Blues-Finland.com - The Kenny Wayne Shepherd Band: How I Go

Muusikko, selviytyjä, hyväntekijä

Kenny Wayne Shepherd on kiistämättä planeetan kovimpia blues-rock -
artisteja. Toisaalta hänen nuorekas ja rokkaava soundinsa on monelle blues-
puristille kauhistus. Kenny Wayne on sydämestään blues-mies, mutta
myöntää, ettei kaikki hänen soittamansa musiikki ole varsinaisesti bluesia.

"Sen huomaa varsinkin jos kuuntelee musiikkiani koko uran ajalta.
Tekemiseni perustuvat bluesiin, mutta materiaalissani on kuitenkin
toisenlaista terää. Se on enemmän tämän päivän musiikkia", Shepherd, 34,
sanoo.

Nuoresta iästään huolimatta Kenny Wayne on käynyt jo melkoisen
elämänpolun läpi. Ensilevyn "Ledbetter Heights" (1995) ja erityisesti
seuraavan albumin "Trouble Is..." kappaleen "Blue on Black" suursuosio sai
nesteen nousemaan pääkoppaan. Nuorimies narahti muusikoiden
ammattitautiin, viinaan ja huumeisiin.

Rypemistä kesti useampia vuosia. KWS kuitenkin taisteli itsensä takaisin
pinnalle – ja komeasti. Levy ja dokumenttielokuva "10 Days Off – Blues from
the Backroads" (2007) oli upea tribuutti legendoille. Mukana hankkeessa
olivat muiden muassa B.B. King, Pinetop Perkins, Honeyboy Edwards,
Gatemouth Brown, Hubert Sumlin ja Henry Townsend.

"Suuri kiitos kuuluu niille legendoille, joita sain tavata tämän projektin aikana.
Kuusi heistä on nukkunut sittemmin pois. Ystävät: kunnioittakaa bluesin
suurnimiä silloin, kun he vielä ovat keskuudessamme", Kenny Wayne sanoi
vastaanottaessaan teoksesta saamaansa Blues Music Awardia.

Uusin kiekko "How I Go" on artistin seitsemäs. Katalogiin kuuluvat myös levyt
"Live on" (1999), "The Place You're in" (2004) ja "Live in Chicago" (2010).

Shepherd meni näyttelijä Mel Gibsonin Hannah-tyttären kanssa naimisiin
syksyllä 2006. Kenny Waynella ja Hannahilla on kolme lasta.

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO

14.11.2011
Kuusikielisen puheenvuoro
Kenny Wayne Shepherdin uusin levy "How I
Go" jakaa varmuudella mielipiteet.
Blues-rock -väki on innoissaan, mutta puristit
heristelevät sormiaan. Yksi asia on varma:
kitara saa kovaa kyytiä.

Kenny Wayne Shepherdin voittokulku jatkuu.
Mieheksi kasvanut entinen teinitähti menestyy
mainiosti uudella levyllään "How I Go". Kiekko
kävi Billboardin blues-albumilistan ykkösenä, ja
myös sitä edeltänyt "Live in Chicago" suoriutui
listoilla vallan erinomaisesti.
.

KWS onkin juuri sellainen hyvässä mielessä valtavirtainen artisti, jollaisia blues
tarvitsee. Laajempaan ja etenkin nuorempaan yleisöön vetoavana tyyppinä hän
toimii 'sisäänheittäjänä': monet hänen musiikkiinsa ihastuneet löytävät ennen
pitkää myös niin sanotun aidomman bluesin.

Kukaan ei voi silti kieltää rockiin ja jopa poppiin kallellaan olevan musiikin
kutsumista bluesiksi. Tällaisessa maisemassahan Shepherd toimii. Hän tekee
laadukkaasti toteutetulla ja mielenkiintoisella materiaalilla kunnioitettavan
palveluksen niin bluesille kuin musiikin laaja-alaisuudelle.

Ei "How I Go" silti mestariteos ole. Tuoreita ideoita on tarjolla yllin kyllin, mutta
paljon kuullaan myös päämäärätöntä kitarahurjastelua. Normaalin CD:n lisäksi
albumi on saatavilla laajennettuna painoksena, jonka neljä lisäbiisiä paisuttavat
kokonaisuuden läkähdyttävään 17 raidan mittaan.

Bessie Smithin "Backwater Blues" saa komean käsittelyn. Se käynnistyy
alkuperäistä kunnioittaen pianobluesina mutta räjähtää sähköiseen menoon –
Elmore James päivitettynä vuoteen 2011! Blues-standardien katalogista on
mukaan löytynyt myös "Oh Pretty Woman". "Yer Blues", yksi The Beatlesin
harvoista blues-kappaleista, kuullaan mehevänä versiona.

Pääroolissa ovat kuitenkin uudet originaalikappaleet. Ykkösenä ilmoille kajahtaa
"Never Lookin' Back", joka on suurisointinen rock-hymni. "Come on Over" -
kipaleen soundimaailma tuo mieleen 80-luvun ZZ Topin ja vaikkapa ruotsalaisen
Roxetten. Funkaavassa palassa "Dark Side of Love" on mojovat puhaltimet.
"Strut" puolestaan on sähkökitaralaukka Stevie Ray Vaughanin hengessä.

The Kenny Wayne Shepherd Band on tällä kertaa persoonallisimmillaan pop-
henkisillä raidoilla. "Show Me the Way Back Home" on melkein liian kepeä, mutta
se saa nautittavan kitarasoolon ansiosta runsaasti lisää verevyyttä.
Tunnelmalliselle "Cold"-kappaleelle leiman antavat sievä melodia ja hieno
stemmalaulu. "Who's Gonna Catch You Now" sen sijaan taitaa olla
mittatilauskappale radiosoittoa varten ja se lipsahtaakin tusinaviihteen puolelle.

Uudella levyllä kuultava värssy "The six-string does my talking for me"
(kuusikielinen puhuu puolestani) kertoo paljon. Se todistaa Kenny Wayne
Shepherdin olevan nimenomaan kitaristin – ja loistelias hän siinä toimessa onkin –
vaikka hän hoitelee lauluosuuksia varhaisia vuosia enemmän. Noah Huntin roolia
ei voi kyllin korostaa: hänen lauluäänestään on tullut yhtä leimallinen KWS Bandin
soundille kuin itse maestron kitarasta.

"How I Go" on värikäs kokonaisuus. Erityyppisten kappaleiden vuorottelu luo
levylle luontaisen virran, joka jaksaa viehättää kuulijaa alusta loppuun (ainakin 13
biisin normaalilla albumilla). 'Vanhan kunnon bluesin' ystäville sillä on vähän
annettavaa. Modernin sähköisen blues-rockin kuuntelijoille tämä on sen sijaan
herkkupala.

PASI TUOMINEN

The Kenny Wayne Shepherd Band: How I Go. Roadrunner Records, 2011

Kenny Wayne Shepherd (kitara, laulu), Noah Hunt (laulu), Pat Hodges (laulu),
Nathan East (basso), Chris Layton (rummut), Scott Nelson (basso), Riley Osbourne
(koskettimet), Tommy Shannon (basso), Stephanie Spriull (laulu), Rich Armstrong
(puhaltimet), Marc Baum (puhaltimet), Fil Lorenz (puhaltimet)

Tuottaja: Jerry Harrison

Linkki: Kenny Wayne Shepherd
.

.

Jaa juttu profiilissasi: |