Blues-Finland.com - Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert: Hybrid Soul

LEVYARVIO

1.8.2017
Autiomaan pojat sanovat sen
sävelin
Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert todistaa
instrumentaalilevyllään “Hybrid Soul”, ettei
tanssittavuus ole lyriikoista kiinni.

Erilaisissa kitaristilistauksissa muistetaan
harvemmin mainita Jarkka Rissasta. Siitä
huolimatta hän on alansa huippuja tässä maassa,
miksipä ei laajemmaltikin. Rissanen on
perusvarma soittaja, joka hoitaa hommansa
turhia kukkoilematta. Hän hoitaa sen hyvin.

Albumi "Hybrid Soul" esittelee instrumentaalisesti operoivan kokoonpanon
Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert. Takanojaisen rennosti, mutta jämptisti
groovaavan komppiryhmän muodostavat rumpali Esa Kärki ja basisti Tatu Back.
Lyömäsoittaja Marko Salmela pistäytyy täydentämässä kudosta. Rissasen
kanssa erilaisia kitaroita ja niihin verrattavia (sekä tyystin niistä eroavia)
instrumentteja soittaa Markus Väisänen. Ties miten kitarointivastuu on jaettu,
mutta kautta levyn kuullaan runsaasti toistensa lomaan saumattomasti soljuvaa
soittoa. Erilaisten soundien ja tunnelmien vietäväksi on helppo heittäytyä.

Levyn kymmenestä kappaleesta seitsemän on Rissasen kirjoittamia. Lopuista hän
on tehnyt kaksi yhdessä Väisäsen kanssa. Yksi on kreditoitu koko bändille.
Musisointi versoaa selkeimmin bluesista ja rhythm & bluesista. Latvukset
kuitenkin kohoavat korkealle. Poikkeuksetta päädytään etäälle 12-tahtisesta
perusjyystöstä. Tututkin elementit saavat sopivassa suhteessa mausteekseen
yllättäviä aineksia. Kekseliäisyys ja tyylitaju ovat yhtä lailla käytössä koko ajan.
Instrumentaalimusiikin saralla Laika & The Cosmonauts on aikoinaan asettanut
riman korkealle. Sen yli ei pienin ponnistuksin päästä, mutta niinpä vain
Autiomaan pojat menevät niin että heilahtaa. Levy kestää toistoa, ja kuulijan
mielenkiinto säilyy. Rima ei edes heilu.

Yhteistyössä

Rauma Blues
.

Tarkasti hahmoteltujen teemojen päälle ja oheen tarjotaan runsaasti
improvisaatiota. Kitarointi liukuu knopflermaisesta maalailusta rotevaotteiseen
rokkiin. Voimasuhteet eivät kuitenkaan missään vaiheessa keikahda niin päin,
että soolot nousisivat itsetarkoitukseksi. Kokonaisuuden ja sävellysten ehdoilla
edetään.

Kappaleiden nimet ovat mainioita ja kuvaaviakin. Esimerkiksi avausraidat
”Hipston” ja ”Miss Gumbo” tarjoavat juuri niin notkeata menoa kuin otsikot
antavat ymmärtää. ”Safari Beat” kuulostaa siltä kuin viidakkoseikkailulle olisi joku
salainen asiamieskin ujuttautunut. ”Detroit Blues” sisältää astetta rouheampaa
ja krominmakuisempaa kitarointia. Sen feidattu loppu harmistuttaa; Rissasen
slide kun ei kuulostaisi olevan vielä aikeissakaan pysähtyä, kun kappale jo
hiljennetään.

Bändin yhdessä kirjoittama ”The Fly” seuraa ilmeisen sekopäisen kärpäsen
lentoa hädin tuskin kaksi minuuttia. Kokemus vertautuu kotimaan sisäiseen
lentoon isolla matkustajakoneella. Hyvä jos ehditään saavuttaa matkakorkeus
ennen kuin pitääkin jo aloittaa laskeutuminen. Verkkaisemmin etenevä ”Slow” ei
luiskahda slovariksi sekään. Ainoastaan ote on viipyilevämpi. Rauhallisimmat
hetket tarjoaa oikeasti kaunis, soulahtava balladi ”Big Water”.

Instrumentaalisuus saattaa joidenkin mielessä asettaa omat rajoituksensa. Älkää
kuitenkaan antako lauluttomuuden jarruttaa tutustumistanne tähän oivalliseen
ryhmään! Teksasilainen surf-kitaristi Teisco Del Rey muisteli joskus humalaisen
naisfanin tokaisseen hänelle keikalla "play something with words, so I can dance
to it". ”Hybrid Soul” todistaa jo vasemman jalan alle menevillä ensitahdeillaan
jälleen kerran sen, että lyriikoiden puutteeseen ei tanssittavuus kaadu.

MARKO AHO

Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert: Hybrid Soul. Humu Records, 2017

Jarkka Rissanen (sähkökitara, slidekitara, 12-kielinen akustinen kitara, Fender
Rhodes, sähköharmoni, lyömäsoittimet), Markus Väisänen (sähkökitara, guitalele,
mandoguitar, Q-Chord, sähköharmoni), Esa Kärki (rummut), Tatu Back (basso),
Marko Salmela (congat, lyömäsoittimet)

Linkki: Jarkka Rissanen

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT