|
|
6.11.2015
|
Tommy Moberg, Trickbag
|
Vaasa – bluesia takuulla!
Vanhat tutut Lil' Ed ja Junior Watson pitivät kutinsa Halloween Bluesissa.
Monikansallinen Trickbag ja belgialainen Lightnin' Guy säväyttivät toden
teolla.
Pyhäinpäivän ajan perinteinen maallinen riemujuhla, Vaasan Halloween Blues,
serveerasi jälleen ylös kohottavan annoksen bluesia ja rootsia. Kiintoisia
kotimaisia alan yhtyeitä nautiskeltiin klubeilla, ja päätapahtuma Centralissa
lauantaina tarjosi tuhdin kansainvälisen latingin.
Pääkonsertti oli lähes loppuunmyyty, joten tunnelma oli erittäin tiivis.
Tapahtuman pääorganisaattorit Mikko Peltola ja Anssi Marttinen ansaitsevat
maininnan erittäin laadukkaasta ohjelmistosta.
Chicagolainen slidekitaristi Lil’ Ed ja hänen yhtyeensä The Blues Imperials oli
varsinainen yleisönsuosikki, samoin hieman yllättäen belgialaiskitaristi Lightnin’
Guy. Festarin vakiovieras, kitaristi Ville ”Lefty” Leppänen, esiintyi nyt
innostavan Guarantee Guys -trion voimin.
Takuumiehet veivät bluesin ilosanomaa myös kouluun, Länsimetsän koulun
kanssa pidetyssä koululaiskonserteissa. Juurimusiikin anti oli Halloweenissa
vetreää ja varsin jäntevääkin, jos kohta aivan menneiden vuosien intensiteettiin
ja yleisön hurmoshenkeen ei pääkonsertissa nyt yllettykään.
Salamoiva Guy (Guy Verlinde), eka belgialaiskitaristi Halloweenissa ikinä, on
räväkkä kansanmies. Hän pisti säpinää jäyhänä pidettyyn pohjalaisyleisöönkin.
Rohkeasti yleisön sekaan kiilannut Guy tempaisi pöydältä olutpullon, käytti sitä
slide-putkenaan ja nousi pöydälle soittamaan. Oikeaa meininkiä, saakeli soikoon!
Hound Dog Taylorin sähäkän perinteen jatkaja oli estoton yleisön villitsijä ja
showmies. Soittolistalla ovat jo hyvän aikaa olleet muun muassa "Take Five",
"Hawaiian Boogie", "Give Me Back My Wig" ja "Let's Get Funky". Siis osin melko
vaativaakin tavaraa, ja hurjasta kohkaamisesta huolimatta Guy osaa säilyttää
kappaleiden eheyden – sen menetyshän on usein vauhdikkaan lavashow’n hinta.
|
|
|
Lightnin' Guy
|
Guy istui suurimman osan keikasta jakkaralla lavan vasemmalla puolella, mutta
välillä hän nousi seisomaan ja rokkasi kitaransa kanssa. Koska hihnaa ei
kitarassa ollut, välillä homma näytti edesmenneen Jeff Healeyn tapaiselta
tepastelulta. Se ei kuitenkaan estänyt häntä käymästä kierroksella yleisön
seassa samalla kitaraansa soittaen.
Guyn tukena lavalla olivat rumpali Sami "Sande" Vettenranta (Balls, Huff 'n' Puff)
ja helsinkiläistynyt venäläiskitaristi Konstantin Kovalev. Kovalev pääsi
näyttämään soolotaitojaan napakan komppailunsa ohessa. Hitaassa "Freddies
Blues" -kappaleessa hänen tummanpuhuva soundinsa kirkastui mainioon
sooloiluun.
Lightnin' Guyn setin ajoitukselle oikeampi ratkaisu olisikin ollut sijoittaa hänet
illan viimeiseksi aktiksi, jolloin yleisö on dorkana ja putoaa. Hyvin tosin toimi myös
alkuillasta.
Surfia ja lattaria
Takavuosien kova nimi ja kitaraguru, USA:n länsirannikon kulttihahmo Junior
Watson oli livenä jännittävä kokemus; ei ehkä enää niin päälle usuttava ja
intensiivinen kuin ennen, mutta muusikkona yhä verevä ukko. Vääntöä riitti. Surf-
musiikkiin ja bossa novaan viehtynyt veteraani osoitti olevansa yhä kova nimi.
Watson on traditionaalisen jump-bluesin johtotähtiä. Vanhojen mestareiden (Earl
Hooker, Tiny Grimes) eväät ovat edelleen mukana Juniorin musisoinnissa, mutta
nyt ehkä enemmänkin implikatiivisina vihjeinä.
Paljolti instrumentaaleihin nojannut setti Vaasassa oli charmantti kooste eri
tyylilajeja. Bluesin osuus oli rajattu melko vähiin. Junior yllätti yleisön soittamalla
modifioitua rautalankaakin – ehkä hieman samaan, raffinoituun tyyliin kuin
Quentin Tarantinon filmien soundtrackeillä.
|
Sinänsä tenhoava Central-setti hieman kärsi
harjoittelemattomuudesta ja
hajanaisuudesta; kappaleiden alkuja otettiin
uudestaan, ja Watsonin huomio kiinnittyi
turhan paljon bändin ohjaamiseen. Watson
sanoikin hieman anteeksi pyydellen, ettei
yhteistä soittokokemusta juuri ole, vaikka
yksilöinä on tullut soitettua kaikkien paikalla
olleiden muusikoiden kanssa.
Trickbag-yhtyeen rumpali Per Norin,
kontrabasisti Lars Näsman ja pianisti
Fredrik Von Werder säestivät Watsonia.
