|
|
4.4.2016 Kuvagalleria
|
Kirk Fletcher
|
Kevätfiiliksen julistus Lahdessa
Grand Blues Festival on kotiutunut oivallisesti Lahden Seurahuoneelle.
Aiemmasta tapahtumapaikasta Kauppahotelli Grandista siirryttiin uusiin
tiloihin kevääksi 2010, eikä sen jälkeen ole taaksepäin katseltu.
Huhtikuun ensimmäisenä lauantaina vietettiin laatuaikaa Seurahuoneen
katutason baarissa sekä toisen kerroksen juhlatilassa.
Kirk Fletcher toi terveiset Los Angelesista asti. Kvartetti soitti tuhdin paketin
bluesia ja funkia instrumentaalivetoisesti, Fletcher kun ei tunnetusti ole innokas
laulumies. Soittokavereina Kirkillä olivat nuoret kaverit. Etenkin kosketinsoittaja
Simon Oslender esiintyi edukseen.
Setin parhaimmistoon kapusivat pulppuilevat ja rönsyilevät instrut, kuten
"Natural Anthem" ja encoreksi säästetty, vetäväriffinen "El Medio Stomp".
Covereita paiskittiin muun muassa Jimmy Rogersin, Carey Bellin ja Wilson
Pickettin hengessä. Riehuttiinpa myös vanha New Orleans -ylistys "Congo
Square".
Kvartetin esiintyminen oli ennen kaikkea bändikeikka. Fletcher hääri toki
keskushahmona, mutta Oslender sai todella paljon tilaa pitkillekin sooloille. Kuten
odottaa saattoi, ennen pitkää päästiin nauttimaan myös basso- ja
rumpusooloista.
Hyväntuulinen, herkästi hymyn herauttanut Fletcher kuritti kultapintaista Gibson
Les Paulia räväkästi mutta ajatuksella. Nöyrää komppaamista muiden sooloillessa
oli myös nautittavaa seurata. Lauluhommat sujuivat matalaäänisen
vakuuttavasti, joten turha Kirkin on laulumikkiä karttaa.
Jännittävä huomio on sekin, ettei Kirk Fletcher ollut stagella pelkkä soittaja – hän
oli myös kuuntelija. Esimerkiksi Oslenderin uppoutuessa sooloon Kirk tallusti
viereen seuraamaan tapahtumien kulkua. Soittokavereiden improvisaatiot hän
huomioi aina ja antoi välittömän palautteen, vaikka pienellä naurunremakalla.
Vasta 18-vuotiaasta Oslenderista kehittyy vielä melkoinen epeli. Erinomainen
soittaja hän on totta kai jo nyt.
Tien päällä ja mutavesissä
Lena & The Slide Brothers oli Grand Blues Festivalin kotimainen vetonaula.
Grandia seuraavana viikonloppuna yhtyeeltä tulee kolmas albumi, "The Road", ja
matka vie European Blues Challenge -kisaan Italiaan. Kuten asioita seuranneet
tietävät, toisena slide-veljenä kitaraa soittaa nyt Ykä Putkinen. Kun Lahdessa
vielä Juha Tanninen isännöi rumpupatteria vakiomies Juha Litmasen paikalla, sai
yleisö totisesti tuoreen bändin ihmeteltäväkseen.
|
| |
|
|
Putkinen, Lindroos, Kettunen
|
Yhtyeen ohjelmisto pohjaa poikkeuksellisen vahvasti omaan
originaalimateriaaliin. Jokaisella levyllä (siis myös "The Roadilla") soivat
ainoastaan omat biisit; käytännössä kaikki ovat basisti-laulaja Lena Lindroosin
ja kitaristi Matti Kettusen käsialaa. Lahdessa uusista kipaleista esimerkiksi
kivasti polkeva "Rolleen" ja hitaahko blues "High Maintenance Man" tekivät
vaikutuksen. "The Road You're On" on jo monelle tuttu single/videolohkaisuna.
|
|
|
Aiempienkin levyjen materiaali on niin vahvaa, että sitä kannattaa pitää
keikkaohjelmistossa mukana. Hyviä näyttöjä siitä olivat debyyttilevyn "Old Dog"
ja kakkosalbumin "I Won't Sing Hallelujah" (joka on muuten keikoille peijoonin
tehokas avausbiisi). Hyvin valittu lainamatsku tekee aina terää. Aretha
Franklinin hengessä vedetty "Muddy Water" toimi, ja John Hiattin kappaleesta
"Memphis in the Meantime" reviteltiin kaikki irti.
