| |
|
|
| |
|
|
19.11.2012 päivitetty 17.1.2019
|
|
Jos nimi Gary Clark Jr ei ole tuttu, on korkea aika paikata aukko
sivistyksessä. Clark on tämän päivän kovin nuori, afroamerikkalainen,
moderni ja bluesiin pohjaava artisti.
Juuri nyt Gary Clark Jr paistattelee kirkkaassa valokiilassa. Hänen ensimmäinen
isolle merkille tekemänsä pitkäsoitto ”Blak and Blu” saa valtavasti huomiota. Levy
nousi suoraa päätä Billboardin blues-albumien listan ykköseksi.
- Gary Clark 2019 - uusi levy "This Land"
Fanien lisäksi amerikkalaismediakin on aivan lääpällään Austinin mieheen. Clarkia
suitsutetaan isoja valtavirtamedioita myöten. Yksi monista häneen isketyistä
leimoista on ”Savior of the Blues – Bluesin pelastaja”.
Levy-yhtiöllä (Warner Brothers) on varmasti iso osuus siihen miltä ”Blak and Blu”
kuulostaa. Tuotannollisilla keinoilla osa biiseistä on puettu tyyliin, jonka on
tarkoitus vedota hittiradioihin ja sen myötä moderniin afroamerikkalaiseen
musiikkiin – oli kyseessä sitten hip-hop tai nykykäsitys R 'n B:stä –
mieltyneeseen, nuoreen yleisöön.
Mutta taivaankappaleet olisivat tyystin sijoiltaan, ellei 'sitä oikeaa' Clarkiakin
kuultaisi. ”When My Train Pulls in” on tyypillistä, rankkatunnelmaista Clarkia:
muutama harkittu ja naulan kantaan osuva sointuvaihdos, koukuttavat tekstit,
sisuskaluja järisyttävä intensiteetti... ”Numb” on samaa maata, kun taas ”Bright
Lights” on jo tuttu samannimiseltä menestys-EP:ltä.
.
|
Soul-tyyppinen matsku saa osuutensa. Heti
kärkeen kuullaan ”Ain't Messin' Around”, joka
on näyttävine videoineen herättänyt
huomiota. ”Things Are Changin'” -
kappaleellakin on soul hyvin läsnä. ”Please
Come Home” puolestaan on balladi, jolla Gary
heittäytyy falsettilaulajaksi.
Radiosoittoa havitellaan vähän atonaalista
vivahdetta omaavalla nimikappaleella ”Blak
and Blu” sekä rytmikkäillä henkäilyillä ”The
Life” ja ”You Saved Me”. Niillä voi tulla
menestystä, mutta bluesin ja muiden
raaempien tyylien ystäville saattaa aiheutua
hylkimisreaktioita.
|
|
”Travis County” on rehellinen, todella menevä rock & roll, kun taas Doyle
Bramhall II:n kanssa tehty ”Glitter Ain't Gold (Jumpin' for Nothin')” on Lenny
Kravitzia muistuttavaa, nykyaikaista happorockia. Kahden biisin yli
yhdeksänminuuttinen kollaasi ”Third Stone From The Sun/If You Love Me Like You
Say” on väkevä kuin mikä. Se on levyn ainoa cover-biisi – ensin mainittu osa on
Hendrixiä ja jälkimmäinen Little Johnny Tayloria.
Ties minkä verran Clarkin on pitänyt levy-yhtiöpomoja maanitella, mutta ”Blak and
Blu” päättyy sataprosenttiseen bluesiin. ”Next Door Neighbor Blues” on sitä
itseään – akustinen back porch blues, joka on kaiken lisäksi miksattu vanhan
kuuloiseksi. Loistava loppukaneetti ja muistutus siitä, mistä Gary Clark Jr:n
musiikissa on loppujen lopuksi kyse.
Toisenlaista särmää: Clark livenä
Gary Clark Jr, perjantai-illan keikka ja 9:30-klubi Washingtonissa on yhtä kuin
täpötäysi tupa ja hurmoksellinen meininki. Clark kiipeää peräti 900
seisomakatsojaa vetävän areenan stagelle trion kera, ja bileet ovat valmiit.
|
|
|
| |
Klubikeikoilla harvoin kokee ilmiötä, että yleisön huuto ja kirkuna tiivistyvät
yhdeksi kollektiiviseksi jylyksi – tiedättehän tunnelman, kun kotijoukkue sivaltaa
jatkoaikamaalin täydessä jäähallissa? Clark ja hänen trionsa sivalsivat 9:30-
klubin lavalla voitto-osumia lähes kahden tunnin ajan. Bändi hoiti hommansa
näyttävästi, mutta avainpelaaja oli ylivoimaisesti Gary Clark Jr.
