Blues-Finland.com - Kolme tapaa tehdä suomalaista bluesia, osa 8

LEVYKATSAUS

24.10.2014
Kolme tapaa tehdä
suomalaista bluesia, osa 8
Levylautasella Jerry Kannu & Lentopetroolit,
Weeds ja Stillblues. Levykolmikko vie
kuulijan rikkaruohonjuuritasolta aina
avaruuden syövereihin.

Pääkaupunkiseutulaisbändi Jerry Kannu &
Lentopetroolit sinkoutuu kakkoslevyllään
jokisuistolta orbiittiin. "Vantaanjoen mutaa" on
saanut seuraajakseen "Kiertoradalla"-nimisen
kiekon. Meno on sen verran häikäisevää, että
koko viisikko on levynkansissa sonnustautunut
aurinkolaseihin.

Etusivu: Kolme tapaa tehdä
suomalaista bluesia

"Uudella levyllä sukelletaan entistä syvemmälle rouhean blues-rockin mustaan
aukkoon. Välillä paahdetaan putket punaisina hehkuen, välillä fiilistellään
akustisemmissa tunnelmissa", kuuluu yhtyeen oma luonnehdinta toisesta
hengentuotteestaan.

Heti avauskappale "Apollo" saattelee kuulijan avaruusteemaan. Kiintoisaa
aventyyrin tunnelmaa piisaa siinä määrin, että ainesta olisi ollut pitempäänkin
eksploraatioon ("Viittojarapu" tosin sen tekee levyn lopussa kestollaan 10:39).
"Ammuttu kuuhun" kuljettaa avaruusteemaa suoraviivaisemmalla menolla.

Bändin lupailemaa blues-rockia edustavat parhaiten "Kun benji ei veny enää",
joka polkee väkevästi, ja ehtymättömän perisuomalaista aihetta aprikoiva
"Tervetuloa löylyyn". Biisi "Viski & hellut" yhdistää glam-tyyppistä kitarasoundia ja
modernin rockin aineksia vaikka Foo Fightersin tai Queens of the Stone Agen
tapaan. "Sussiunaa" ja "Perjantai" ovat kivoja ralleja, "Pilkkipossu" taas
karumpaa rämemättöä.

Pilke silmäkulmassa, biisien omavaraisuus ja näppärät tekstit ovat
Lentopetroolien ehdottomasti vetoavimmat ominaispiirteet. Koska blues ja rock
ovat leimallisesti amerikkalaisperäisiä taidemuotoja, niiden lokalisointi tänne
Suomen raukoille rajoille on parhaimmillaan hersyvän hauskaa. "Soudan kairalla
Meksikoon, vai jospa palaisin Petikkoon", kappaleella "Pilkkipossu" pohditaan. Ja
tokihan saunomisen vertailu manalan tulessa kärvistelemiseen sopii kuin
saunaklapi silmään.

Lentopetrooliviisikko (laulaja Joni Nuutinen, kitaristi Matti Rautala, kitaristi
Pekka Muurinen, basisti Juha Vilhunen ja rumpali Janne Ojalehto) saa
aikaiseksi muhkean soundin, ja se on tarttunut levyllekin hyvin. Monella
kappaleella kitarabreikeille ja –sooloille pedataan hienosti paikkaa, ja ilmoille
kajahtaessaan ne osuvat ja uppoavat. Joni Nuutinen antaa mikrofonin varressa
kaikkensa, vaikka välillä revittely tahtoo mennä vähän överiksi.

Tällä albumilla Jerry Kannu & Lentopetroolit seikkailee avaruudessa, mutta
helpointa bändi on silti kuvitella juuri sinun kantabaarisi stagelle perjantai-iltana.
Fiilis saakin täyttymyksensä "Perjantai"-kipaleella. Avaruusrock on kiva keksintö.
Vaikka suuntaus ei ole ihan jokapäiväinen, sillä on taipumus pulpahtaa pintaan
aika ajoin (kannattaa katsastaa vaikka Devon Allmanin ja Honey B & T-Bonesin
kiekot). Jerry Kannu & Lentopetroolit on seuraavan kerran tavattavissa
lauantaina, marraskuun ensimmäisenä iltana Helsingin Bar Mendocinossa.

Houston, meillä ei oo ongelmaa!

Soppaa ja sosiaalista mediaa

Pohjois-Kymenlaaksosta kotoisin oleva orkesteri Stillblues on yhtä kuin Harri
Heiskanen (kitara, laulu), Pete Tähtinen (rummut) ja Ossi Kytö (basso). Levy
"Snake Soup" koostuu kuudesta originaalikappaleesta ja neljästä lainaraidasta.
Vuosituhannen alusta toiminut Stillblues on aiemmin julkaissut albumin "Garage
Blues" (2010).
.

