3.3.2010
Rohkea, omaperäinen Otis Taylor
Afroamerikkalaisen rytmimusiikin impressionisti esiintyi yhtyeineen
Savoy-teatterissa Helsingissä. Tuoreimman, kiitetyn albumin kappaleet olivat
kohokohtia. Yllätyscoverina kuultiin "Hey Joe".
Maaliskuu alkoi hienolla konsertilla Helsingin Savoy-teatterissa. Ja alkoi itse
konserttikin tyylillä. Otis Taylor avasi illan useasti toistamallaan lauseella "The
banjo came from Africa". Taylorin käsissä banjosta löytyi konsertissa hienoa
äänimaisemaa, johon liittyivät hiljakseen kitarat ja rytmiryhmä. Taylorin
primitiivinen ja intensiivisen alkuvoimainen ote banjon soittoon kuului
vaikuttavasti "Ten Million Slaves" -kappaleella.
Otis Taylorin musiikkia kuvastaa impressionistisuus. Musiikkiin haetaan täysin
omanlaista äänimaailmaa, sekä livenä että levytyksissä.
"Pentatonic Wars and Love Songs" -CD:n mielenkiintoinen soundimaailma oli
läsnä myös livetilanteessa. Kappaleet kasvavat rohkeasti pituutta
improvisaatiojaksojen myötä. Nyanssit ja mietteliäs hitaus, joiden kontrastina
kasvavat räjähtävät jaksot, ovat tyypillisiä Taylorin musiikille. Sellaista rohkeutta
harvoin nykypäivänä musiikissa kuulee.
Juuri rohkeus ja omaperäisyys ovat upeaa Taylorin otteessa musiikkiin. Eri
tyylisuuntia yhdistelevän Taylorin lauluääni on maanläheisyydessään sävykäs.
Taylorin kiertuebändin työskentelyä kelpasi seurata. Rumpali Larry Thompson
loisti rytmiikallaan ja musikaalisuudellaan. Illan antiin kuului myös Thompsonin
verevä rumpusoolo, joka toi oman värinsä muutoinkin rytmiseen musiikkiin. Hyvä
rumpusoolo on aina paikallaan, valitettavasti laji taitaa kuulua katoavaan
perinteeseen.
Rytmiryhmässä soitti basisti Nick Amodeo. Hän osoitti olevansa mainio valinta
Taylorin taustalle. Soittajien keskinäinen dynamiikka toimi, ja instrumenttien
välillä oli tiivistä vuoropuhelua.
Yksi illan kohokohdista oli "Looking for Some Heat", kappale uusimmalta levyltä
"Pentatonic Wars and Love Songs". Yllättäen bändi soitti myös "Hey Joen", johon
myös löytyi aivan uutta ulottuvuutta Taylorin käsittelyssä.
Kitarastaan Taylor löysi uskomatonta rytmiikkaa. Leppoisa ja persoonallinen
artisti siirtyi hetkeksi soittamaan huuliharppua eksyen jonnekin kauas yleisön
joukkoon. Taylorin ja bändin hieno soitto päättyi huikeaan jamiosioon. Taylorin
'trance blues' osoitti tehokkaan voimansa rajoja rikkovana ja luovuudesta
ammentavana musiikkina.
Onneksi Otis Taylor päätyi takaisin musiikin pariin pitkän tauon jälkeen vuonna
1995. Taylor yhtyeineen takaa kuulijoilleen musiikkia, joka on persoonallista ja
uudistuvaa.
L. RAUDAS
Otis Taylor & yhtye. Helsinki, Savoy-teatteri 1.3.2010
Otis Taylor (laulu, kitara, banjo, huuliharppu), Nick Amodeo (basso), Larry
Thompson (rummut)
Linkit: Otis Taylor, Savoy-teatteri
|
