LEVYARVIO
|
29.10.2014
Saappaat aidan
mutaisemmalla puolella
"Wreck Of Blues" on Pontus Snibbin ihka
oikea bluesalbumi. Kun kaveri tunnetaan
rokimman materiaalin parista, tämä levy
esittelee hänen erilaisen puolensa.
Tiesin toki, että Jason And The Scorchersin
ruotsalainen rumpali Pontus Snibb on
menestyvä musikantti omillaankin. Olen jonkin
verran kuunnellut hänen rouheasti rokkaavaa
bändiään nimeltä Bonafide. Sen musiikista
eivät bluesvaikutteetkaan turhan kaukana ole.
Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt, kun kuulin
Pontuksen julkaisseen nyt oikean blueslevyn.
Pakko oli "Wreck Of Blues" –nimiseen kiekkoon
tutustua.
|
|
Blues on kuulemma ollut Pontuksen pitkäaikainen rakkaus. Kotikasvatuksella
lienee osansa asiassa. Hänen isänsä on maineikkaan Nationalteaternin rumpali
Håkan Nyberg, joka toimii tälläkin levyllä kannuttajana. Myös basisti Micke
Nilsson on Pontuksen pitkäaikainen soittokaveri. Hän on aiemmin kuulunut muun
muassa Bonafiden miehitykseen.
Triopohjalta bluesin pariin lähtenyt ryhmä kurkottelee tämän tästä bluesrockin
tontille. Heti avausraita ”More Blues And Blue Sounds” kuulostaa sellaiselta.
Soiton ja ilokseni myös kitaroinnin maltillinen juurevuus pitää kuitenkin saappaat
aidan mutaisemmalla puolella. Kakkosena tuleva ”Same Same” antaa viitteitä,
että monien kollegojensa tavoin Pontus on kuunnellut Stevie Ray Vaughania
melko reilusti. Suoranaisen kopioinnin tielle ei kuitenkaan nyt lähdetä.
Valtaosa levyn materiaalista on Snibbin itsensä kirjoittamaa. Tekstittäjänä hän ei
tähtää suuren runoilijan saappaisiin. Esimerkiksi informatiivisessa avausraidassa
kerrotaan suoraan solistin elämästä ja esitellään blueslevyn taustat. Se on
melkein kuin laulettu lehdistötiedote. Pörisevän kitaran ja luomuperkussion
voimin mieleen jäävä ”No Peace Of Mind” ammentaa tekstinsä puolestaan
unettomasta yöstä. Välillä Snibb hyödyntää vuosien saatossa hyväksi havaittua
bluessanastoa ahkerasti. Kun perinteiden pariin lähdetään, kuluneita
fraasejakaan ei kaihdeta. Musiikilliset esikuvat kuultavat paikoittain selvästi läpi.
Monet kappaleet olivat jo ensikuuntelulla tutun oloisia. Eipä se tietenkään
harvinaista bluesin maailmassa ole - eikä edes huono asia. Tärkeintä kuitenkin
on, että homma toimii ja fiilinki on kohdallaan.
Erottuvimmat originaaliraidat ovat jonkinlaisena valssina kulkeva ”As I Please” ja
iskevä instrumentaali ”Lightnin' Change”. Myös svengaava shuffle ”Turning Back
The Clock” rullaa kertakaikkisen hienosti (se on sikäli ajankohtainenkin, että tätä
kirjoittaessa oli meneillään vuoden pisin viikonloppu. Kesäaika veteli viimeisiään).
Lainamateriaalivalinnoilla Pontus tienaa vaivatta yhden lisäpisteen. Chris
Blackwellin ja Leon Russellin Freddie Kingille kirjoittama ”Boogie Man”, Kim
Wilsonin ja Nick Lowen ”One's Too Many” ja Otis Rushin ”Keep On Lovin' Me
Baby” ovat kaikki tykkipiisejä, joista ei loputtoman montaa versiota ole ainakaan
meitsin korviin kantautunut. Ensin mainittu tarjoillaan Kingin versiosta piirun
verran SRV:n suuntaan vietynä näkemyksenä. Kahden muun osalta Pontus lienee
digannut samoista versioista kuin minäkin - siinä määrin The Fabulous
Thunderbirdsin ja Paladinsin hengessä niissä mennään.
.
|
|
|
”Wreck Of Blues” osoittaa, että Pontus Snibbillä riittää rahkeita
blues(rock)artistiksikin. En tiedä, onko tältä pohjalta tarkoitus jatkaa vai onko
kyseessä vain yksittäinen kumarrus henkilökohtaisille juurille. Snibbillä näyttää
olevan lusikkansa melko monessa eri sopassa. Tällä hetkellä Bonafide ainakin on
touhukkaana ja kovassa nosteessakin. Bändi julkaisee uuden pitkäsoiton ”Denim
Devils” ensi vuoden alussa, joten eiköhän Pontus ainakin jonkin aikaa pysyttele
siellä rokimman ilmaisun parissa.
MARKO AHO
Pontus Snibb: Wreck Of Blues. Off Yer Rocka, 2014
Pontus Snibb (kitara, laulu), Micke Nilsson (basso), Håkan Nyberg (rummut)
Linkki: Pontus Snibb
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