Aikatauluhaasteiden takia bändin taakseen jättänyt Ville "Lefty" Leppänen
kuuluu kitaristihuippuihin millä tahansa mittarilla. Onneksi Suomesta löytyy
laatua: Ykä Putkinen istuu Lena & The Slide Brothersiin loistavasti. Esimerkiksi
ripeät rock & roll -luritukset toivat yhtyeen ilmaisuun aivan uuden lisän. Lindroos
ja Kettunen saivat Putkisen suostuteltua myös taustalauluun: stemmalaulu on
yhtyeen keskeinen ominaispiirre kahden slide-kitaran ohella.
|
Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Blues Caravan Tampere-talossa to 21.4. Stompin' 2016, Helsinki
|
"Kyllähän näissä hommissa piiri pieni pyörii, ja kaikki tuntevat toisensa. Lisäksi
ollaan kaikki päivätöiltämme musiikinopettajia", Putkinen taustoitti. "Aiemmin
olinkin jo yksillä festareilla tuuraamassa Villeä. Hyvä, että bluesia on ja homma
jatkuu!"
Monipuolista taituruutta
Timo "Titty Bar Tim" Heikkilän Chicagon-kaveri Gerry Hundt saapui
esittelemään multi-instrumentalismiaan. Laulun ohella hän soitti kitaraa,
mandoliinia ja huuliharppua. Mies on osaava ja sympaattinen, joskaan ei
päällekäyvän karismaattinen.
Titty Bar Tim Blues Bandin hurja joukko avasi setin omalla ohjelmistollaan, josta
osaa saatiin hiljattain kuuluviin uudella levyllä "Flathead Woman". Muutaman
biisin jälkeen Hundt saapui lavalle ja otti ohjat. Kokoonpano supistui trioksi:
Heikkilä jäi kitaraan, ja kitaristi Maxwell Street Mike otti (ainakin osan suureksi
yllätykseksi) rumpalin tontin.
|
|
|
Gerry Hundt: monien metkujen mies
|
Porukan soittamisessa oli intensiivisyyttä ja asennetta. Ettei akti olisi jäänyt
aivan välipalaksi Lena & The Slide Brothersin ja Kirk Fletcherin keskelle, jotain
aivan spesiaalia olisi kaivattu. Lopun vauhdikas sovitus Johnny Cashin "Folsom
Prison Bluesista" jättikin setistä hyvän maun.
Fletcherin soittokaverien lisäksi Paavo Pesonen edusti Grand Blues Festivalilla
nuorta muusikkokaartia. Pesonen, 25, avasi koko festivaalin ohjelman alkuillasta
Seurahuoneen kirjastobaarissa. Kirjastoissa hän onkin tottunut esiintymään.
Hänen "Juurimusiikin alkulähteillä" ja "Murhaballadeista Delta-bluesiin" -
teemaesityksensä ovat nousemassa ilmiöksi Suomen blueskartalla.
Seurahuoneella yleisö sai kuultavakseen tarinaa perinnemusiikista sekä
monipuolista kitarataituruutta. Nuoreen ikään nähden Pesosen näppäily
resonaattorikitaralla ja perinteisemmällä akustisella on huippuluokkaa. Monen
tuplaten kokeneemmankin sopii ottaa mallia! Sanallinen kerronta valaisee
musiikin taustoja kiihkottomasti ja selkeästi – pieni huumorin kukkanen ei
toisaalta olisi pahitteeksi. Yleisö seurasi Pesosta tarkkaavaisesti ja tykkäsi
näkemästään. Tätä pitää kuulla lisää.
Suuri hurmos jäi Lahden Grand Blues Festivalilla nousematta, mutta
hyvätunnelmainen neljännesvuorokausi Seurahuoneella nautiskeltiin. Yleisöä
löysi paikan päälle kivasti. Järjestävä taho Lahden Blues Mafia olisi varmasti
nähnyt mielellään täydemmänkin tuvan. Toisaalta nyt hieman valikoituneempi
kansa käyttäytyi siivosti ja seurasi esityksiä verrattain keskittyneesti.
Vaikka Grand kuuluu "vain" keskikokoisten festivaalien luokkaan, ohjelmavalinnat
ovat olleet usein fiksuja. Viimeisen vuosikymmenen aikana afroamerikkalaista
musiikkia on suosittu, ja Lahdessa ovat käyneet muiden muassa Lurrie Bell,
Eddy "The Chief" Clearwater ja Ruthie Foster. Erinomaisesti on myös
lahtelaista paikallisosaamista pidetty esillä.
PASI TUOMINEN
Kuvagalleria
Linkki: Lahden Blues Mafia
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2016
.
|
|
