Levyn aloittaa rivakalla junakompilla höystetty ”Kerro Mulle”. Vaikutteensa
maalaisbluesista imevällä esityksellä pääosassa on J. Lahtisen voimallisesti soiva
huuliharppu. Biisi kehottaa kuulijaa kertomaan niin hyvistä kuin huonoista
tuntemuksistaan laulajalle, jonka tehtäväksi jää nostaa kuulija syvimmästäkin
alhosta maan pinnalle.
Mollisävyinen ”Kaipuu” pitää sisällään mallikasta ja purevaa Fender Stratocasterin
käsittelyä. Jenny Lahtisen soittamat Hammond-urut tukevat esitystä hienosti.
Jarmo Lahtisen kuusikielisen soitanta on samaa luokkaa kuin soittajapiireissä
kovasti arvostetun Big Papa Auvisen, jonka kitara tosin on henkilökohtaisista
syistä ollut viime aikoina kovin vaitonainen.
Sanomaltaan lähes hengellinen on yhteiskuntaamme arvosteleva sähköisin
soittimin esitetty molliblues ”Valovuosia”. Kappaleen paatoksellisuutta lisää
aavemaista kirkkotunnelmaa luova urkusoundi. Syvää juurien kunnioitusta
osoittaa kyseisen kappaleen kohdalla levyn mukana tulevassa tekstivihkosessa
esiintyvä Lahtisen isoisä.
”Yksinäisyys” on akustinen balladi, johon Mats Granforsin soittama viulu tuo
kansanmusiikista tuttuja sävyjä. Huuliharpun ja kitaran siivittämä rullaavasti
kulkeva country-blues ”Pahat tytöt” kertoo karhean möreällä lauluäänellä
laulettuna nimensä mukaisesti vähemmän kilteistä naispuolisista
kanssaeläjistämme.
”Mielenrauhaa” kritisoi sarkastisen osuvasti yhteiskunnassamme nykyisin
muodissa olevaa kiireistä elämänmenoa. Kappale on huuliharpun sävyttämää
akustista Americanaa Ry Cooderin hengessä esitettynä. Musiikillisesti samaa
sarjaa on haikean viulun sävyttämä, selkeää radiohitti ainesta oleva levyn
nimikappale.
Vaikka J. Lahtisen musiikilliset vaikutteet tulevatkin selkeästi Pohjois-Amerikan
mantereelta, on levyn ensimmäisen puoliskon kotimaisuusaste varsin suuri.
Kotimaisena vertailukohtana esiin nousee Dave Lindholm, joka lienee tietoisesti
tai tiedostamatta vaikuttanut Jarmo Lahtisen musiikilliseen kehitykseen.
Covereita englanniksi
Levyn englanninkielinen osio alkaa ”Borderline”-elokuvasta tutulla Ry Cooder-
klassikolla ”Across the Borderline”. Jarmo Lahtinen ilmoittaa Cooderin erääksi
suurimmista esikuvistaan ja vaikuttajistaan. Alkuperäistä esitystä vahvasti
myötäilevä hieno versio aiheesta täydentyy Mats Granforsin meksikolaistyylisellä
haitarilla.
J.J. Calelta lainattu hempeä balladi ”Rose in the Garden” saa arvoisensa
tulkinnan. Samaa voi sanoa hieman surumielisemmästä, Tom Waitsin kynästä
lähtöisin olevasta ”Fannin Streetistä”. Hyvin on Jarmo nämäkin esikuvansa
valinnut.
Varsinaista roots-osastoa edustavat Huddie Ledbetteriltä lainattu ”Where Did
You Sleep Last Night” ja omaperäinen versio Muddy Watersin ohjelmistosta
tutuksi tulleesta ”You Can´t Lose What You Ain´t Never Had”. J. Lahtisen
aiemmilta levyiltä tämän tyyppistä kamaa löytyy enemmänkin. Tutustumisen
tuotantoon voi aloittaa vaikkapa kokoelmalevyltä ”From the Roots”.
Instrumentaali ”Blackwaterside/Blue Raga” on Kristiinankaupungissa asuvan
musiikinopettaja Lahtisen ilotulitusmainen akustisen kitaroinnin taidonnäyte.
Inspiraationsa mies on hakenut Davey Grahamin ja Bert Janschin
soitannollisista suorituksista.
Levyn päättävällä ”Feelin´ Good Bluesilla” kuullaan maestron mallikasta
slidekitarointia. Delta-henkinen blues-balladi onkin oiva päätös hienolle levylle,
jonka kansitaide ja mukana tuleva suomenkielisten kappaleiden sanat sisältävä
vihkonen vanhoine valokuvineen kertoo J. Lahtisen todellakin uhranneensa aikaa
ja voimavaroja äänitteen tekoon.
TT TARKIAINEN
J. Lahtinen. Juhannuslunta – Midsummer Snow. TwilightMusic, 2009
Jarmo Lahtinen (kitara, huuliharppu, laulu), Mats Granfors (viulu, haitari), Jenny
Lahtinen (koskettimet), Mikko Josefsson (rummut), Kalle Teir (kontrabasso)
Linkki: J. Lahtinen
J. Lahtisen levyjä voi tilata tekijältä suoraan joko tekstiviestillä numerosta 0400-737901 tai
e-maililla osoitteesta twilightmusictmi@gmail.com.
.
|
