|
|
10.5.2012
|
|
"Durty Dawg" täytti pyöreitä
Huuliharpisti Harry Finér sai hiljattain 70 ikävuotta täyteen. Lähes kuusi
vuosikymmentä instrumentin kanssa puuhaillut Harry piti juhlat Helsingissä
iso työ- ja soittokaverijoukko vieraanaan.
"Mikä Harrysta tuli isona?"
"No, jos ei muuta niin ainakin Suomen vanhin blues-huuliharpisti."
Lauantai-iltana 21. huhtikuuta juhlittiin Harry "Durty Dawg" Finérin 70-
vuotissyntymäpäiviä sankarin kantakapakassa, Helsingin Bar Mendocinossa.
Synttäreiden house bandina toimi Chicago-bluesiin vihkiytynyt Titty Bar Tim
Blues Band vahvistettuna rumpali Kyösti Toivasella: Titty Bar Tim Heikkilä
(laulu ja huuliharppu), Maxwell Street Mike (kitara) ja Free Mason Ruuhimaeki
(basso). Koskettimissa villitsi vieraita Andy Sunna. Rummuissa tuurasi Toivasta
hetken Kenneth Oiling.
Matti "Shotgun Matt" Ristimäki tulkitsee aina - niin nytkin - William Clarkea
kadehdittavan hyvin. Kari "Good Rockin'" Kempas on hänkin pitkän linjan
Suomen parhaimmistoon kuuluva harpisti ja frendi, jolta päivänsankankari
onnistui välillä riistämään mikrofonin.
Jukka "Ice Cream" Anttila vetäisi hienot soolot duona yhdessä Harryn kanssa.
Harryn ja hänen monivuotisen soittokaverinsa Jimmie Lawsonin jälkeen esiintyi
Teijo Eloranta. "Maisteri T" on lahjakas oppilas, jolle Harryn mukaan muutama
vuosi sitten riitti yksi ainoa oppitunti. Teijon rytmisesti äärimmäisen tiukkaa
soitantaa höystävät huumorintäyteiset, erinomaiset omat sanoitukset. Niihin
kätkeytyy syvällistä ja koskettavaakin - kuten bluesissa tapana on.
Illassa esiintyi myös kitaristi-laulaja Jouni Kallenautio. Lisäksi stagella kävi
taidemaalari Matti Hikipää, joka on pitkän tauon jälkeen taas tarttunut
huuliharppuun.
Paikalla olleista nimekkäistä, eri tavoin isoiksi tulleista vieraista on muistettava
Harryn kansakouluajan paras kaveri Simo Parpola, josta tuli kansainvälisesti
arvostettu assyriologian professori. Ja entinen työkaveri Jukka Karjalainen,
josta tuli suomalaisen musiikin ikoni. Tupa oli täynnä Harryn työ- ja
soittokavereita, hyviä ystäviä, jollaisia ei rahalla saa.
Fiilissoittimen taitaja
Harry Finérin mittavan uran pitkäaikaisin bändi on viime vuosiin asti ollut Jimmie
Lawson & The Midnight Creepers. Suomen lisäksi bändi on käynyt Baltian
maissakin keikkailemassa useaan kertaan. Orkestereita ansiolistassa on kosolti
lisää: oma Finer Blues Gang sekä Johannalle levyttänyt Uuge Päts ja
Puistobluesin pääkonsertissa vuonna 1983 vauhtia pitänyt Raimo Raivo ja
Pakkopaita.
Musakuvioiden ulkopuolella Harry tunnetaan copywriterina. Ammatti on tuonut
miehelle joukon kansainvälisiä palkintojakin. Moni muistaa varmasti lausahdukset
"Dr. Pepper - ovela maku" ja "Jos otat, et aja". Mainosalalla Finér on tehnyt myös
suunnittelijan ja ohjaajan töitä.
Huuliharppuun miehenalku tutustui saatuaan sellaisen perhetutulta lahjaksi 12-
vuotiaana. Kaihoisat merimiesvalssit vaihtuivat pian murrosiässä rock & rolliin ja
huuliharppu alttosaksofoniin. Bill Haley ja Little Richard räjäyttivät koulupojan
tajunnan. Naapurisovun takia saksofonista oli luovuttava. Se vaihtui takaisin
munnariin, kiitos Lightnin' Hopkinsin ja kappaleen "Baby Please Don't Go."
Mottona on siitä lähtien ollut "Kahvi mustana!"
Lopullisesti Harry tuli "uskoon" käydessään työmatkalla Chicagossa ja eksyttyään
legendaariseen, South Sidella sijaitsevaan Theresa's Taverniin.
Aika ajoin on tarjoutunut tilaisuus jammata alan isojen nimien kanssa.
Soittokavereita ovat olleet muiden muassa Michael Coleman, Lefty Dizz, Queen
Sylvia Embryn bändi, The Kinsey Report ja Carlos Johnson. William Clarkesta
tuli suorastaan perheystävä. Mieluisa muisto on, kun "Bill" keikallaan Los
Angelesin ET-klubilla pyysi ujon Harryn hetkeksi harppuun itsensä Big Joe
Turnerin syntymäpäivillä. Iso Joe sai kuunnella Suomi-poikaa!
Yksi ikimuistoisimmista hetkistä oli esiintyminen yli yhdeksänkymppisen (vajaa
vuosi sitten menehtyneen) legendan Honeyboy Edwardsin kanssa. Robert
Johnsonin kaveria Durty Dawg pääsi säestämään yhdessä virolaisen kitaristin
Andres Rootsin kanssa vuonna 2007.
Huuliharpisteista syvimmin Harry Finérille ovat kolahtaneet Big Walter Horton,
Junior Wells, Billy Boy Arnold sekä viimeisimpänä hengenheimolainen Lester
Davenport. Steve Guyger on ollut myös Harrylle must. Harpistina Harry on
omasta mielestään kaukana teknisestä osaamisesta – ellei sitten soundeja
lasketa sellaiseksi.
Huuliharppu on 100-prosenttisesti fiilissoitin. "Huono soitto pitää saada ainakin
kuulostamaan hyvältä. Tärkeää on kaihoisa tunne ja se, että sukat pyörii."
MICU FINÉR
Kuvat Henri Finér, Tapsa Laamanen ja Jarmo Soikkeli
.
|
|
|
Micu Finér, vasemmalla, on Harry Finérin puoliso. Hän kiittää Bar Mendocinon hienoon iltaan
saapuneita ja päivänsankaria muistaneita. Ja muistuttaa olennaisesta: Nothin' but the blues!
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2012
.
|
|
