Blues-Finland.com - Lena & The Slide Brothers, Little Willie & The Night Train, Baby Boy Varhama

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

28.6.2013

Lena & The Slide Brothers

Kolme tapaa tehdä suomalaista bluesia, Osa 5
Esittelyssä Lena & The Slide Brothersin, Little Willie & The Night Trainin ja
Baby Boy Varhaman viimeisimmät albumit.

Kun Lena & The Slide Brothers sai pari vuotta sitten ulos ensimmäisen levynsä
"Turn It On", kiittelimme levyn materiaaliomavaraisuutta ja toteutuksen
laadukkuutta. Nyt kun käsissä on albumin seuraaja "Shine Your Light", on selvää,
että bändi pitää kiinni omavaraisuus- ja laatutakuustaan. Ja pistää vielä piirun
paremmaksi.

Monipuolisuus on yhtyeen ehdoton valtti. Lena & The Slide Brothers profiloituu
roots-orkesteriksi, mutta ei pelkää ilmaista itseään poppiin tapaankaan. Paras
esimerkki siitä on uutuuslevyn kipale "You're Not Alone", jolle Matti Kettunen on
taiteillut upean, ihon kananlihalle nostattavan melodian. Lena Lindroos tulkitsee
lähimmäisen tärkeyttä korostavan tekstin unohtumattomasti, ja slide-kitarasoolot
sen kun lisäävät vaikuttavuutta. Klassikko jo syntyessään.

Bluesin poljentoa – ja kuten nimi vihjaa, gospelin vaikutetta – löytyy biisiltä "I
Won't Sing Hallelujah". Raidan "All That I Need" taas voi sijoittaa vaikka blues-
rockin kategoriaan. "Black Cadillac" on bensankäryistä etelän rokkia, ja samaa voi
sanoa nimikappaleesta "Shine Your Light". "The One You Love" herättää
assosiaatioita The Allman Brothers Bandista jotakin vanhaa blues- tai jazz-
standardia versioimassa.

Avausbiisi "Down" saa aikaan eniten möykkää. Biisin huipennus on slide-
kitaroiden kaksintaistelu, jossa on helppo viheltää tasapeli Kettusen ja Ville
"Lefty" Leppäsen välille. Kun kitarat on sijoitettu erikseen vasempaan ja oikeaan
kanavaan, ei mössööntymistä aiheudu (tämän biisin kuunteleminen läppärin tai
kännykän kaiuttimista pitää kieltää lailla mahdollisimman pikaisesti).

Pop- ja slovariosastolle tuovat vahvistusta "Give Us a Try", "Let Our Love Grow"
ja "This Time of Year". "True to Me" on puolestaan hauska kantrihölkkä
banjoineen kaikkineen.

Albumi "Shine Your Light" on väkevää menoa alusta loppuun. Täytebiisejä tai
yhden idean teoksia ei ole mukaan huolittu. Mielenkiinto ei lopahda kuin
korkeintaan lyhyiksi hetkiksi. Sävelmiin on upotettu mukavia kikkoja sinne tänne,
joten jokainen raita on sekunnilleen oikean mittainen. Lena & The Slide Brothers
on kiintoisa nippu, ja ensilevyä "rootsimpi" ote vain vahvistaa sen asemaa
kotimaisen rytmimusiikin maisemassa.

Keskiyön juna vie kuuhun

Varsin laadukasta jälkeä on tehnyt myös tuore suomalaisbändi Little Willie &
The Night Train. Jo avauskokoonpano kertoo, että nyt ovat pelimiehet kentällä:
Ville "Little Willie" Mehto (laulu, huuliharppu, dobro), Ykä Putkinen (kitara,
banjo), Iiro Kautto (basso), Kari Haakana (rummut, cajon). Unelmajoukkue
julkaisi alkuvuodesta seitsemän biisin levyn "Break It Up Baby!".
.

Little Willie & The Night Train on levyllään
perimmäisten kysymysten äärellä. Kiekko
sisältää hard core bluesia ja hieman
sukulaistyylejäkin.

Levylle nimen antanut avausraita "Break It
Up Baby!" on polkevaa perusbluesia. Mehton
huuliharppu ja Putkisen kitara käyvät
mehukkaan vuoropuhelun. Yhdellä
kappaleella matkustetaan yöjunalla, ja
hauskasti ponnahtelevat rytmit säestävät
reittivalintaa: "Goin' to the Moon". "John
Morton's Boogie" taas on nopea
instrumentaalilaukka.

Pitkä ja hiippaileva, erilaisin efektein
koristeltu "Call My Name" muistuttaa vanhaa
kunnon Chess Records -tyylistä Chicagon
bluesia. Syvimmälle ytimeen Mehto ja bändi
sukeltavat biisillä "I Want You Back". Se on
selvästi hakenut inspiraationsa Muddy

Watersin ja kumppaneiden varhaisista, 40- ja 50-luvun tekemisistä. Ja
kerrassaan mainioin tuloksin.

"Night Train Rag" kutsuu kuulijaa riehakkaan rock and rollin pyörteisiin tyyliin
"How about you? Clap your hands, move your hips, shake your ass". Ja jotta
sukulaistyylit tulisivat yhä paremmin katetuiksi, "Willie Po' Boy" on silkkaa kantria.

