Blues-Finland.com - Kolme tapaa tehdä suomalaista bluesia, Osa 11

LEVYKATSAUS

21.10.2015
Kolme tapaa tehdä
suomalaista bluesia, Osa 11
Levylautaselle löysivät tällä kertaa tiensä
Eero Raittinen & White Knuckles Trio, Dr
Helander sekä Jay Kay & Blues Gang.

White Knuckles Triolla on nyt vauhti päällä.
Knucklebone Oscarin viimeisin bändi alkoi
aurata tietään toden teolla viime vuonna.
Ensimmäinen oma pitkäsoitto "Got It Bad"
ilmestyi kevättalvella 2015, ja sen jälkeen
vauhti vasta kiihtyikin: elokuun puolivälissä
Hämeenlinnan Suistoklubilla purkitettu livelevy
ilmestyi vain kuukausi keikkapäivän jälkeen!

Etusivu: Kolme tapaa...

Eero Raittinen on White Knuckles Triolle kuin kummisetä, joten on enemmän kuin
paikallaan, että juuri hän teutaroi "Live at Suisto" -levyn nokkamiehenä.
Kahdentoista cover-kappaleen myötä kuulija saa kyytiä intensiivisistä slovareista
aina hurjaan vauhtirokkiin.

Raittinen laulaa suurimman osan levyn kipaleista. Kun rumpali-laulaja Yukka
White paukauttaa vokalistina sisään kolmosbiisillä "Mama & Papa", tulee
viimeistään todistetuksi, että White Knuckles Trio pärjää loistavasti omillaankin.
Sen toki kaikki bändin livenä nähneet jo tietävät.

Kenties hurjimpaan laukkaan yllytään Bobby Troupin kappaleella "The Girl Can't
Help It". Vaikka taustalla kirittävät elämänsä tikissä olevat nuorukaiset (pianossa
vikkelä Mr Hillside), yli-ikämies Raittinen hanskaa tilanteen tyylillä. Ike Turnerin
"You've Got to Lose" -stygellä svengi on viimeisen päälle. Bravuurinsa "Rock and
Roll Hoochie Koo" Eero on varmasti vetänyt kaikkien bändiensä kanssa; poljento
on tuskin koskaan ollut niin tapissa kuin White Knuckles Trion kera.

Vaikka kansissa ja pressimateriaaleissa korostetaan levyn ripeää aikataulua ja
raakaa toteutusta tavan takaa, lopputulos ei ole hutaistu. Soundit ovat kerta
kaikkiaan upeat (äänitys Big Mac Viinamäki, miksaus Knucklebone Oscar) ja
kansitaide oivallinen (design Jan Schulte-Tigges).

"Live at Suisto" -levyllä napsahtaa groove kohdalleen. Vaikka coverien täyttämän
session taiteellinen anti on vähäinen, viihdearvo nousee jokseenkin sataan.

Maalaispoika ja folklaulaja

Dr Helanderin akustinen maaseutublueslevy hautui pitkään. Tänä syksynä
"Country Boy" saapui vihdoin saataville. Pari originaaliakin löytyy, mutta albumi
on ennen kaikkea tribuutti vanhalle bluesille ja erityisesti Muddy Watersin
klassikkolevylle "Folk Singer" (1964).

Henkilöstön valinnassa Dr Helander (Ilkka Helander) ei jättänyt mitään sattuman
varaan. Levyllä soittavat maamme skenessä tunnetut kaverit kuten Olli
Haavisto, Esa Kuloniemi ja Little Willie Mehto. Varsinaisena spesiaalina
kuullaan Charlie Musselwhiten huuliharppua. Etelä-Suomessa toteutettuihin
äänityksiin Mississipin omaapoikaa ei sentään saatu mukaan, vaan hän taltioi
osuutensa Kaliforniassa.

Helander-Kuloniemi -kappale "100 $ Bills" on yksi niistä, joilla Musselwhite
puhaltaa. Rockabillyhenkinen veto onkin pirteä vauhtipala. Topi Kurjen rummut ja
Mika Railon kontrabasso vievät biisiä kivasti eteenpäin.

