LEVYARVIO
|
|
|
21.5.2014
|
Popsy, Sherman, Wendell
|
Virginian tuhmat pojat
The Holmes Brothersin "Brotherhood" lisää uuden ja onnistuneen luvun
yhtyeen pitkään kertomukseen. Laatua ja tyyliä löytyy moneen lähtöön.
Kolmikon siveää mainettakin hieman kyseenalaistetaan.
The Holmes Brothers teki sen taas. Uusin levy "Brotherhood" on osuva palanen
yhtyeen musiikilliseen palapeliin. Albumi tarjoaa lupauksensa mukaan
ekskursioita afroamerikkalaisperäisen rytmimusiikin eri alueille. Levyn julkaisi
tutusti Alligator Records.
Nykymuodin mukaisesti levylle on mahdutettu valtaisa määrä kappaleita,
neljätoista. The Holmes Brothersin tapauksessa määrä ei ole aivan liiallinen,
vaikka pari köykäisempääkin raitaa mukaan mahtuu. Holmesin veljekset Wendell
ja Sherman (kolmas pyörä Popsy Dixonhan on sukulainen vain musiikin kautta)
ovat kynäilleet kappaleista kahdeksan.
Holmesien edelliset levyt "State of Grace" ja "Feed My Soul" (ensin mainitun
jälkimainingeissa bändi esitteli osaamistaan muun muassa Vaasan Halloween
Bluesissa) nostivat riman äärimmäisen korkealle, mutta "Brotherhood" menestyy
niiden rinnalla vallan mainiosti. Hurmoksellisuus raikaa levyn ensitahdeista
perinteisen gospel-lopetuksen, tällä kertaa "Amazing Grace", viime sekuntiin.
.
|
The Holmes Brothers on tunnetusti syvästi
uskovainen ryhmä. Sen ei kuitenkaan tarvitse
tarkoittaa, että kaverit olisivat mitään
pulmusia. Railakkaalla avausbiisillä "Stayed at
the Party" Wendell kertoo bileissä
"polttaneensa kaiken kuivan" ja "juoneensa
kaiken märän". Sherman rokkaa tekemällään
"Passing Through" -biisillä ja kehottaa tiettyä
naikkosta olemaan elättelemättä toiveita
syvemmästä ihmissuhteesta: "Make no
mistake about it, girl, I'm just passing
through!"
Wendellin tekemistä kappaleista vakuuttavat
funkaava "Lickety Split" ja bluesahtava "Gone
for Good". "Loving You from Afar" kuljettaa
|
|
taas gospel-meininkiä, ja Wendellin tytär Felicia Holmes kailottaa kuin
pelastusarmeijalainen. Levyn loppupuolella kuullaan vihdoin takuuvarmaa
bluesia, kun Wendellin "Darkest Hour" kajahtaa ilmoille. Holmesit tekevät harvoin
tyylipuhdasta bluesia; mutta silloin kun tekevät, se iskee suoraan pääsuoneen.
|
| |
|
|
Oma ja lainattu symbioosissa
Koko kolmikon stemmalaulu on The Holmes Brothersin valttikortti. Komeimmillaan
se taitaa olla Ted Hawkinsin kipaleella "I Gave Up All I Had". Popsy Dixonin
vastustamaton falsetti pääsee esiin Ike Turner -numerolla "You've Got to Lose".
John Ellisin tenorisaksofonisoolo sekä tyylillä käytetty enkelikuoro tekevät
tunnelmasta täydellisen. Geraint Watkinsin "Soldier of Love" tulkitaan Karibiasta
muistuttavin vivahtein. "My Kind of Girl" on puolestaan nannaa soulin ystäville.
The Holmes Brothersilla on harvinainen kyky yhdistellä omaa ja lainattua
materiaalia. Mikstuura on maittava myös "Brotherhood"-levyllä. Parhaat
originaalit ovat Greatest Hits -tasoa, ja muun muassa Watkins-cover tuo
lisäarvoa. Holmesit osaavat ammentaa aineistoista, jotka voivat olla kaukanakin
heidän omasta ydinosaamisestaan; siitä esimerkkeinä ovat taannoiset tulkinnat
kappaleista "I'll Be Back" (The Beatles) ja "Peace, Love and Understanding" (Nick
Lowe) – äärimmäinen tapaus lienee versio Motörheadin biisistä "Shine". Virginian
musiikkiveljekset näyttävät, että se mikä on tullut toisesta ulos yhdellä tapaa, voi
tulla The Holmes Brothersista ulos ihan erilaiseen, jäljittelemättömästi tulkittuun
tapaan.
"Brotherhood" käyttää stemmalaulua ja muita soundillisia ominaispiirteitä kuten
pianoa, urkuja ja taustalaulua tyyliin, jota ennen vanhaan kutsuttiin
hienostuneeksi. Sointi onkin ilmavan ja tuoreen kuuloinen tällä täyteen pakatun
ja ylituotetun musiikin aikakaudella. Levy palkitsee hyviä äänentoistolaitteita
suosivat kuuntelijat.
Ei ole uutta, että The Holmes Brothersin levyllä hurmoksellisuus soi kaikessa. Sen
sijaan "Brotherhoodin" on tarkoitus todistaa, että vanhat ketut ovat edelleen
saalistuspolulla. Holmesit näyttävät voivansa kypsällä iälläkin tehdä tuoreelta
kuulostavaa uutta musiikkia – toistamatta silti liikaa aiempaa, vaikka
perusainekset ovat jo vuosikymmeniä olleet samat.
PASI TUOMINEN
The Holmes Brothers: Brotherhood. Alligator Records, 2014
Wendell Holmes (kitara, piano, laulu), Sherman Holmes (basso, laulu), Popsy
Dixon (rummut, laulu)
Joe Bonadio (lyömäsoittimet), Chris Bruce (basso, kitara), Antoine Drye
(trumpetti), Felicia Holmes (laulu), John Ellis (saksofoni), Glenn Patscha
(taustalaulu, kosketinsoittimet), Catherine Russell (taustalaulu), Kenny Wollesen
(rummut)
Tuottajat: Glenn Patscha, Chris Bruce, Hector Castillo
Linkit: The Holmes Brothers, Alligator Records
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
