|
|
26.8.2013
|
Gene Taylor. Kuva: Marko Aho
|
Svengaavia matkamuistoja
Gene Taylor teki viimeisimmän albuminsa "Roadhouse Memories"
suomalaiselle Bluelight Recordsille. Tarjolla on perinteitä kunnioittavaa
menomusiikkia, mutta ei yllätyksiä.
Muun muassa The Blasterissa, The Fabulous Thunderbirdsissä ja Canned
Heatissa vuosien varrella soittanut pianisti Gene Taylor on kohtalaisen tuttu
naama suomalaisissa rootspiireissä. Voinemmekin sivuuttaa esittelyt ja siirtyä
isompia jaarittelematta asiaan, eli hänen uunituoreeseen levyynsä.
Suomalaisen Bluelight Recordsin julkaisemalla ”Roadhouse Memories” -albumilla
Taylorin kanssa musisoi Suomibluesin kärkimiehiä. Samainen ryhmä on pitkään
toiminut myös Taylorin täkäläisenä keikkakokoonpanona. Jussi "Jo' Buddy"
Raulamon ja Robban Hagnäsin lisänä on livetilanteessa totuttu näkemään
rumpalina Olli Ontronen tai Tyko ”Down Home King III” Haapala. Siksi onkin
luontevaa, että myös levyllä samaiset herrat jakavat kannutusvastuun puoliksi.
Kenellekään näiden veikkojen keikkakunnon todistaneelle ”Roadhouse Memories”
tuskin yllätyksiä tarjoaa. Toisaalta tämä kuuluu juuri niihin tallenteisiin, joilta sitä
ei kaipaakaan. Perinteitä kumartavaa, niihin kuitenkaan jämähtämätöntä
menomusiikkia löytyy monipuolisesti.
Taylorilta ja Raulamolta on kummaltakin mukana yksi oma piisi. Muutoin edetään
laadukkaan lainamateriaalin turvin. Klassikolla lähdetään liikkeelle: avauksena
kuullaan Amos Milburnin ”Chicken Shack Boogie” rennon svengaavana luentana.
|
Fats Domino on Gene Taylorille ilmeisen
tärkeä vaikuttaja. Tällä kertaa paksun
miehen laulukirjasta on listalle valikoitunut
”Walking To New Orleans”. Big Easyyn
käppäilläänkin pitkälti Fatsin askelmerkkejä
seuraillen. Samoihin maisemiin sijoittuva
”Junco Partner” kuullaan myös asiaan
kuuluvan letkeänä versiona. Carl Perkinsin
”Matchbox” hölkkää huomattavasti
rivakammin, ja hienosti rokkaa myös
Raulamon oma ”Oh My Dear”.
Pianisteilta helposti unohtuvaa hidasta
bluesiakin kuullaan kolmen piisin verran.
Peetie Wheatstraw'n ”Six Weeks Old”,
Guitar Slimin ”Feeling Sad” ja Big Joe
Williamsin ”TV Mama” osoittautuvat
|
|
oivallisiksi valinnoiksi. Kolmikosta jokainen saa maukkaan tulkinnan osakseen.
Hitaampaa osastoa edustaa myös päätöskappale, alituiseen pysähtelevä
hyvästijättö ”Don't Take It So Hard”.
Vaikka viini tuppaakin minua närästämään, laulun aiheeksi se kelpaa mainiosti.
”Little Ole Wine Drinker Me” kolahti nimittäin heti ensikuulemalta. Aikoinaan Dean
Martininkin levyttämä ralli on näiden herrojen käsittelyssä silkkaa "Killer-
countrya". Jerry Lee Lewisin hengessä tulkittua pianocountrya kuulee
nykypäivänä aivan liian harvoin. Myös vuosien saatossa moneksi taipunut ”It's All
Over Now” billyilee Genen ja kuomien käsittelyssä astetta kantrimpaan
suuntaan.
|
Kokonaisuudesta selkeimmin erottuu Taylorin
oma, rentona 'medium rockina' nytkyttelevä
”Moonlight Right”, mutta ei sekään silmille
hyppää. Jo' Buddy sen sijaan loikkaa
muutamaankin otteeseen päistikkaa
etualalle. Hänen soittonsa on inspiroituneen
innokasta ja turhia jarruttelematonta. Siinä
missä monet kitaristit pitäytyvät vanhoilta
taitajilta opituissa kuvioissa varovaisen
tarkasti, on Raulamo omaksunut myös
alkuperäismestareiden asenteen. Tuskin
silloin muinoin Amerikan juke jointeissakaan
oltiin huolissaan siitä, onko soitto varmasti
oikeaoppista ja virheetöntä. Siellä annettiin
palaa ja mentiin fiiliksellä.
Levy ei ehdi pyöriä minuuttiakaan ennen kuin
Jo' Buddy pääsee ensimmäisen kerran
astumaan etualalle. Avaussoolo pärähtää
sellaisella voimalla, että kuulijan mielenkiinto
herää varmasti. Raulamo ottaa tilan vahvasti
haltuun, mutta viihtyy toki soolojensa
vastapainoksi rivimiehenäkin. Välillä hän
tarttuu myös slideen; sitäkään ei käsitellä
hienovaraisen sivistyneesti, vaan isoin ja
näyttävin liikkein.
|
|
Gene Taylor ja Down Home King III
Kuva: Marko Aho
|
Kuten ”Roadhouse Memoriesin” nimestä voi päätellä, levyprojektin liikkeelle
panevana voimana tuskin on ollut palava halu luoda jotain uutta ja ihmeellistä.
Bändi kuuluu lähteneen nauttimaan porukalla perinneherkkuja ja tarjoamaan
niitä samalla muillekin. Tomi Leinon studiolla on materiaali tallentunut ilmeisen
livenä ja luomuna turhia maustamatta. Myös lopullinen äänimaailma on pidetty
asiaan kuuluvan juurevana.
MARKO AHO
Gene Taylor: Roadhouse Memories. Bluelight Records, 2013
Gene Taylor (laulu, piano), Jussi ”Jo' Buddy” Raulamo (laulu, kitara), Robban
Hagnäs (basso), Olli Ontronen (rummut), Tyko ”Down Home King III” Haapala
(rummut)
Linkki: Gene Taylorin kotisivut
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2013
.
|
