LEVYARVIO
|
29.7.2012
Keystone Cops
meni metsään
Myönnettäköön heti alkuun, että sorruin
tässä levyarviossani iltapäivälehtimäiseen
otsikointiin. Uudella levyllään "How to
Crawl" Keystone Cops on nimittäin mennyt
metsään, mutta onneksi vain
kansikuvasession ajaksi. Levy itsessään
jatkaa bändin samaan aikaan tuttua ja
yllättävää linjaa.
.
|
|
Keystone Cops henkilöityy helposti Ville Leppäseen. Hänen kitaran ja muiden
kielisoittimien käsittelynsä on verratonta ja laulunsakin persoonallisen
tunnistettavaa. Ei sovi myöskään sivuuttaa Leppäsen taitoa kirjoittaa tarttuvan
juurevia lauluja. Bändin viimeisin levy on kuitenkin selkeästi triolevy, jolla koko
ryhmä toimii yhtenä kokonaisuutena. Juha Tannisen rummut ja Pasi Ryökkysen
basso eivät turhaan pysyttele pelkissä biitin ylläpito- ja perusäänen
pompottelutehtävissä, vaan kumpikin elää laulujen mukana. Välillä kompit
vaihtelevat melkoisestikin laulujen sisällä.
Ensimmäistä kertaa törmäsin Keystone Copsiin joskus 90-luvulla Tampereen
Klubiblues-tapahtumassa. Silloin bändi oli Leppäsen ja Heikki Kossin akustinen
duo. He eivät soittaneet muiden esiintyjien tavoin Tulliklubin lavalla, vaan baarin
ovenpielessä pienellä korokkeella. Herramunjee, minkä meiningin kaksikko sai
vanhahtavalla bluesilla ja ragtimella aikaiseksi! Kun Veli-Matti Järvenpää kapusi
vielä keikan loppupuolella pesulaudisteineen mukaan ilonpitoon, meno yltyi
suorastaan hillittömäksi. Lienee sanomattakin selvää, että minusta tuli siltä
istumalta bändin fani.
Sittemmin Keystonen Copsin kokoonpano ja sitä kautta myös musiikki on
sähköistynyt. Mukaan on tarttunut matkan varrelta monenkirjavia sävyjä, jotka
ovat laventaneet musiikkityylin yli genrerajojen. Tänä päivänä Keystone Copsin
musiikkia kuvanneekin parhaiten (rasittavuuteen asti ryöstöviljelty) termi
Americana. Siitäkin karsinasta bändi tosin kiipeilee vähän joka puolelta reunojen
yli. Myös "oldies blues" -ainekset kulkevat yhä mukana, mutta voimakkaampina
elementteinä kuuluvat folk, rock ja jopa proge peittävät ne monin paikoin alleen.
Levyn avaava "Greasy Music" lupaa hyvää. Vauhdikasta slidea komppaa
perkussiivisen säästeliäästi soitettu mandoliini ja muun muassa sormien
napsutus. Muu bändi hoitaa hommansa maltilla ja rauhoittaa kokonaisuuden
groovaamaan. Samanhenkistä, omaperäistä ja toimivaa linjaa edustaa ”Roses On
Our Bed”. Jälleen maniska sävyttää komppimaailmaa. Soolon aikana tehdään
pikavisiitti Lähi-Itään, tai käydään ainakin kebabilla. Levyn nimiraita tarjoillaan
hyvin pitkälti akustisen kitaran ja lyömäsoittimien viemänä. Siihen tulee myös
huuliharppusoolo, jossa 'dylanisti' satsataan ennen kaikkea fiilikseen.
Keystone Copsin kolmikko ei kaihda remakkaa rokkaamistakaan, vaan saattaa
yllättäen nostaa kierroksia rutkasti. Näin käy esimerkiksi kappaleessa "Missing
Number". Verkkaisesti stilikan varassa starttaava countryhenkinen laulu kasvaa
tasaisesti ja lopussa trio meneekin jo melkoista vauhtia. Möreän basson viemä
"Drive All Night" tarjoaa tasaisen tiukkaa rokkausta jo ensitahdeistaan lähtien ja
olisi aivan valmis radiohitti. "Hard Work" nostaa blues-rock -riffittelyllään mieleen
Jimin. Eräs levyn onnistuneimmista vedoista on ”Got Me Goin'”. Siinä bändi rokkaa
mukaansa tempaavan letkeästi ja slide laulaa soittajansa ohella komeasti.
Rauhallisimpia hetkiä tarjoilevat ”Janey's Gonna Leave”, ”You Never Know” ja ”
First Lullaby”. Niistä ensin mainittu on meksikolaisittain keinuvaa peruscountrya ja
toinen pohdiskelevaa folkia. Komeilla laulustemmoilla ryyditetty, sopivasti
hipahtava ”First Lullaby” toimii hienosti. Tosin bändi innostuu soolo-osuudessa
siinä määrin, että jos joku tämän tahtiin on nukahtanut, niin saattaa saman tien
herätäkin. Olisihan harmillista toisaalta noin komean soolo ohi nukkuakin... Levyn
päättää levollisesti kulkeva ”Room To Move”. Basson mojovalla twangilla
starttaava raita antaa paljon tilaa stilikalle.
Keystone Cops on tehnyt monipuolisen, mutta kuitenkin hienosti kasassa pysyvän
levyn. Viimeistään Leppäsen laulusoundi niputtaa tyyliltään erilaiset laulu yhdeksi
kokonaisuudeksi. Lopputuloksesta kuulee, että lauluja ei ole vain äänitetty, vaan
niitä on mietitty ja sovitettu. Olisi mielenkiintoista nähdä miten tämä materiaali
toimii livenä. Ehkäpä siihenkin mahdollisuus ilmaantuu...
Tässä vaiheessa on varsin helppoa olla bändin kanssa samaa mieltä, laittaa luurit
takaisin korville ja todeta: "Play that greasy music!"
MARKO AHO
Keystone Cops: How To Crawl. RetroU Art, 2011
Ville ”Lefty” Leppänen (laulu, sähkökitara, akustinen kitara, National-kitara, pedal
steel -kitara, mandoliini), Pasi Ryökkynen (basso, taustalaulu), Juha Tanninen
(rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu)
Lue myös Ville Leppäsen haastattelu
Linkki: Keystone Cops
.
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2012
.
|
|
