Blues-Finland.com - Kirsten Thien: Delicious

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO

21.2.2011
Makoisaa, eikä liian imelää
Kirsten Thien kertoo uudella ”Delicious” -
levyllään rakkaudesta. Meno on otsikon
mukaisesti makoisaa ja monesti näissä
ympyröissä ilmenevä, hampaita vihlova
imelyyskin loistaa poissaolollaan.

Ensimmäiseksi Kirsten Thienin levyllä huomioni
kiinnittyi siihen, että artisti on ilmeisesti
nukkunut pommiin ennen kansikuvasessiota.
Hänet on ikuistettu levyn kanteen juuri
heränneen näköisenä sängyn laidalla. Onneksi
laulaja on sentään tullut käyneeksi meikit
naamalla nukkumaan, niin ei ole siihen
tuhrautunut aikaa...

Levyn kuunneltuani huomasin kannen tunnelman sopivan hyvin
rakkaudentäyteiseen ilmapiiriin. Kirsten heittäytyy paikoittain vihjailusta varsin
suorasukaiseen kerrontaan. Esimerkiksi ”Taxi Love” kertoo siitä mitä voisi
tapahtua kumijalan takapenkillä. Nimiraita taas mainostaa makoisaa rakkautta.

Kansikuvan jälkeen seuraava havaintoni oli se, että levyllä vierailee Hubert
Sumlin. Se olikin riemastuttava yllätys! Kitaristilegendan mukaan ottaminen on
oivallinen täky kaltaisilleni jäärille. Ennen kaikkea on mukava huomata, että
Hubert ei ole pelkkä kuriositeetti. Hänen soittonsa toimii edelleenkin yhtä hienosti
kuin aikoinaan Howlin' Wolfin keinutuolikantiselta älppäriltä kuunneltuna.

Pääosin basistina hääräilevä tuottaja Erik Boyd on yhdistellyt studioketuista ja
Kirstenin kiertuebändin jäsenistä erilaisia kokoonpanoja. Soittajakatraasta
suurimman huomion varastaa kitaristi Arthur Neilson. Hän ei kompatessaankaan
jää takariviin. Toisaalta hänen soolonsa ovat miellyttävän maltillisia. Esimerkiksi
nimiraita ”Delicious” sisältää hänen mainitsemisen arvoista ja tunnelmaan sopivaa
kitarointiaan kosolti. Neilsonin soittoa kuullaan levyn yhdestätoista laulusta
kuudella. Sumlin vierailee hänen seuranaan kahdella raidalla. R&B -tyylisessä
avauksessa ”Love That's Made To Share” herrat jakavat soolovastuun hyvin
tuloksin. Pari laulua myöhemmin tuleva verkkainen ”Please Drive” siirtää Neilsonin
komppaamaan ja päästää Hubertin yksin etualalle.

Livemäisen rennosti

Materiaalin ääripäitä edustavat parin ensimmäisen raidan täyteen sovitetun
äänimaailman ohella loppupuolen niukemmin tulkitut klassikot. Ida Coxin
vuosikymmenten takainen ”Wild Women Don't Have The Blues” toimii hienosti
Thienin ja Billy Gibsonin akustisena duettona. Gibson soittaa notkeat harput
Thienin kitaran ja laulun mausteeksi. Duetto kuulostaa kaikessa
yksinkertaisuudessaan hyvältä. Parin kitaran ja rumpujen triona vetäisty Willie
Dixonin ”I Ain't Superstitious” tarjoaa jälleen Neilsonille rutkasti soittotilaa.

Levyllä on monin paikoin livemäisen rento tunnelma. Esimerkiksi ”Treat 'im Like A
Man” sisältää rauhallisen puheväliosan. Tosin laulusta on laitettu levyn loppuun
myös ”radio edit”, josta välike on leikattu pois. Samoin ”Taxi Love” tarjoillaan
radiota varten saksittuna versiona.

”Delicious” esittelee Kirsten Thienin osaamista monipuolisesti. Suurin osa
materiaalista on kokonaan tai osittain hänen kirjoittamaansa. Levyn alussa on
pari todella ”tehtyä” ja täyteen sovitettua hittiehdokasta. Niiden vastapainoksi
tarjoillaan onneksi juurevampaa ilmaisuakin. Laittaessani levyn ensi kertaa
tietokoneeseen huomasin ilokseni, että siitä on mukaan mahdutettu
videotaltiointikin.

Thienin omaa pitkäaikaista keikkabändiä on kehuttu tiukaksi kokonaisuudeksi.
Harmillisesti ”A Woman Knows” on tällä levyllä ainoa kappale, jolla kitaristi Dave
Patterson, basisti Johnny Pisano ja rumpali Dylan Wissing pääsevät kimpassa
soittamaan. Kyseinen raita on verkkaisen vetelä tunnelmointi, jonka perusteella
on hankala tehdä pitkälle meneviä päätelmiä. Sen sijaan virallisen osuuden ennen
radiomiksauksia päättävä ”Get Outta The Funk, Get Into The Groove” tarjoaa juuri
sitä mitä nimikin lupaa: eli funkya groovea. Homma päätetään bileisiin. Arthur
Neilson nappaa viimeisen sanan tarjoamalla loppumetreillä pitkän kitarasoolon.

MARKO AHO

Kirsten Thien: Delicious. Screen Door Records, 2010

Kirsten Thien (laulu, akustinen kitara), Arthur Neilson (kitara), Hubert Sumlin
(kitara), Dave Patterson (kitara), Erik Boyd (basso, kitara, resonaattorikitara,
taustalaulu), Tommy Mandel (urut, Wurlitzer), Johnny Pisano (basso), Steve Holley
(rummut), Dylan Wissing (rummut), Wes Little (rummut, lyömäsoittimet), Noel
Cohen (akustinen kitara), Dan Myers (kosketinsoittimet, tamburiini), Kent Smith
(trumpetti, puhallinsovitukset), Andy Snitzer (saksofoni), Mike Freeman (vibrafoni),
Billy Gibson (huuliharppu), Galia Arad (taustalaulu), Susan Didrichsen
(taustalaulu), Karen Lloyd (taustalaulu)

Tuottaja: Erik Boyd

Linkit: Kirsten Thien kotisivu ja MySpace, Blind Raccoon
.

Jaa juttu profiilissasi: |