai
joillekin ehkä antisankari, mutta menevä julkkis joka tapauksessa.
Dregen (Andreas Tyrone Svensson, 40) tunnetaan parhaiten The Hellacoptersin
aiempana kitaristina. Sen jälkeen hän on soittanut muun muassa Backyard
Babiesissa. Ruotsin Nässjössä syntynyt Dregen on naimisissa laulaja Pernilla
Anderssonin kanssa; pariskunnalla on poika Sixten. Henkilösiluetti hänestä on
hauskaa ja opettavaista luettavaa; hieman ehkä tyyliin ”kaikki, mitä olet ikinä
halunnut tietää glam trash -tyylistä, muttet ole kehdannut kysyä”.
En ole itsekään genren lumoissa, mutta rockin lajityyppierittelyä tärkeämpänä
voisi nähdä sen vimman, ehdottomuuden ja hingun erittelyn, jota
ruotsalaiskitaristin elämä on aina ollut. Liian ylelliset studiotkin alkavat nopeasti
tuntua Dregenistä ”turhan suojatyöpaikkamaisilta” – töihin pitää liukastella läpi
pimeyden ja sateen, ei ajaa ilmastoidulla mahtilimusiinilla. Hän on niitä
armoitettuja, joilla on esiintymisviettiä yli muiden ja armoton halu antaa palaa
täysillä – kun ollaan lavalla. Kotona on toisin. Villi, kompromissiton ja vapaa artisti
ottaa isän roolin vakavammin ja sitoutuu siihen.
Muusikkona varhain aloittaneen Dregenin elämä ei ole ollut vailla tapahtumia,
dramatiikkaa ja suoranaista tragediaa: hän kävi jo lapsena kiinni kitaraan ja
hylkäsi ajatuksen tavallisesta elämästä ala-asteiässä. Yksitoistavuotiaana hän
näki isänsä hirttäytyvän, 2004 hän joutui vaimonsa Pernillan kanssa keskelle
tsunamia. Ja niin edelleen.
Saunatuvasta maailmalle
Kyynikkokin liikuttuu, kun Dregen kuvaa, miten hän järjesti pikkupoikana
saunatuvassa drag show’n: soitettiin play back -versioita Kissin biiseistä, yleisölle
tarjottiin popcornia ja sipsejä. Äiti hoiteli pyrotekniikan keittämällä vettä
kattilassa ja päästämällä höyryn sitten ulos. Jep, Kiss alive, Aspgatan 16 –
naurettavaan kolmen kruunun hintaan.
Omaelämäkerrassaan Dregen puhuu avoimesti niin elämänsä kliimakseista kuin
mahalaskuista ja suoranaisista murhenäytelmistäkin. Tarinaa luonnehtii ”sex and
drugs and rock & roll”; seksin, huumeiden ja rockin profaani triangulaatio, ehkä jo
hieman tarkoitushakuisestikin, mutta toisaalta Dregenin ajoin lähes infantiili
vilpittömyys riisuu lukijaa asenteista. Hänet voi oikeastaan ottaa vakavasti vain
soittajana, eikä aina niinkään – mutta juuri tässä hän tuokin esiin rock & rollin
perinteisintä aggressio-olemusta, josta ikääntyneiden aikuisrokkaajien löysä ja
usein ponneton musisointi on kaukana.
.
|
|
|
Kirjailija Don Winslow kuvaa karmaisevassa – ja mahdikkaassa – Kalifornian ja
Meksikon huumeparonien kuvauksessaan "Raakalaiset" (Like 2012) sitä
voimantunnetta, joka syntyy, kun ase toteuttaa ampujan tahdon ja konkretisoi
sen salamannopeasti halki ajan ja avaruuden. Se tosiaan on jotakin muuta kuin
PowerPoint. ”Jos haluat löytää Voiman, voit meditoida ja tutkia salatieteitä
viisikymmentätuhatta vuotta tai ostaa aseen.”
Niin, tai tarttua kitaraan. Parempi näin: ei pyssyjä, vaan rehtiä rock & rollia! Isän
ostama muovinen Kalašnikov vaihtui Dregenilläkin nopeasti kitaraan.
Meditoinnista päättäköön kukin itse, mutta ei kai siitä nyt haittaakaan voi olla.
Onko menestys kihahtanut omintakeisen punkkarin hattuun? Siitä päättäköön
lukija. Monimutkaisiin kysymyksiin ei ole helppoja vastauksia, ja Dregenin
elämässä mikään ei ole helppoa ja yksinkertaista. Koulupojan päiväunet kävivät
toteen: Dregen päätyi hengailemaan fanittamiensa rocktähtien kanssa. Kai
sellainen jo vähän nouseekin hattuun – toisaalta Dregen on liian ylpeä
selitelläkseen mitään.
Kirjassa on 15 lukua ja lyhyet loppusanat. Lähes nelisataista sivumäärää olisi
voinut huoletta tiivistää ja karsia Dregenin joutavia laverteluita. Börjesson olisi
voinut tietysti myös nimikoida luvut, mutta oletettavasti spontaanin ja
sataprosenttisen omaehtoisen Dregenin jututtaminen on ollut liian tempoileva
prosessi. Nimihakemisto on melko laaja, se kertoo lähinnä Dregenin diggaamista
ihmisistä ja bändeistä. Diskografia olisi ollut lukijaystävällistä laittaa mukaan.
Börjesson tuntee musiikkitoimittajana aihepiirinsä, mutta raja fanittamisen ja
toimittajantyön välillä on jälleen kerran kovin lavea.
Miksi kitaristia muuten kutsutaan nimellä Dregen? Ei aavistustakaan. Muttei ole
hänelläkään. Matka jatkuu – luvassa on ”Deutsche Ordnung”, mitä ikinä se sitten
onkin. Hauskoja lukuhetkiä kaikille rokkaajille!
Bluesväki epäilemättä huvittuu ohjaamattoman kapinoitsijan toilauksista.
Bluesbändien soisi kuitenkin omaksuvan ruotsalaiselta hieman tuota
alkuvoimaista energiaa. Valitettavan harva bluesyhtye tai -artisti soittaa enää
veren maku suussa; tosissaan ja autenttisesti kyllä, mutta turhan kirjaimellisesti
ja sanasanaisesti.
ANTTI SUVANTO
Tore S. Börjesson: Minä, Dregen. Like, 2014
389 sivua
Linkit: Dregen, Like
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
