THE BLUESBREAKERS 1966 - 2008
|
| |
|
|
The Bluesbreakersin kovan tien pää
|
17.12.2008 (uusintajulkaistu 27.10.2018)
John Mayall ilmoitti marraskuussa
kuuluisan bändin siirtymisestä historian
kirjoihin. The Bluesbreakers toimi yli 40
vuotta. Mayall aikoo tulevaisuudessa
hiljentää keikkatahtia ja keskittyä
artistivierailuihin.
Marraskuun lopussa, 75:nnen
syntymäpäivänsä tienoilla, John Mayall
ilmoitti The Bluesbreakersin hajoamisesta.
Yhtye tuki yhtä brittiläisen bluesin ja blues-
rockin tunnetuimmista isistä enemmän ja
vähemmän säännöllisesti aina 60-luvulta
lähtien.
|
|
"Tahdon keventää tavallista, suurta työmäärääni ja antaa itselleni vapauden
työskennellä muiden muusikoiden kanssa jos ja kun minusta siltä tuntuu", Mayall
kommentoi verkkosivuillaan JohnMayall.com. "Sanomattakin on selvää, etten ole
jättämässä bluesia. Enemminkin tämä tarkoittaa, että toivon voivani laajentaa
musiikkiani vierailuin sekä yhdessä muiden muusikoiden kanssa."
|
Nimi Bluesbreakers sai ensimmäisen kerran
laajempaa huomiota John Mayallin toisen
LP:n kannessa: levy oli ansaitun
legendaarinen "Bluesbreakers with Eric
Clapton" (1966). Julkaisu todisti wannabe-
kitaristeille valkoisien poikien todella
osaavan soittaa bluesia. Se myös esitteli
Beano-sarjakuvan vähemmän brittiläiselle
yleisölle.
Levyä seurasi Peter Greenin
henkeäsalpaavan instrumentaalin "The
Supernatural" sisältänyt "A Hard Road",
edesmenneen Paul Butterfieldin kanssa
tehty EP (joka on julkaistu myös "A Hard
|
|
Road" -CD:n bonusmateriaalina) sekä "Crusade", jolla kitaristin työtehtävistä
vastasi tuleva The Rolling Stones -jäsen Mick Taylor.
Siihen päättyikin ensimmäinen Bluesbreakers-aikakausi. Mayallin seuraava
julkaisu oli lähes soololevy: "The Blues Alone" -kiekolla oli mukana hänen
lisäkseen vain rumpali Keef Hartley. Loistavalla albumilla "Blues from Laurel
Canyon" mukana olivat jälleen Green ja Taylor - tosin ilman Bluesbreakers-nimeä.
Levyjä seuranneilla 70-luvun Amerikan-retkillä mukana oli ajoittain kitaristi
Harvey Mandel. Toisen Bluesbreakers-aikakauden (1982 - 2008) aikana
julkaistut Mayall-soololevyt on puolestaan kuorrutettu vierailevilla artisteilla
Buddy Guysta Gary Mooreen.
|
|
|
| |
John Mayall & The Bluesbreakers soitti usein
Suomessa. Viimeinen yhteiskeikka oli 30.6.2008
Helsingin Apollo Live Clubilla >>>
On tuskin yllättävää, että nyt hajonnut The
Bluesbreakers -versio, jossa kitaristina toimi
Buddy Whittington, jää historiaan
pitkäkestoisimpana mutta vähiten
legendaarisena Mayall-yhtyeenä.
Whittingtonin henkilökohtainen suosio on
ansaittua, mutta se vetää tuskin vertoja
hänen edeltäjilleen Coco Montoyalle ja
Walter Troutille - saati sitten varhaisimmille
Bluesbreakerseille.
Varhaisimpiin Bluesbreakerseihin kuuluvat
kaikkien näiden kitaristien lisäksi vielä
muusikot Jack Bruce (Manfred Mann,
Cream, West, Bruce and Laing), John McVie
ja Mick Fleetwood (Fleetwood Mac),
Aynsley Dunbar (Jeff Beck Group, Zappa,
|
|
Whitesnake), John Hiseman ja Dick Heckstall-Smith (Colosseum), Andy Fraser
(Free)... lista on loputon.
Viime vuonna ilmestynyt, sopivasti nimetty Freddie King -tribuuttilevy "In The Pala
ce Of The King" näyttää siis jäävän John Mayall & The Bluesbreakersin vihoviimeis
eksi. Se on myös OBE (Brittiläisen imperiumin ritari) John Mayallin 56. albumi;
riippumatta hänen seuraavasta kokoonpanostaan ja sen nimestä voidaan jo
odottaa levyä numero 57. Ikääntyvän maestron sanoin: "It has been a great ride
indeed - Matka on todellakin ollut hieno."
ANDRES ROOTS
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2018
.
|
