HOEDOWN JA JUKKA GUSTAVSON - KEIKKA-ARVIO
|
|
3.12.2014 Kuvagalleria
|
Kaartamo, Poijärvi, Kuokkanen
|
The Band elää ja hengittää Hoedown ja Jukka Gustavson tulkitsivat legendayhtyeen sävelaarteistoa Malmitalolla Helsingissä. The Bandia ei apinoitu, vaan kunnianosoitus tehtiin rohkeasti omaan tyyliin.
Helsinkiläisessä kulttuurilaitoksessa Malmitalossa vietettiin tiistaina 2. joulukuuta The Band –iltaa. Loppuunmyydyssä salissa musiikista vastasi Hoedown- orkesteri, joka sai vahvistuksekseen tunnetun laulaja-urkurin Jukka "Gutsi" Gustavsonin.
Alkuperäiskokoonpanossaan kanadalais-amerikkalainen The Band vaikutti 60- luvun lopulta lähtien vajaan kymmenen vuoden ajan. Yhtye hurmasi musiikillaan, joka ammensi pohjoisamerikkalaisista perinteistä laajasti ja ainutlaatuisesti. Levon Helm, Rick Danko ja Garth Hudson olivat ryhmän ytimessä alusta loppuun. Richard Manuelin taival katkesi traagisesti itsemurhaan vuonna 1986. Robbie Robertson ei puolestaan lähtenyt mukaan The Bandin "uudelle uralle" 80- ja 90-luvuilla. Viimeinen albumi oli vuonna 1998 ilmestynyt "Jubilation".
Hoedownilla on vahvat edellytykset käydä vaativan materiaalin kimppuun. Löytyy sekä lauluvoimassa että instrumentaalitaidoissa. Eniten laulajan töitä on Ninni Poijärvellä ja Mika Kuokkasella (joka perusti bändin basisti Masa Maijasen kanssa). Esa Kaartamo saa aiheesta vuoronsa, lisäksi hänen kitarakujeensa ovat aina oivalliset. Kielisoitinarsenaalia löytyy myös pitkän linjan osaajien, Jarmo Nikun ja Olli Haaviston, työpisteistä. Rumpalina taiteilee Topi Kurki.
Vahvistetun Hoedownin Malmitalon-konsertissa oli kyse ennen kaikkea The Band –tulkinnoista, ei legendayhtyeen matkimisesta. Oma Hoedown-groove löytyi käytännössä kaikkiin kappaleisiin. Eniten mielenkiintoa oli biiseissä, joihin oli tehty selkeästi oma sovitus. The Band tapasi vetää "Ophelian" aika isoksi orkestroituna, mutta Hoedownin hienovireinen versio tuo sävellyksen elementit alkuperäistäkin paremmin esiin: luonteeltaanhan kappale on maukas mikstuura maaseutubluesia, ragtimea ja New Orleansia.
"Up on Cripple Creek" muuntui Hoedownin käsittelyssä rennoksi kantrihölkäksi. "Twilight" puolestaan kuultiin balladina; versio myötäili Rick Dankon myöhempien aikojen versiota enemmän kuin The Bandin alun perin levyttämää 'avaruusreggaeta'.
"The Moon Struck One" vei aikamatkalle 70-luvun alkuun. Silloin Wigwamissa vallitsivat siinä määrin vaikeat erimielisyydet originaalimusiikin linjoista, että bändi päätyi soittamaan runsaasti lainamateriaalia. Gutsi mestaroi "Cahoots"-levyltä tutun kipaleen Wigwamin livesettien hurjaksi progeseikkailuksi (se taltioitui myös levylle "Live Music from the Twilight Zone", 1975), joka Hoedownin kanssakin soi peräti uljaasti. Aivan Wigwamin parikymmenminuuttiseen mittaan ei sentään venytty… .
|
|
The Bandin musiikissa kuultiin vähän naisääniä. Emmylou Harrisin kanssa kuitenkin levytettiin "Evangeline"-kappale The Last Waltz –suurkonsertin yhteyteen. Mahdollisuushan oli tietenkin käytettävä: Ninni Poijärvi pääsi tunnelmoimaan kappaleella heti konsertin avaukseksi. Poijärven laulusolistin eväät todettiin maittaviksi myös upeassa balladissa "Whispering Pines" ja rokkiviipaleessa "Forbidden Fruit".
The Bandin kenties polkevin rock, "The Shape I'm in", olisi Malmitalolla kaivannut lisäpontta, niin myös rempseänä tunnettu "Rag Mama Rag". Tunnetuimmat kappaleet sen sijaan sopivat Hoedownille kuin valetut. Varsinaisen konsertin päättänyt "The Night They Drove Old Dixie Down" sai illan ainoana aplodit jo alkaessaan, ja encorena vedettiin tietenkin laulusolistiviesti "The Weight".