Omat kappaleet ovat peräisin pääosin Harri
Heiskasen kynästä. Perusblues "Grape" pistää
eniten punttiin vipinää. Hammond-uruissa
vieraileva Osmo Seppälä piristää kipaletta
entisestään. Mika Wathenin banjo taas
kohentaa nimibiisiä. "Good Morning Coffee
Time" henkii rehellistä maaseutubluesin
tunnelmaa.

"Ride My Horse" –kappaleen päälle voi laulella
vaikka "Born on the Bayou" –sanoitusta, ja
hyvin sopii. "Faceboogie" todistaa, että
sosiaalisesta mediasta ja muusta
tietotekniikasta on tullut musiikin vakioaihe
(Sleepwellers taisi olla ensimmäinen
suomalainen roots-bändi, joka, kappaleella

"Faceboogie Woogie" [2010], sukelsi tähän maailmaan). Wathenin huuliharppu
on kiva lisä. Heiskanen taas näyttää, että kitaralla onnistuvat sekä sooloilu että
komppaus vallan hienosti.

Vaikka kyseessä on pienimuotoinen omakustannelevy, "Enough Is Not Enough"
on jostain syystä nimetty "bonuskappaleeksi". Pientä bonusta onkin luvassa, sillä
biisi on kenties levyn intensiivisin. Lainakappaleilla (kolme Willie Dixonia ja yksi
Doc Pomus -teos) ei sen sijaan ole mitään annettavaa.

Stillbluesin kakkoskiekko on "ihan kuunneltava" –osastoa, mutta bändi pääsee
varmasti paljon paremmin elementtiinsä elävässä tilanteessa. Heiskasen
lauluääni on rajallinen, ja mies käyttääkin sitä taloudellisesti, välillä vähän
J.J. Cale –tyyliin kuiskaillen. Ydinmiesten vetovoimaisuus tai persoonallisuus saati
kokonaisuuden omaperäisyysaste eivät riitä synnyttämään vahvaa trioelämystä;
huuliharppu-, banjo- ja Hammond-vierailut kuitenkin nostavat kiinnostusta
merkittävästi.

"Bändi on keikkaillut suhteellisen rauhallista tahtia lähinnä Kouvolan
lähiympäristössä, mutta toivon mukaan jatkossa saadaan bluesin rakkauden
viestiä levitettyä laajemmallekin", Stillblues ilmaisee verkkosivuillaan.

Livetriplalla liikkeelle

Tässäkö se tulee bluesin Ramones? Weedsin ja Ramonesin välillä on muutakin
yhteistä kuin jäsenille tekaistut alter egot yhteisellä sukunimellä. "Kaikki kikkailu
pois touhusta ja fokus itse asiaan", kuuluu nimittäin yksi oululaisen Weedsin
ohjenuorista.

Oululaisbändin herrat ovat Maddy Weed,
Willie Weed, Elmore Weed ja Johnny Weed.
Ainakin yhtyeen kotiseuduilla miehet
saatetaan tuntea myös nimillä Matti Järvi,
Veli Jokelainen, Esko Knuutila ja Jouni
Juntunen.

Jos jatketaan punk-vertausten linjalla,
Weedsillä tuntuu olevan levynteossa
bisnesvainua melkein The Clashin mitalla
(kukapa voisi unohtaa Clashin 'pienessä'
sopimuspaineessa tekaiseman kolmoislevyn
"Sandinista!" [1980]). Weedsillä tuskin juuri
levy-yhtiöpaineita on, mutta ryhmä
suunnittelee jo kahta jatko-osaa tänä vuonna
ilmestyneelle "Picking Weeds, Live at Wolfbeat
Studios" –albumille.

"Goodbye Blues" on levyn ainoa originaalikappale, ja se on merkitty koko nelikon
nimiin. Se istuu aivan mainiosti albumin country blues –maisemaan, vaikka
vertailukohdat ovat haastavat. Kymmenen biisin listalta löytyy Muddy Watersia,
John Lee Hookeria, Reverend Gary Davisia ja Mississippi John Hurtia.

Matti "Maddy" Järvi hoitaa lauluhommat hyvin ja turhia puristelematta. Kitaristi
Veli "Willie" Jokelaisella ovat blues-teorian alkeet ja muutamat jatkokurssitkin
selvästi suoritettuina. Hillityn tyylikkäät kontrabasso (Esko "Elmore" Knuutila) ja
rummut (Jouni "Johnny" Juntunen) pohjustavat soundin.

Tomerimmat jo varmasti heristävät sormeaan ja moittivat, että Weeds syyllistyy
vanhan klassikkomateriaalin turhaan toisintamiseen. Mutta minkäs teet, kun
lopputulosta on kiva kuunnella?

PASI TUOMINEN

Jerry Kannu & Lentopetroolit: Kiertoradalla. Vandango-levyt, 2014

Stillblues: Snake Soup. Traphill Records, 2014

Weeds: Picking Weeds Vol. 1, Live at Wolfbeat Studios. Omakustanne, 2014

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA