Blues-Finland.com - Jarkka Rissanen

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

HAASTATTELUSSA JARKKA RISSANEN

15.2.2010 Jarkka Rissanen 2010 © Kake Kiirikki
Kuvia ja tarinoita keikkamatkoilta
Jarkka Rissanen kertoo Blues-Finland.comin haastattelussa tiestään
kitaristiksi, suhteestaan eri musiikkityyleihin sekä kirjaksi
konkretisoituneesta piirtämisharrastuksestaan.

Roots-muusikoiden piirissä suurta arvostusta nauttiva kitaristi Jarkka Rissanen
on julkaissut tussipiirroksistaan ja niihin liittyvistä pienistä tarinoista kirjan.
”Kuvia ja Tarinoita” pitää sisällään tuokiokuvia musiikin parissa työskentelevän
ihmisen elämästä. Piirroslehtiötään Jarkka on kuljettanut mukanaan lähinnä 2000-
luvulla.

Tie kitaristiksi

Kuinka innostuit bluesista ?

Musiikkiharrastukseni alkutaipaleella innoitukseni lähteenä toimi tuolloinen
Englannin lista. Siitä on jäänyt mieleen erityisesti vuonna 1970 tullut Pop 70-
radio-ohjelma, jossa soitettiin näytteitä kyseisestä listasta. Ohjelma sisälsi rock-
painotteista musiikkia ajan suosikeilta, mutta joukossa oli myös jonkin verran
blues-pitoista musiikkia.

Kaveripiirissäni oli pari innokasta blues-diggaria, joiden myötä pääsin
tutustumaan sinisävyiseen musiikkiin lähemmin. Fleetwoodin Macin eka levy
sytytti nuoressa mielessä kiinnostuksen bluesia kohtaan. Todella syvän
vaikutuksen teki se, kun kuulin ensimmäisen kerran Son Housen alkukantaisen
tulkinnan kappaleesta ”Pearline”. Haaveen blues-kitaristin urasta synnytti jonkin
levyn kannessa näkemäni kuva Albert Kingistä venyttämässä kitaran kieliä
hampaat irvessä.

Kävin 1970-luvun alkuvuosina musiikkilukiota kotikaupungissani Kuopiossa.
Noihin aikoihin alkoi progressiivinen rock nostella päätään. Minäkin aloin
harjoitella kiemuraisia kitarakuvioita. Tuohon aikaan musiikkitoiminta oli
Kuopiossa vireää, levyttäneitä bändejä oli joitakin. Pääsin vierailemaan kitaristina
muun muassa Petri & Petterson Brassin ja Finnforestin riveissä. Tori-yhtye oli
ensimmäinen merkittävämpi bändi. Olin mukana 'täysjäsenenä' ja sain myös
tekemiäni biisejä levylle.

Taustani huomioiden en pidä itseäni täysverisenä bluesmiehenä vaan rock-
kitaristina, jota blueskärpänen on päässyt puraisemaan. Delta-bluesin
soittamisen saloihin paneutuminen alkoi syvällisemmin vuoden 1985 tienoilla.

Parin vuosikymmenen ajan olet tehnyt yhteistyötä nimenomaan roots-
musiikin parissa työskentelevien muusikoiden kanssa. Kuinka kuviot alkoivat?

Kahdenkymmenenseitsemän Kuopiossa viettämäni elinvuoden jälkeen muutin
pääkaupunkiseudulle 1980-luvun alussa. Uusissa ympyröissä soittelin eri
kokoonpanoissa. Vuonna 1986 sain lyhytaikaisen pestin Ahlqvistin Pepen
bändiin ja seuraavana vuonna tiemme yhtyivät Matti Oilingin (1942 - 2009)
vetämän Oiling Boiling Rhythm 'n Blues Bandin riveissä. Kolmentoista vuoden
tiivistä keikkailuakin sisältänyt duohomma alkoi vuonna 1990.

Yhteistyö Raittisen Eeron kanssa alkoi myöskin 1980-luvun loppupuolella. Se
jatkuu edelleen Noisy Kinda Menin tiimoilta. Käymme "Epun" kanssa myös
duokeikoilla, joiden tiimoilta viime vuonna ilmestyi dvd-tallenne ”Elävänä”.
Raittisen veljesten Boys-yhtyeessä olin Olli Haaviston vakituuraajana vuosina
1992 - 1996. Haaviston Ollin ja Jannen kanssa on tullut tehtyä paljon yhteistyötä,
ja olen kokenut sen mielekkääksi.

Veljesryhmistä voisin mainita vielä Löytyn veljekset, joiden kanssa
työskentelemisestä on jäänyt hyvä maku. Erinomaiseksi roots-mieheksi
osoittautuneen Jaakko Löytyn bändissä soitin miltei koko 1990-luvun. Sakarin
ja Mikon keralla olen soitellut vuosien varrella eri kokoonpanoissa.

Olet myös tehnyt muutaman levyn omissa nimissäsi.

Ensimmäinen omissa nimissäni tehty levy oli Bluelight Recordsille vuonna 2005
tehty ”Tonal Snacks”. Alusta lähtien on ollut selvää, että omien levyjeni sisältö
tulee olemaan etnovaikutteista, eri musiikkityyleistä ammentavaa
instrumentaalimusiikkia. Soitan levyilläni pääosin kaikki instrumentit itse.
Nauhoitukset olen tehnyt kotistudiossani senhetkisiä fiiliksiä ilmentäen.

