14.5.2010 Kuvagalleria Hodges ja Ringenberg
Hieman erilainen JATS-happening
Jason And The Scorchers koetteli hulluutta lähentelevällä show'llaan
Tampereen Klubin seinien pitävyyttä. Seinät kestivät niin kuin ovat kestäneet
yhtyeen vanhat suosikkibiisitkin. Myös uusi materiaali toimi.
Jason And The Scorchersin comebackiin pitäisi suhtautua suurin epäilyksin.
Tulihan bändi kahdeksankymmentäluvulla tunnetuksi pääosin poikamaisen
rivakasti soitetulla countrypunkillaan. Melkein minkä tahansa muun ryhmän
kohdalla uskaltaisinkin epäillä viisikymppisten herrojen pelikuntoa ja motiiveja
palata viidentoista vuoden tauon jälkeen nuoruutensa kuvioihin.
Nähtyäni Jason Ringenbergin soolokeikalla pari vuotta sitten ja diggailtuani viime
ajat JATS:in tuoretta ”Halcyon Times” -levyä, arvelin Klubilla kuitenkin tarjoiltavan
hyväntuulista rokinremellystä vanhaan malliin. En joutunut pettymään.
Mainitulla soolokeikallaan Jason sai aikaiseksi yksin akustisen kitaran kanssa
rokimman menon kuin moni parikymppisten koltiaisten bändi Marshall-pinoineen.
Keikan päälle rupattelin hänen kanssaan kotvasen. Tokaisin, että olisipa
mukavaa, jos tuon energian ja vimman saisi vielä nykypäivänä valjastettua
Scorchersin keulillekin. Hän mainitsi sen suuntaisia suunnitelmia olevan
punottuina. Nyt, reilut pari vuotta myöhemmin sai Tampereen täysi tulliklubillinen
todistaa suunnitelmien täytäntöönpanoa.
Jason And The Scorchersin parituntisen keikan avasi uudelta levyltä löytyvä
menopala ”Mona Lee”. Alusta alkaen kävi selväksi, että bändi on kovassa
iskussa. Jason oli oma energinen itsensä, eikä Warner E. Hodgesin
touhuissakaan valittamista ollut – päinvastoin. Levynkanteen kuvattu
roudauslaatikon teksti ”caution – sober man at work” on varsin osuva
luonnehdinta hänestä.
Edelleenkin tietty hulluus leimaa Hodgesin lavaesiintymistä, ja hänen soittonsa
on vuosien myötä vain parantunut. Scorchersin edellisen version loppuaikoina,
joskus 90-luvulla Warner oli uhkaavasti luisunut kaulan tyvipäätä suosivan hard
rockin suuntaan, mutta nyttemmin mies on palannut maanläheiseen twangiin.
Ei ihme, että hänelle riittää Scorchersin ohella töitä niin Dan Bairdin kuin Stacie
Collinsin bändeissäkin. Oli varsin vaikuttavaa seurata lähietäisyydeltä, kuinka
Fender Telecaster saa kyytiä osaavissa käsissä – ja aina välillä lennähtää hihnan
varassa kaulan ympäri soiton siitä kärsimättä. Jason mainitsikin kokoonpanoa
esitellessään: ”Varmasti löytyy kovempia countrykitaristeja kuin Warner. Saattaa
löytyä joku melkein yhtä kova rokkikitaristikin kuin hän on, mutta sellaista
jamppaa jolta taittuisi rock and roll, country ja punk tähän malliin – sellaista ei
taatusti ole toista.”
Uutuuksia ja suosikkeja
Nykyisen Scorchersin komppiryhmänä ahkeroivat basisti Al Collins ja rumpali
Pontus Snibb saavat vimmaiselta mutta hyväntuuliselta johtokaksikolta täyden
tunnustuksen. Al Collins, joka on entuudestaan tuttu ainakin vaimonsa Stacien
bändistä, soittaa juuri sopivan simppelisti.
Turhaan kikkailuun ei myöskään ruotsalaisvahvistus Pontus sorru. Todella
rullaavaksi rumpaliksi osoittautuneesta musikantista paljastui vielä
googlettamalla uusiakin puolia. Hän on myös asiansa osaava laulaja-kitaristi,
joka pyörittää Bonafide-nimistä bluesrockbändiä (tsekatkaapa näytepiisit vaikka
MySpacesta).