Mehto kurittaa huuliharppuaan tyylillä, ja hänen laulusoundinsakin on saatu ihan
mainioksi (aivan esikuviensa kaltaista lauluääntähän hänelle ei ole suotu).
Putkinen on jälleen kerran hyvän maineensa veroinen. Kautto hoitaa basistin
tontin loisteliaasti, ja Haakana pitää kannuineen homman tiiviisti kasassa.

"Break It Up Baby!" on ytimekäs ja tasokas paketti. Isomman puoleinen harmi,
että Little Willie & The Night Trainin kaltaiselle, enimmäkseen perusbluesia
soittavalle bändille on maassamme melkoisen niukat markkinat. Toisaalta
"oikeasta" bluesista huolehtivan orkesterin tärkeyttä ei voi kyllin korostaa.

Varhama ei ryve menneissä

Baby Boy Varhaman "Work and Love, Love and Work" on tavallaan haikea
albumi, sillä se markkeeraa Baby Boy Varhama Blues Bandin tulemista tiensä
päähän. Lahtelainen Varhama kokosi levytyssessioihin Orimattilaan sankan
joukon suosikkimuusikoitaan. Pitkäaikaisin soittokaveri on tenorisaksofonisti
Martti Peippo, joka soitti Varhaman Blue Drag -yhtyeessä jo 80-luvulla.

"Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen
eniten soittanut Blues Bandin kavereiden ja
Miikka Kallion kanssa. Tälle levylle pyrin
biisikohtaisesti haalimaan parhaat
mahdolliset muusikot", Varhama kertoo.

Menneissä ei silti ryvetä, ja sen tekee
selväksi heti ensimmäinen kappale "Don't
Get Caught on the Memory Vine". Varhama
korostaa muistelun olevan luonnollinen juttu,
mutta menneisiin ei sovi takertua. Nautitaan
hetkestä ja katsotaan eteenpäin. Tukevasti
funkaavalla biisillä kuullaan tekstiin sopivasti

joukkoa vuosikertakosketinsoittimia: on klavinettia (Kallio), Hammondia (Kimmo
Parviainen), Wurlitzeria (Matti Hussi) ja Rolandia (Mikko Saira).

Kappaleelle "I've Come the Hard Way" Varhama on puolestaan koonnut
puhallinsektion. Martti Peipon sovittamat pillit ovatkin mojovat – puhumattakaan
Daniel Harkinista, jonka kitarasoolot ja -fillit ovat hurjan hienoa kuultavaa.
Oivallinen kuusiminuuttinen blues-musiikkia.

Lisäksi joukosta erottuvat edukseen vaikka Karibian iiseihin tunnelmiin sopiva
"Nothing Means Nothing" (Olli Haaviston pedal steel on mannaa) ja pirteän
leikkisästi etenevä "Black Night Blues". Varhaman levyillä sopii aina myös
keskittyä sanoituksiin. Nyt käsitellään rakkauden kaikkivoipaisuutta,
ihmissuhdeongelmia tai eletään bluesia muuten vaan.

"Work and Love, Love and Work" -albumin yhdeksästä kappaleesta kuusi ovat
Varhaman omaa tuotantoa. Levy on tuttua Varhamaa: teeskentelemätöntä,
latautunutta ja sopivan viimeistelemätöntä musiikkia. Historianopettajana
tunnettu lahtelaistaiteilija osoittaa, ettei nykypäivällä ole merkitystä ilman
historiaa. Ja erityisesti päinvastoin.

PASI TUOMINEN

Lena & The Slide Brothers: Shine Your Light. RetroU Art, 2013

Lena Lindroos (laulu, basso), Matti Kettunen (kitara, banjo, dobro, taustalaulu),
Ville Leppänen (kitara, mandoliini, taustalaulu), Juha Litmanen (rummut)

Tuottaja Matti Kettunen, äänittäjä-miksaaja Davide Floreno

Little Willie & The Night Train: Break It Up Baby! Omakustanne, 2013

Ville "Little Willie" Mehto (laulu, huuliharppu, dobro), Ykä Putkinen (kitara, banjo),
Iiro Kautto (basso), Kari Haakana (rummut, cajon)

Tuottaja: Little Willie & The Night Train

Baby Boy Varhama: Work and Love, Love and Work. Omakustanne, 2013

Baby Boy Varhama (laulu), Miikka Kallio (klavinetti, piano), Kimmo Parviainen
(urut), Matti Hussi (piano, urut), Mikko Saira (piano), Esa Korja (basso), Matias
Partanen (rummut), Lari Hermanni Lius (lyömäsoittimet), Olli Haavisto (pedal
steel, lap steel), Atte Härkönen (kitara), Martti Peippo (tenorisaksofoni), Timo
Hiipakka (trumpetti), Petri Juutilainen (pasuuna), Daniel Harkin (kitara), Marle
Mikkola (laulu), Panu Savolainen (vibrafoni), Marko Haavisto (laulu), Tommi
Lievemaa (kitara, laulu)

Tuottaja: Baby Boy Varhama

Etusivu: Kolme tapaa tehdä suomalaista bluesia

.

Jaa juttu profiilissasi: |