Varsin hauska on toinenkin originaali, Helanderin "Big Cold Beer". Jos nimi jättää
jotain arvailujen varaan, vahvistettakoon, että kyseessä on ylistys sopivasti
viilennetyn mallasjuoman vaikutukselle hikisen työpäivän jälkeen. Helanderin
soolot akustisella kitaralla hyväilevät korvaa kuin kunnon bischofshofen
makunystyröitä. Jos tämä biisi ei toimi baarikeikalla parhaaseen anniskeluaikaan,
niin sitten ei mikään!

Siinä missä "Big Cold Beerin" kaltaiseen
kappaleeseen on helppo ja mukava
samaistua, on melkein naurussa pitelemistä,
kun suomipoika hoilaa, että "My home is in the
Delta" ja niin edelleen. Paljon pelastuu sillä,
että soundit ja instrumentalismi ovat
kauttaaltaan aivan huippua. Helander ei
lähtenyt joukkoineen vain soittelemaan
vanhoja suosikkeja, vaan teki keskittynyttä ja
huolellista työtä.

Dr Helanderin fanit ja suomalaista työtä
suosivat ilahtuvat tästä kiekosta varmasti.
Muut laittanevat mieluummin Muddyn "Folk
Singerin" pyörimään.

Peiliin katsomisen paikka

Jouni Kallenautio muistetaan monista bändeistä, mutta vasta nyt hän on saanut
ulos levyn omalla nimellään. Nimi on tosin taitelijasellainen, Jay Kay, ja bändinä
"From the Shadows" -albumilla soittaa Blues Gang.

Levy pitää sisällään kaksitoista kappaletta, joilta pursuaa hienoa soundia
(äänitykset tehtiin pääosin Tomi Leinon Suprovox-studiolla), oivallista soittamista
(muiden muassa Leino, Ykä Putkinen ja Juha Litmanen) ja bluesin tyylilajeja.
Biiseistä kymmenen on varsinaisia albumikappaleita, ja niiden lisäksi kuullaan
kaksi vuodelta 1999 kumpuavaa raitaa.

Musiikillisesti iskevimmiksi paloiksi nousevat
Kallenaution maukkaan kitaran ryydittämä
"After All This Years", tyylikkäästi polkeva
"Homeward Bound" sekä rankka
instrumentaaliboogie "Hookin'".

Suuri osa materiaalista on Kallenaution
kynästä. Avaukseksi on valittu silti Eddie Giles
-klassikko "Losin' Boy". Valinta ei ole lainkaan
pöllömpi, sillä se on osuva "otsikko" levyn
tunnustukselliselle luonteelle. "From the
Shadows" nimittäin esittelee vahvan
kertojanäänen.

Ei jää epäselväksi, että ihmissuhderintamalla on koettu kovia. Kallenautio
uskaltaa kuitenkin katsoa peiliin pelkäämättä sieltä tuijottavaa kuolevaista:
"Sometimes I think I lose my mind, is this the end of time? I've done much wrong
in this crazy world… a change will come."

Soittajakatras on laaja, joten luetellaanpa ne muutkin levyn sankarit: Mikko
Peltola, Kari Eskelinen, Esa Kuloniemi, Petri Loikala, Kari Haakana ja Matti
Vallius.

"From the Shadows" on epätäydellinen ja rosoinen kuin ihminen itse, ja siksi niin
vetoava. Jos kymmenen vuoden kuluttua kysytään jotakin tässä jutussa
esitellystä levykolmikosta, todennäköisimmin mieleen palautuu Kallenaution
albumi. Siksi paljon tarinaa, omakohtaisuutta ja tunnetta levy uhkuu.

PASI TUOMINEN

Eero Raittinen with the White Knuckles Trio: Live at Suisto
Turenki Records, 2015

Dr Helander: Country Boy. Bluelight Records, 2015

Jay Kay & Blues Gang: From the Shadows. Blues Angels Records, 2015

Lue lisää Kolme tapaa -juttuja!

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA