3.7.2009 Kuvagalleria Pääkonserttiraportti The Balls © Kake Kiirikki
Järvenpäässä ytimekäs oheisohjelma
Puistobluesin katulava- ja klubiohjelmisto ei ollut aiempien vuosien kaltainen
runsaudensarvi. Tiivistetyn katuohjelman valopilkkuja olivat muiden muassa
The Balls ja Moottorin Jyrinä, klubien Ellis Hooks ja Helander Co.
Puistobluesin katulavoja karsittiin tälle vuodelle reippaalla kädellä. Blueskadun
alkupäässä sijainnut Vartti-lava oli nyt siirretty Sibelius-aukiolle, ja Rantalava oli
poistettu kokonaan. Bluesklubeja sentään oli lähes normaalimäärä. Swengiin,
Zapataan ja HeVeniin riitti yleisöä aina tungokseen asti. Blueskadun myyntikojuja
tuntui olevan vähemmän kuin viime vuonna, mutta eineksen tarjoajia oli paikalla
runsain mitoin. Oluttelttaa saati ravintolabussia ei paikalla näkynyt.
Vartti-lavalla esiintyivät sitten vuoronperään niin nukketeatterit, satutädit,
nuorisobändit kuin varsinaiset bluesbänditkin.
Ismo Haavisto Band ja Helge Tallqvist Band esiintyivät torstaina Vartti-lavalla.
Ismo Haavisto Bandin keikka oli mukaansa tempaavan taidokas. Monipuolisena
muusikkona tunnettu Ismo hoiti niin laulun, huuliharpun kuin kitarankin soiton
kuin tyhjää vaan. Bändin rytmipuolesta vastasi rumpali Mikko Järvinen ja
basistina hääri Jape Huotari. Komppi- ja soolokitarointi kuului Jonni "Sidekick
Johnny" Seppälän toimialueeseen.
Menomusan välissä bändi vetäisi parit hitaat bluesit, kuten "Things That I Used
To Do". Pääpaino oli kuitenkin vauhdikkaissa numeroissa. Niitä edustivat muun
muassa Ismon oma jump-blues "Just My Style" ja "I Got Loaded" (H. Nelson).
Hauska, The Fabulous Thunderbirdsin tunnetuksi tekemä "She's Tuff" (J. McCain)
nauruineen päivineen upposi hyvin helteessä paahtuvaan yleisöön. Tosin
viimeisen pysähdyksen naurujuttu taisi tahallaan venähtää liian pitkäksi. Yleisöllä
oli enemmän kuin hauskaa.
Helge Tallqvistin luotsaamaan bändiin kuuluivat Jussi Raulamo (kitara,laulu),
Tyko Haapala (rummut) ja uudelleen lavalle 'joutunut' Sidekick Johnny. Helgen
käsissä kyytiä saivat tietenkin huuliharput. Muhkeat huuliharppusoundit olivat
pääosassa koko keikan ajan. Vain kitarasoolot katkaisivat Helgen soiton silloin
tällöin.
Kappaleista jäivät mieleen varsinkin "Mellow Down Easy" (W. Dixon) ja "Blues In
The Dark" (George Harmonica Smith). Hauska meininki syntyi kappaleeseen
"Rollercoaster" (Little Walter), kun loppupuolella Helge soitti blueskompin päälle
vanhaa kunnon "Ukko Nooaa". "Bad Boy" (Eddie Taylor) oli ehtaa tavaraa sekin.
Jussi Raulamon ja Tyko Haapalan komppi pysyi hyvin kasassa, sillä harjoitusta on
tullut rutkasti heidän oman duonsa, Jo' Buddy & Down Home King III:n keikoilla.
Katusoitto päättyi unkarilaisittain
Torstain esiintyjistä on mainittava mainio Moottörin Jyrinä -bändi. Lasten
makuun sovitetut, suomeksi lauletut heviklassikot olivat todella hauskaa
kuultavaa Vartti-lavalla. Bändi soitti reippaalla otteella ja muksut olivat mukana
menossa. Mainioita käännöksiä olivat muun muassa "Siivouspäivä" ("Trooper",
Iron Maiden), "Maanantai" ("I Want Out", Helloween) ja "Ett-Två-Tre" ("Ace Of
Spades", Motörhead).
