|
|
4.11.2014
|
Wendell Holmes. Kuva: Kake Kiirikki
|
Halloween Blues toi valoa syksyyn
Vaasalaisfestivaalin pääkonsertissa esiintyivät The Holmes Brothers, Terry
Hanck & The Frostbites, Tim Lothar & Peter Nande sekä Max on the Rox.
Vaasan Halloween Blues viikonloppuna oli iloinen roots-juhla alkavan talven
keskelle. Tenorisaksofonisti-laulaja Terry Hanck ohjasi kuulijat pehmeästi mutta
päättäväisesti souliin ja rytmibluesiin. Pohjoismainen latinkikin täytyy huomioida,
vaikka osa siitä meneekin hauskuutuksen piikkiin – tosin "kaamosaikana"
sellainen on tarpeen. Päävieras oli The Holmes Brothers, ja vanhat herrat ottivat
yleisönsä varmoin ottein – ikä ei heitä paina.
Kolmipäiväinen Halloween Blues sisälsi laajan koosteen afroamerikkalaisperäistä
musiikkia. Perjantaina vietettiin Public Cornerissa, Wazacassa ja O'Malley'sissa
vauhdikkaita roots-iltoja. Sunnuntaina vanha Halloween-kävijä Agents tunnelmoi
vielä nostalgiseen tyyliinsä.
Kaikkia tämä kirjavuus ei miellyttänyt. Pääkonserttipaikka Centralissa lauantaina
osa bluesfanaatikoista kävi jo kuumana, kun blues tuntui kadonneen juhlista
(Halloween Bluesissa on tosin aina ollut vahva jazz-leimakin). Kaikkia ei
tietenkään voi miellyttää; Halloween Blues on nähtävä ennen muuta roots-
tapahtumana, pikemmin kuin puhtaaksi viljellyn bluesin foorumina. Hyviä
tunnelmia kuitenkin oli viljalti tarjolla, kun niitä lähestyi avoimin mielin.
Amerikan ruutiukot
Lauantain tasokas pääkonsertti toi iloa ja vastaiskua syksyn pimeyteen. The
Holmes Brothers on hauska ja koskettava kokemus, uskonnollisen harras ja
toisaalta rempseä. Ikämiehiä eivät vuodet kiusaa; musisointi oli sujuvaa ja
samalla muotoutui monivivahteinen juurimusiikin kavalkadi.
Holmes-trio – Holmesin veljekset Wendell (kitaristi, pianisti) ja Sherman (basisti)
sekä sielunveli Popsy Dixon (rumpali) – on uskomattoman hyvä ja monipuolinen
roots-kokoonpano. Kaikki jäsenet laulavat, ja Dixonin falsettilaulun avulla syntyy
vaikutelma naisvokalistin läsnäolosta – sitä afroamerikkalainen hengellinen
musiikki oikeastaan vaatiikin. Setin vetäminen miehisellä baritonilla olisi jättänyt
kokonaisvaikutelman kovin puutteelliseksi ja kuivakkaaksi.
.
|
|
|
Yhtye yhdistelee bluesia, hienostunutta gospelia, kuolemattomia balladeita ja
rytmibluesia. Se saattaa kuulostaa helpolta, muttei ole sitä. Kaikki muusikot ovat
instrumentalisteina mestariluokkaa, ja Wendell Holmes osoittautui lavalla myös
varteenotettavaksi gospel-pianistiksi. Trio piti yleisön hallussaan pitkällä
sessiollaan. Holmes-trio tekee hienoa levytysuraakin – näihin ruutiukkoihin ei voi
pettyä!
|
Chicago-West Coast-Florida
Terry Hanck on alkujaan chicagolainen
muusikko, mutta hän muutti myöhemmin
Yhdysvaltain länsirannikolle ja sitten vielä
Miamin suuntaan. Länsirannikon soundi on
ollut johtava tyylisuunta kotipaikasta
riippumatta. Suomalaismuusikoista
muodostui Hanckille toimiva taustayhtye.
Basisti Jaska Prepulan, rumpali Mikko
Peltolan ja kitaristi Jonne Kulluvaaran bändi
The Frostbites on hitsautunut hienosti
yhteen.
Rauhallinen, keskitempoinen rhythm 'n blues
sopi oivallisesti bändin ilmeeseen. Jonne
Kulluvaaran kitaralikit ja sointukuviointi
kävivät eteenpäin usuttavaa dialogia
Hanckin saksofonin kanssa. Settiin olisi ehkä
kaivannut hiukan stemmalaulua maestro
Hanckin tueksi. Terryn saksofoni soi joka
tapauksessa komeasti ja kiihkeästi.
Chicagossa kasvanut Hanck omaksui vanhan
kotikaupunkinsa suoraviivaisen ja
koreilemattoman perustyylin, mutta lisäsi
musiikkiinsa etelävaltioiden suosimaa
keveyttä ja ilmavuutta. Hän on taitava
laulaja, hoksaava lauluntekijä ja inspiroiva
tenoristi. Parhaiten bändiltä svengi löytyi
tiukasta rytmibluesista. Hanck taas tulkitsi
laulajana parhaiten pehmeitä soul-sävelmiä.
Kitara kirkkaalla perussoundilla ja tenori
puhtaasti, vailla räkäistä, mukaröyhkeää
paasaamista: siinä tämän ryhmän salaisuus.
Hanck pudotteli juuri sopivasti saksofonin
ylärekisterin vinguttelua ja ylikierroksilla
menoa – sitäkään ei saa liioitella.
|
|
Terry Hanck. Kuva: Marko Aho
|
|
|
Nande ja Lothar
|
Lämmittely-yhtye oli vaasalaistrio Max on the Rox. Keskitempoisella ja sitäkin
rauhallisemmalla beatilla lämppärin virkaa tehtiin turhan verkkaisesti; yleisön
tempaaminen tunnelmaan ei oikein lyönyt kipinää.
Tanskalainen duo Tim Lothar & Peter Nande toimi huuliharpun ja kitarariffien
voimin. Yksikielinen laatikkobasso soi taustalla; kyseessä on harjanvarteen
solmittu naru, jota säädellen bassosäveliä tuotetaan. Äänien hakeminen
harjanvarresta oli melko tuskallista – tämä primitiivinen maalaissoitin säätyy
parhaiten kielen kireyttä vivulla säätäen. Hauska lisä joka tapauksessa illan
ohjelmaan, joskin tällainen setti lienee parhaimmillaan klubiympäristössä.
ANTTI SUVANTO
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