Cover-materiaali nautti The Bandin tuotannossa suhteellisen pientä, mutta tärkeää roolia. Hoedown valitsi esitettäviksi Bob Dylan -teokset "When I Paint My Masterpiece" ja "I Shall Be Released" sekä kantriklassikon "Long Black Veil" (Danny Dill - Marijohn Wilkin).
|
|
Jukka Gustavson
|
Jukka Gustavsonin käsittelyssä piano ja varsinkin urut soivat jälleen kerran vaikuttavasti. Aivan kommelluksitta homma ei Malmitalolla sujunut. "Chest Fever" oli Gutsin ohjelmistossa jo yli 40 vuotta sitten, mutta nyt sanojen unohtelu riivasi. Riipaisevassa laulussa "It Makes No Difference" Gutsi ajeli niin pahasti pöpelikköön, että laulajan tehtävää hoitaneelta Mika Kuokkaselta meni yksi illan kohokohdista sivu suun:
Without your love I have nothing at all Like an empty hall, it's a lonely fall Since you've gone it's a losing battle Stampeding cattle, they rattle the walls.
The Band oli yhtye isolla y:llä, ja todella moni rankkaa sen jopa kaikkien aikojen orkesteriksi. Viisi lahjakasta muusikkoa, kolme legendaarista laulusolistia (Helm, Danko, Manuel) ja väkevät sävelteokset olivat vain kokonaisuuden osia: kaikkien ensiluokkaisten ainesten yhdistyminen henkeäsalpaavan vaikuttavaksi, saumattomaksi kokonaisuudeksi teki The Bandista ainutkertaisen.
Esikuvaa olisi ollut turha yrittääkään jäljitellä. Sen sijaan Hoedownin kahdeksanjäseninen erikoiskokoonpano neljine laulusolisteineen (Poijärvi, Kuokkanen, Kaartamo, Gustavson) teki tyylikkään kunnianosoituksen ihan omalla tavallaan. Lavalla soitti usein kolme kitaristia, vaikkei The Bandin musiikki ollut kovin kitaravetoista. The Bandilla oli kahdet kosketinsoittimet, Hoedownilla taas Gustavsonin sormioiden ja Olli Haaviston slide-soittimien akseli. Hapuilua oli välillä havaittavissa, mutta yhdellä osa-alueella Hoedown vetää joka tapauksessa pidemmän korren: yhtyeellä on lavalla keskenään huomattavasti hauskempaa kuin (varsinkin loppuvaiheessa pahasti riitautuneella) The Bandilla.
Ninni Poijärvi kertoi ilahtuneensa paitsi pääsylippujen myymisestä loppuun myös siitä, että Malmitalo oli tilannut Hoedownilta nimenomaan The Band –ohjelmiston. The Bandin multi-instrumentalisti ja voimahahmo Levon Helm oli Poijärvi- Kuokkanen –pariskunnan henkilökohtainen ystävä, ja suomalaiset kävivät Levonin "ladolla" Woodstockissa vierailemassa ja levyttämässä useaan kertaan.
Malmitaloa operoi Helsingin kaupunki. Nyt joulukuun alussa on hyvä muistaa – veronpalautuksia vastaanottaessa ja erityisesti mätkyjä maksaessa – miten korvaamattomia palveluja verovaroja vastaan on saatavilla.
PASI TUOMINEN
Kuvagalleria
Hoedown ja Jukka Gustavson: The Band -ilta. Helsinki, Malmitalo 2.12.2014
Ninni Poijärvi (laulu, viulu), Mika Kuokkanen (laulu, akustinen kitara, shakers), Masa Maijanen (basso), Esa Kaartamo (akustinen ja sähkökitara, laulu), Jarmo Nikku (akustinen ja sähkökitara, mandoliini), Olli Haavisto (pedal steel, dobro), Topi Kurki (rummut)
Jukka Gustavson (laulu, urut, piano)
Setti 1: Evangeline, When I Paint My Masterpiece, Ophelia, The Moon Struck One, Long Black Veil, I Shall Be Released, The Shape I'm In, Whispering Pines. Setti 2: Rag Mama Rag, Twilight, Forbidden Fruit, Up On Cripple Creek, It Makes No Difference, Chest Fever, The Night They Drove Old Dixie Down. Encore: The Weight
Linkit: Hoedown, The Band, Malmitalo
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English .
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © Blues-Finland.com 2006-2014 .
|
|