Sittemmin olen siirtynyt levyttämään tuottajanani toimineen Janne Haaviston
osaksi omistamalle Mufarang Recordsille. Ensimmäinen Mufarangille tekemäni levy
oli vuonna 2007 ilmestynyt ”Tone Hut”, joka jatkoi ensimmäisen levyni
musiikillisilla linjoilla. Viimeisin tuotokseni on vuoden vaihteen tietämissä
ilmestynyt perinteisestä gospelista vaikutteita imevä ”Sunday School Head
Count”.

Vaimoni Minna Kettunen on tehnyt omissa nimissään pari levyä Humble House
Recordsille. ”Lauluja Savosta” ilmestyi vuonna 2007 ja ”Lunta Tupaan” vuonna
2008. Olin niiden tekemisessä mukana. Minna on aina tehnyt lauluja, joista nyt
osa on saatu taltioiduksi levylle. Levyillä musisoi lisäksemme joukko ystäviämme
vuosien varrelta.

Kuvia ja tarinoita

Kuinka piirtämisharrastuksesi sai alkunsa?

Piirrosten tekemisen aloitin 1980-luvulla lyijykynäpiirroksilla. Siitä saakka olen
ikään kuin flirttaillut harrastuksen kanssa. Lapinlahdelle muutettuani
piirrosvälineeksi löytyi ohut musta tussi. Tussin kanssa työskentely on lyijykynää
haasteellisempaa, koska sen jälkeä ei voi pyyhkiä pois tai paikata.

Aloin piirtää keikkamatkoilla taltioidakseni paperille jonkin tietyn hetken. Hetkien
vaihtuvuus on nopea, joten kustakin tilanteesta piirros piti saada aikaiseksi
varsin nopeasti. Kuvistani muodostui eräänlainen piirretty päiväkirja.

Lapinlahtelainen vanhemman polven kuvataiteilija Juha Järveläinen innostui
piirroksistani siinä määrin, että niistä pidettiin näyttely Lapinlahden pääkirjaston
Aniara-näyttelytilassa joitakin vuosia sitten. Juha valitsi sadoista piirroksista
viisikymmentä näytteille pantavaksi. Kirjaa ei kuitenkaan lähdetty kasaamaan
noiden kuvien pohjalta. ”Kuvia ja Tarinoita”-teokseen päätyneet kuvat
valikoituivat niihin liittyvän tarinan perusteella.

Kirjassasi määrällisesti eniten esillä olevat matkat Namibiaan ja
Woodstockiin lienevät muistorikkaita.

Kyllähän ne kuuluvat sinne muistorikkaimpien kokemusten joukkoon. Namibiassa
olimme Sakari Löytyn kanssa vuonna 2002 Namibian National Theatressa kerran
vuodessa järjestettävässä tapahtumassa, johon kutsuttiin esiintyjiä eri puolilta
Afrikkaa. Sakarin kanssa olimme joukon ainoat eurooppalaiset. Tiukalla
päiväohjelmalla treenasimme parisen viikkoa kahta konserttia varten.

Woodstockissa kävimme vuonna 2007 Raittisen Eeron ja Noisy Kinda Menin
kanssa Levon Helmin studiolla äänittämässä materiaalia levylle ”Woodstock”.
Haaveiden täyttymys oli päästä soittamaan samassa ympäristössä, jossa
suuresti ihailemani The Band on työskennellyt.

Kuvistasi välittyvä tunnelma on rauhallinen ja kiireetön. Onko tämä tietoinen
valinta?

En hae tietynlaista tunnelmaa, kuvistani tulee sellaisia kuin tulee. Piirtämisen
tarpeen iskiessä uppoudun siihen täysin. Pyrin saamaan hetkellisestä tilanteesta
nopeasti oleellisen esiin. Sitä voi verrata livesoittoon: tilanteet seuraavat
toisiaan, eikä niitä voi enää myöhemmin muuttaa.

Joku on joskus kuvaillut musiikkiani luonnosmaiseksi. Sama pätee piirtämiseen.
Tietty tilanne on hetkessä ohi. Sen muuntelu jälkeenpäin – jos se ylipäänsä on
mahdollista – yleensä vastaa tarkoitustaan.

Kirjan on kustantanut Väärnin Pappila Oy.

Ostimme vaimoni Minnan kanssa Juhani Ahon syntymäkotinakin tunnetun
Väärnin Pappilan Lapinlahden seurakunnalta joitakin vuosia sitten. Huonoon
kuntoon ajautuneesta rakennuksesta kunnostimme paikallisten rakennusalan
ammattilaisten suosiollisella avustuksella perheellemme kodin ja työskentelytilat.

Väärnin Pappila Oy perustettiin pappilan yhteydessä harjoitettavaa liiketoimintaa
varten. Vieraileville ryhmille järjestetään tutustumiskierroksia pappilassa.
Viitisenkymmentä henkeä vetävässä salissa järjestetään akustisia musiikki-iltoja
paikan miljöötä ja henkeä kunnioittaen. Osaksi yritystoimintaa on muotoutunut
myös kirjojen kustantaminen.

TT TARKIAINEN

Linkit: Jarkka Rissanen, Väärnin Pappila