”Blak and Blu” -levyn kipaleet olivat luonnollisesti suuressa roolissa.
Kymmenminuuttinen ”When My Train Pulls in” avasi raivokkaasti. Kun osa
biiseistä on levyllä tuotetun oloisia, oli mielenkiintoista kuulla niitä rosoisemmassa
ja juurevammassa asussa. Myös soul-vedoissa oli toisenlaista särmää. Erityisesti
”Ain't Messin' Around” meni kansaan kuin häkä.
Vanhemmista kappaleista selvä ykkönen oli ”Don't Owe You a Thang”.
Vastustamattoman vauhdikkaan ja purevan riffittelyn vetämän biisin varmasti
moni listaa Clark-suosikikseen, eikä liveversio siitä todellakaan jättänyt
toivomisen varaa.
Keikalla bluesin tunkeminen ohjelmistoon on helpompaa kuin suunnitellussa ja
levy-yhtiön setien valvomassa levytysprosessissa. Gary käytti tilaisuutensa
täydellisesti hyväkseen. Jo alkupuolella 9:30-klubilla kajahti klassikko ”Oh, Pretty
Woman”. ”Catfish Bluesin” Clark heitti aiemmin tänä vuonna myös Valkoisen talon
blues-bileissä ja sai maailman merkittävimmän taustalaulajan presidentti Barack
Obamasta. Encoren Clark avasi yksin, soittamalla Leroy Carrin biisin ”When the
Sun Goes Down”.
Konsertissa oli musiikki kaikki kaikessa – välispiikkejä, kappaleiden ja bändin
esittelystä puhumattakaan, ei kuulunut. Mutta kyllä musiikissa olikin
kuuntelemista. Clark oli elävässä tilanteessa juuri niin vakuuttava kuin
levykuuntelun perusteella saattoi odottaa ja toivoa. Mainiota taiteilijanimeä
”Zapata!” (sic) tottelevan kitaristin instrumentti mourusi taustalla ja pari kertaa
soolotilaisuuden saatuaan karjui sisuksensa pellolle. Komppiryhmän kaksikko
täydensi tosiaan hauskasti. Basisti Johnny Bradley jökötti puu-ukkomaisesti
paikallaan, siinä missä pörröpäinen rumpali Johnny Radelat antoi kannuilleen
kyytiä kuin vimmattu.
|
|
|
| |
Yleisö oli keikassa loistavasti mukana. Orkesteria tapitettiin herkeämättä ja päät
nytkyivät tahdissa. Keikka alkoi suhteellisen myöhään (kello 22:30), mutta
rintamakarkureita ei ollut joukossa; edes varsinaisen setin päätteeksi aina
nähtävää eksodusta ei koettu, vaan myös encorea seurasi hullaantunut,
salintäyteinen yleisö.
Gary Clark Jr:n voisi olettaa olevan pitkästä aikaa nuori, afroamerikkalainen rock-
tähti, joka vetoaa omaan ikäluokkaansa ja etniseen viiteryhmäänsä. 9:30-klubilla
valtaosa yleisöstä nuorta olikin – toisaalta oli harmittava ja yllättävä tosiasia,
että afroamerikkalainen yleisö ei ollut saapunut paikalle. Nuorista artisteista
Clark jos kuka – muista myös nimet Trombone Shorty ja Cedric Burnside –
pystyy liehuttamaan bluesin ja rockin afroamerikkalaisten juurien lippua.
Mutta onko Gary Clark Jr bluesin pelastaja? Ja tarvitseeko rakas bluesimme
pelastajaa ensinkään? Tuskin yksi mies kokonaista musiikinlajia voi pelastaa –
mutta ainakin hän voi tehdä todella paljon positiivista sen eteen.
PASI TUOMINEN
Washington, D.C.
Gary Clark Jr: Blak and Blu. Warner Bros, 2012
Gary Clark Jr (laulu, kitara, basso, lyömäsoittimet, trumpetti, ohjelmointi)
Stevie Blacke (jousisoittimet), Danny T. Levin (puhaltimet), Mike Elizondo (basso,
kitara, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet), J.J. Johnson (lyömäsoittimet), David
Moyer (saksofoni), Scott Nelson (basso), Zac Rae (Hammond B3, piano, vibrafoni,
Wurlitzer), Satnam Ramgotra (tabla)
Tuottajat: Rob Cavallo, Mike Elizondo, Gary Clark Jr
Gary Clark Jr ja yhtye. 9:30 Club, Washington, D.C. 9.11.2012
Gary Clark Jr (laulu, kitara), Zapata! (kitara), Johnny Bradley (basso), Johnny
Radelat (rummut)
Linkit: Gary Clark Jr, 9:30 Club
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2019
.
|
|
