BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA
LEVYARVIO
22.3.2013
Monen konstin metsurit
Lumberjacks ei turhaan takerru bluesiin,
vaan astelee sujuvasti yli tyylillisten
raja-aitojen. Yhtyeen debyyttilevy sisältää
rehellistä rytmimusiikkia eteläpohjalaiseen
tapaan.

Suomalaista roots-musiikkia seuranneille
Lumberjacks on tuttu juttu. Bändi on toiminut
useita vuosia, ja riveistä on löytynyt
Micke
Björklöfin
ja Matti Loppelan kaltaisia nimiä.
Ensimmäinen Lumberjacks-albumi ilmestyi
kuitenkin vasta loppuvuodesta 2012.
.
Kokoonpanossa vaikuttavat edelleen basisti Miikka "Chef" Kivimäki ja kitaristi
Urkki Niemi. Tänä päivänä Lumberjacksin kosketinsoitinkioski on Jarkko Salon ja
rumpalinpalli
Janne Käpylän hallinnassa.

Ensialbumi on nimetty bändin mukaan. CD-pyöriäiseltä löytyy 11 kappaletta, jotka
ovat kaikki Lumberjacks-originaaleja. Ahkerimmin nuottipaperia ovat kuluttaneet
Kivimäki ja Niemi. Levyllä on niin runsaasti ideaa ja tyylikirjoa, että tarkastellaanpa
sitä tällä kertaa biisi biisiltä.

Going Home: Tehokas, kohtalokas soul. Möreät taustalaulut ovat onnistunut
keino; kööriä ei sovi enkelikuoroksi haukkua, joten kutsukaamme sitä
mörkökuoroksi.

King Alcohol: New Orleans -meininki on siinä määrin letkeä, että itse Nevillen
veljeksetkin olisivat ylpeitä. Sanoitus tuo biisin lähemmäs suomalaisia,
seikkaileehan siinä monille härmäläisille tuttu kuningas alkoholi.

You Don't Love Me: Mehevä perusblues. "Big Hand" Niemen kitarafillit antavat
vihiä, että tulossa on kova soolo. Odotukset täyttyvät korkojen kera – verevin
suomalaiselle blues-levylle tarttunut kitarasoolo vähään aikaan.

I, Me & Myself: Tarkoituksellisen laahaava veto, joka ei kuulu levyn
mielenkiintoisimpiin.

I Get Suspicious: Mainio tyylillinen ratkaisu. Sykkivän biitin ja Salon urkujen
yhteiselo tuo peräti karibialaista tunnelmaa.

Cherry Pie: Rivakasti hypähtelevän kipaleen voi tulkita vaikka
kunnianosoitukseksi vanhalle West Coast Bluesille. Urut jälleen erinomaiset. Niemi
näyttää, ettei soolokitaristilla ole virkaa, ellei komppaaminenkin suju viimeisen
päälle.
Alvin Leen taannoista poismenoa kunnioittaen voi sanoa, että tästä tulee
myös
Ten Years After mieleen.

The Town (N 62 * 52.396 E 24 * 12.388): Biisi käynnistyy varsin mojovalla
akustisella, Delta-henkisellä tunnelmoinnilla. Resonaattorikitarassa vierailee
Ville
"Lefty" Leppänen
. Kappale muuttuu ennen pitkää rajuksi mätöksi – olisi ehkä
toiminut paremmin kokonaan akustisena. Nimen perässä olevat koordinaatit
tulkitsemalla selviää, mille paikkakunnalle biisi on omistettu.

That's Alright: Soul-veto jää välipalaksi.

Someday: Välttävä perushumppa. Kivimäen taiten käsittelemä kontrabasso
pelastaa paljon.

Lasting Kind: Todella vahvaa kamaa. Kivimäki lyö peliin levyn tulisimman
laulusuorituksensa. Värssy ”I don't want to step back to the blues” jää pyörimään
päähän ja saa miettimään syntyjä syviä. Biisi olisi toiminut loistavasti levyn
päätöksenä.

I'm Your Shadow: Ei sillä, etteikö tämäkin albumin viimeisenä toimisi (vaikka ei
kai missään laissa edellytetä bändejä lopettamaan levyjä slovariin). Niemen
säveltämässä herkistelyssä on nätti melodia.

Lumberjacks ansaitsee levystään kehut jo sen takia, että albumi on täynnä omaa
matskua. Säveltäjät osoittavat omaavansa tarvittavat perusmetkut, ja orkesteri
toteuttaa heidän sielunmaisemaansa moitteitta. Lumberjacks näyttää taitavansa
monet tyylit; se on erinomaisen tärkeä juttu, jos mielii menestystä
keikkarintamalla. Pelkkään blues-termiin takertumisesta kun ei hyvä seuraa.

Kappaleet ja toteutus ovat silkkaa laatua, mutta varsinaisia yllätyksiä ei koeta.
Vaikka kaikki biisit ovat omia, isoja ahaa-elämyksiä jää odottelemaan. Kivimäki ja
Niemi (joka muuten on yhtyeen oikea lumberjack, metsuri) yltävät kelvollisiin
laulusuorituksiin. Veretseisauttavia
blues shoutereita heistä ei tosin saa
tekemälläkään.

Kaikkiaan Lumberjacksin debyyttilevy on rehellistä, amerikkalaisperäistä
rytmimusiikkia eteläpohjalaiseen tapaan. Kun raitamääräkin on maltettu jättää
yhteentoista, ei tylsiä hetkiä ole. Albumin voi huoletta nostaa suomalaisten blues-
levyjen top kymppiin viimeisen viiden vuoden ajalta.

PASI TUOMINEN


Lumberjacks: Lumberjacks. Hokahey Records, 2012

Miikka Kivimäki (laulu, basso), Urmas Niemi (laulu, kitara), Jarkko Salo
(kosketinsoittimet, laulu), Janne Käpylä (rummut, laulu)

Vierailijat: Ville Leppänen (kitara, taustalaulu), Micke Björklöf (huuliharppu,
taustalaulu), Sami Silen (kitara)

Tuottajat: Miikka Kivimäki, Urmas Niemi


Linkki:
Lumberjacks
.
.

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2013
.
Etusivulle
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English