LEVYARVIO
|
4.1.2011
Sinisen kymmenen sävyä
Joe Pitts lupaa albuminsa otsikossa sinisen
vivahteita. Kovin suuria sävyeroja ei
lopputuloksesta kuitenkaan ole
löydettävissä, vaikka Pitts hoitaa hommansa
pääosin tyylillä.
Vaikka Joe Pitts on syntyisin Arkansas'sta,
Yhdysvalloista, bluesista hän innostui monen
kollegansa tavoin kuultuaan
kuusikymmenluvulla Claptonin, Beckin ja
Pagen kaltaisia engelsmanneja. Siitä polku
jatkui luontevasti kohti bluesin mustia juuria ja
erityisesti kolmea Kingiä. Varsin perinteinen
tarina siis.
|
|
Sittemmin Pitts on laajentanut musiikillista ajatteluaan ja hionut juoksutustensa
jouhevuutta muun muassa legendaarista mainetta nauttivan Berkelee School Of
Musicin kesäkurssilla. Nykyisellään hän kuuluukin seikkailevan varsin suvereenisti
southern rock -vaikutteisen ja jazzin kanssa veljeilevän bluesrockinsa maailmassa.
”Ten Shades Of Blue” -levyä ennen Pitts on julkaissut kuusi pitkäsoittoa. Näistä
kolmella varhaisimmalla hän musisoi Liquid Groove Mojo -kvartetin kitaristina.
Tuorein levykolmikko on puolestaan julkaistu hänen omissa nimissään.
Seitsemännellä levyllään Pitts pysyttelee kymmenen lainapiisin verran bluesin
maailmassa. Otsikko ”Ten Shades Of Blue” lupaa kymmenen eri sinisen
vivahdetta, mutta kovinkaan suuria sävyeroja ei värikarttaan ole mahdutettu.
Homma hoituu kuitenkin hyvin, eikä Pitts intoudu yltiöpäisiin kitarasankaritekoihin.
Monin paikoin myös basisti Jimmy Lynnin – yhdessä kolmen eri rumpalin kanssa –
tarjoilema groove nousee ilon aiheeksi.
Kansiteksteissä Pitts selittelee jo valmiiksi kaikille tätä vain coverlevynä pitäville
arvostelijoille. Tokihan tämä miehen omankin määritelmän mukaan sellainen on.
Perimmäisenä ideana on kuitenkin ilmentää hänen taivaltaan bluesin parissa ja
nostaa hattua esikuville.
Levyn avaava Albert Kingin ”Breaking Up Somebody´s Home” ei ihmeitä tarjoile,
mutta näyttää heti suuntaviivat. Pörisevä kitara ja notkea komppiryhmä
polkaisevat touhun käyntiin. Laulajana Pitts on normaalia keskitasoa. Tulkinta
luiskahtaa ajoittain yliyrittämisen puolellekin.
Seuraavana tuleva Muddy Watersin ”Crosseyed Cat” toimii jo paremmin. Gary
Gettsin harppu pyörittää riffiä kautta koko laulun ja pääsee soittamaan
ensimmäisen soolon. Illan isäntä tarjoaa tämän lisäksi parit kitaran luikautukset,
ensin putken kanssa ja lopukkeeksi vielä ilman.
Materiaalia ei ole lähdetty isommalti uudelleen sovittelemaan, eikä uusia
näkökulmia etsimään. Laulut esitetään varsin vahvasti alkuperäisten versioiden
hengessä – mitä nyt soundimaailma on hieman rokimpaa.
Luther Allisonin ”Pain In The Streets” ja Albert Collinsin ”Put The Shoe On The
Other Foot” funkaavat hienosti. Allisonin piisi kulkee rentona 'swamp funkina' ja
Collinsin komppimaailmaa viedään aimo harppaus New Orleansin suuntaan. John
Mayallin ”Walking On Sunset” rullaa leppoisana shufflena, ja Elmore Jamesin ”
I'm Worried” tarjoaa Pittsille mahdollisuuden esitellä slidekitaristin kykyjään
hieman laajemmin.
Odotetusti pisimmät kitarasoolot pitävät sisällään Walter Troutilta lainattu ”
Clouds On The Horizon” ja Eric Galesin ”Freedom From My Demons”. Ensin
mainittu tulkitaan pitkälti Hendrixin hengessä. Toinen, hidas blues, luo ilmeisen
inspiroivan ympäristön sooloilulle. Levyn päätöksenä kuullaan akustinen ”The
World Keeps On Turning”. Siinä Pitts on äänessä yksin dobronsa kanssa, aivan
kuten laulun kirjoittanut Peter Green muinaisina aikoina Fleetwood Macissa.
Joe Pitts osoittautuu sinisen sävyjä esitellessään varsin taitavaksi kitariksi. Hänet
erottaa monista muista blues rock -genren vaikuttajista ajoittain pintaan
nousevat jazzsävyt; ainakaan tällä levyllä hän ei riehaannu luukuttamaan samalla
tavoin kuin monet lajitoverinsa. Tutustuessani Pittsin aiempien levyjen
ääninäytteisiin netissä huomasin hänen kuitenkin saavan mielenkiintoisempaa
jälkeä aikaiseksi silloin, kun hän ei edes yritä pysytellä bluesissa, vaan tekee
omaa juttuaan.
MARKO AHO
Joe Pitts: Ten Shades Of Blue. Kijam Records, 2010
Joe Pitts (kitara, laulu), Jimmy Lynn (bassokitara), Lance Womack (rummut),
George Mitchell (rummut), Jahleel Eli (rummut), Robert ”Frisbee” Coleman
(Hammond-urku), Terry Bradley (slidekitara), Gary Getts (huuliharppu), ”Chicken”
James Dorris (piano)
Linkit: Joe Pitts kotisivu ja MySpace, Blind Raccoon
.
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2011
.
|
|