Myös huuliharpisti West Weston piipahti
lavalla muutamaan otteeseen.
Supliikkimiehenä tunnettu Watson kertoi
Westonia esitellessään: "Lontoon
esikaupunkialueet ovat tulleet tutuiksi hänen
luonaan vieraillessaan. Westonin kokkaamat
kidney- ja shepherd's-piet on maisteltu,
mutta hengissä ollaan edelleen." Ja
röhönaurut päälle!
|
|
Junior Watson
|
|
|
Junior tempoo kitarastaan esiin välillä varsin erikoisia kuvioita ja lurituksia. Hän
suorastaan leikittelee soittaessaan, ja sehän värittää mainiosti esitystä.
Kappaleessa "House Party" kuultuja erikoisia, jazzahtavia komppikäännöksiä ja
lurituksia sai äimistellä ihan tosissaan.
Junior Watson kertoi olleensa töissä näytöskoripallojoukkue Harlem
Globetrottersin kiertueella vuonna 1974, ja siellä olivat taustamusiikista tulleet
tutuksi James Brownin hitit. Niinpä hän esitti yhden menevän funk-poljentoisen
instrumentaalin, johon hän oli ympännyt Brownin kappaleista tuttuja riffejä ja
melodian pätkiä. Tanssilattialla alkoi olla tässä vaiheessa kummasti tungosta.
Kehitellystä setistä on etua. On mukavaa kuunnella James Brownin soulia
kontrabassolla säestettynä. Ehkä juuri moninaisuus selittää Junior Watsonin
sooloprojektien pyrkimystä ylittää rajoja.
Still going strong
Puistobluesin pääkonsertissa 1987 ja vielä 2004 koettu blueskitaran veteraani
Lil’ Ed Williams Blues Imperials -yhtyeineen oli selvästi odotettu vieras.
Hyväntuulinen slidemestari otti yleisönsä rennosti.
Maestro itse oli ajoittain pienissä vaikeuksissa oikutelleen kitaransa kanssa;
viritystä ei millään tahtonut saada pitämään. Ehkä hieman standardivoittoinen
repertoaari olisi kaivannut joitakin rohkeampia irtiottoja tyylinmukaisuudesta,
mutta hyvä setti oli näinkin. Hilpeän ja mukaansa tempaavan show’n Ed
ryhmineen kaiken kaikkiaan tarjosi.
|
Lil' Edin ja bändin taidot soiton dynamiikan
vaihtelussa tulivat selviksi. Välillä mentiin
sipsutellen, kunnes räväytettiin niin
sanotusti pellit auki. Totisia naamoja ei
yleisössä näkynyt, eikä lavallakaan.
Yleisö villittiin lopullisesti pitkällä "Boogie
Chillen" -biisillä, jonka aikana Lil' Ed kävi
yleisökierroksella aina ison salin puolessa
välissä asti. Boogie soi koko ajan, ja
sooloakin pukkasi välillä. Päästyään takaisin
lavalle yltä päältä hikinen maestro totesi,
että nyt hän haluaisi kylmän oluen.
Seuraavan biisin jo alettua hänelle
ojennettiin pieni oluttölkki, jonka hän kumosi
samoin tein kerralla kitusiinsa.
Tyylikäs ja leppoisa kulminaatio
Ruotsalainen Trickbag päätti Halloween
Bluesin pääkonsertin elegantisti ja
tapahtuman kovinta ammattitaitoa
ilmentäen. Ruotsalaiset tekevät aina
|
|
Lil' Ed Williams
|
huoliteltua työtä ja laittavat perusasiat kuntoon ennen keikkailua – esimerkkinä
Sven Zetterbergin hurja Vaasan-keikka pari vuotta sitten. Kaikki
amatöörimäisyys on ruotsalaisbändien outputista juurittu pois.
Niin nytkin; pidäkkeettömän ja taitavan vokalistin Tommy Mobergin johdolla
setistä muotoutui nautinnollinen kooste klassikkoja ja uudempaa juurimusiikkia.
Rockabilly-vaikutteillakin saattoi herkutella.
Trickbagin uusimman levyn "Candyville" kappaleista kuultiin rokkaavan nimibiisin
lisäksi ainakin "It's You That Wears The Ring" ja "You Should Have Listened Your
Mother". Tommy kertoi levyn nimen johtavan Tomi Leinon Karkkilassa
sijaitsevalle studiolle. Tommy oli tiedustellut paikkakunnan nimen tarkoitusperiä:
näin Karkkilasta tuli Candyville ja nimen sai niin biisi kuin uusi albumikin.
Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että Tomi Leinolla oli synttärit
pääkonserttipäivänä. Tommy muisti mainita siitä muutamaan otteeseen, ja lisäksi
Tomi esiteltiin monesti ennen kitarasooloja. Ja niitä huikeita kikkoja ja lurituksia
setissä riitti. Kontrabassoa pompottanut Lars Näsman paini välillä ison
soittimensa kanssa, mutta ei koskaan jäänyt häviölle.
|
|
|
| |
Encoretta ei Trickbag lavalta pääsyt poistumaan, vaan kuultiin vielä yksi Chicago-
numero, johon saapui mukaan laulamaan myös Lil' Ed. Englannin ykkösharpistin
West Westonin ja meidän Tomi Leinomme kitaratuella Trickbagin setistä
muodostui tyylikäs ja varsin leppoisa loppukulminaatio. Tricbackin ja Lightnin’
Guyn paikkaa vain olisi pitänyt vaihtaa; rauhallinen alku ja räjähtävä kliimaksi
olisivat kohentaneet tapahtuman fiilistä entisestään.
ANTTI SUVANTO, teksti
KAKE KIIRIKKI, teksti ja kuvat
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
|
|