Jason kertoili laulujen välissä pitkiä juttuja ja rupatteli yleisön kanssa. Erityisen
hauska oli jäärämäinen paatostukensa aiheesta ”vinyylilevyt vastaan iPod”. Hän
oli myös tapansa mukaan näyttävästi pukeutunut. Tämä johtuu kuulemma siitä,
että välillä tulee väistämättä eteen keikkoja, joilla ei kuulosta hyvältä, mutta
silloinkin voi näyttää hyvältä.
Puolet JATS:in setistä koostui uuden levyn piiseistä ja toinen puolikas oli vanhoja
suosikkeja. Materiaali lomittui luontevasti ehyeksi kokonaisuudeksi. Keikka
mentiin suurelta osin kovaa ja hyväntuulisesti rokaten. Väliin mahtui silti
rauhallisempiakin hetkiä. Niistä ehkä hienoin oli Jasonin ja Warnerin kahdestaan
esittämä ”Bible And The Gun”. Jason pohjusti Steve Earlen kanssa
kirjoittamaansa laulua puhumalla tovin talvisodasta ja ihmettelemällä, miten
suomalaiset taistelun tiimellyksessäkin löysivät aikaa ja mahdollisuuksia
saunomiselle.
Rauhallisemmasta klassikko-osastosta kuultiin myös ”Harvest Moon” ja
puolitempoinen ”Shop It Around”, sekä countryrenkutus ”Pray For Me Momma
(I´m A Gypsy Now)”. Myös räyhäkkäät countrycoverit ovat aina kuuluneet
olennaisena osana JATS:in ohjelmistoon. Tällä kertaa yleisölle tarjoiltiin mainiot
näkemykset Hank Williamsin ”Lost Highwaysta” ja The Byrdsin (Gram
Parsonsinkin versioimasta) ”Drugstore Truck Driving Manista”.
Seinät lujuustestissä
Setin loppupuolella tullut ”Broken Whiskey Glass” nousi jälleen kerran aivan
omaan luokkaansa. Ennen piisiä Jason neuvoi kaikkia aloittelevia lauluntekijöitä.
"Kun kirjoittaa bändinsä legendaarisimman rallin, niin kannattaa ujuttaa oma nimi
sen tekstiin." Juuri näin hänkin toimi.
Rauhallisemman alkuosan ajan bändi laulatti yleisöllä, mutta menon rivakoituessa
tarttui herra Ringenberg itse ohjaksiin. Setin virallinen osuus päättyi uuden levyn
onnistuneeseen avausraitaan ”Moonshine Guy”. Jos joku piisi kertoo
suomalaisista miehistä, niin se on Jasonin mukaan tämä. Mukavaa, että se on
kaiken lisäksi hyvä ja tarttuva ralli.
Bändin palatessa ensimmäiseen kahdesta encorestaan pyysi Jason Pontuksen
olutpullosta huikan, ja mainosti juovansa olutta vain erityisissä tilanteissa.
Edellinen kerta oli ollut Irlannin Kilkennyssä. Kehuttuaan hetken aikaa
suomalaisia mallasjuomia ja viritettyään tovin kitaraansa Jason latasi peliin koko
slidekitaraosaamisensa soittamalla intron ja välikkeen kappaleeseen ”Help,
There´s Fire”.
Tämän jälkeen koitti monien odottama hetki, kun raivoisa ”White Lies” räjähti
soimaan. Hetken aikaa olin huolissani Tullikamarin remontissa jo valmiiksi
haljenneista seinistä, mutta kyllä ne onneksi kestivät. Herramunjee, mutta
kylläpä rokkasi!
MARKO AHO, teksti ja kuvat
Kuvagalleria
Jason And The Scorchers. Tampere, Klubi 12.5.2010
Jason Ringenberg (laulu, kitara), Warner E. Hodges (kitara), Al Collins (basso),
Pontus Snibb (rummut)
Lämppärinä Huligans
Linkit: Jason and The Scorchers, Huligans, Klubi
- - - - -
ILMOITUS
Edulliset lennot musiikkikaupunkeihin (Lentoliput.nu)
New Orleans New York Chicago Nashville
.
|