Perjantaina Vartti-lavalla musisoi The Balls. Tiukkaa groovea ja vauhdikkaita
tilanteita tarjoilivat Marjo Leinonen (laulu), loistavaa kitarointia esitellyt Petri
Peevo, Sami Vettenranta (rummut), Jimi Sero (basso) ja kakkoskitaraa hoidellut
Pera Huuskonen. Helteessä hikoileva suurilukuinen yleisö otti bändin omakseen
ja antoi palautetta reippaalla kädellä. Kappaleita kuultiin laidasta laitaan, kuten
The Ballsilla tapana on aina ollut. "Crazy Legs" (Gene Vincent) oli mukava
menopala, jossa Petri Peevon soolo soi mallikkaasti. Toinen tunnetumpi rokki oli
The Beatlesin "Bad Boy".
Katusoitannat tältä vuodelta päätti unkarilainen bluesakti Little G Weevil Trio.
Budapestissa syntynyt kitaristi-laulaja Little G Weevil on vasta 32-vuotias, mutta
jo varsin kokenut muusikko. Hän muutti 2007 Memphisiin ja sai ensimmäisten
eurooppalaisten joukossa pitkäaikaisen kiinnityksen kuuluisalle Beale Streetille.
Deltabluesia aluksi yksikseen soittanut herra sai pian lavalle kaveriksi rumpali
Tom Kissin ja poljento kävi astetta voimakkaammaksi. Slide-putki tuntui pysyvän
hyvin hyppysissä kaksikon jatkaessa bluesmatkaansa. Little G Weevilin laulu oli
vakuuttavaa ja hänen kova äänensä kuulosti ajoittain nuorelta Stevie Ray
Vaughanilta. Vasta keikan loppupuolella lavalle tuli basson varteen Robert
Kepes. Trion sointi ei kuitenkaan ollut mitenkään erikoinen. Samoilla soundeilla
soitettu standardimateriaali alkoi jopa haukotuttaa. Jotain uutta ja erikoista olisi
pitänyt soppaan laittaa makua parantamaan. Bändi olisi omimmillaan hämyisillä
klubeilla.
Swengissä huskyja ja sarvikuonoja
Ravintola Swengissä soitti torstai-iltana Siberian Blues Huskies. Täyteen tupattu
ravintola vaikeutti hieman bändin seuraamista, eikä biisien esittelyistäkään
saanut tolkkua. Yhden kappaleen sentään allekirjoittanutkin tunnisti - "Baby
What You Want Me To Do?" (Jimmy Reed). Reipas boogie oli pitkä, mutta ideat
loppuivat kyllä jo aiemmin.
Bändissä soittivat Taneli Tuovinen (kitara, laulu), Harri Taittonen (koskettimet),
Kari Haakana (rummut) ja Matti Vallius (basso). Toista kitaraa piti soittaa
Davide Florenon, mutta hänellä oli Blues Caravan -kiireitä Espanjassa.
Reino & Rhinos on näyttelijä Reino Nordinin vetämä bändi. Sen tyyli sijoittui
parin kappaleen analyysin perusteella jonnekin J. Karjalaisen ja Aki Sirkesalon
väliseen musiikkimaastoon. Suomeksi laulettu kevyt soul ei iskenyt tulta ainakaan
meikäläiseen.
HeVenissä hikoiltiin
HeVenin blues-klubilla oli perjantain päätösaktina Ellis Hooks. Elliksen
energiavarastot olivat vielä täynnä tuolloin, joten vauhtia riitti enemmän kuin
seuraavan päivän pääkonserttiin. Suu kävi kuin James Brownilla ikään, eikä
mies pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Kitaristi Larry Mitchelin loistavat taidot
tulivat kuulluksi jo tällä klubikeikalla. Mielestäni pääkonsertissa mies kuulosti vielä
paremmalta.
Basisti Muzz Skillings ja rumpali Derrick Martin puolestaan olivat klubikeikalla
enemmän esillä. Ehkä se johtui Ellisin joka biisin välissä hoitamasta herrojen
esittelystä! Skillingsin Living Colour- tausta ei jäänyt kellekään epäselväksi.
Bändin setti oli lähes sama kuin pääkonsertissa, vain kappaleiden järjestys ja
soolojen pituudet olivat erilaiset. Klubilla on helpompi jammailla enemmän.
Lauantain pääkonsertin jälkeen tsekkasin HeVenin klubilla esiintyneen Helander
Co.:n. Tohtori Ilkka Helanderin (kitara, laulu) johtama poppoo oli hyvässä
vedossa. Varsinkin huuliharpisti Little Willie Mehto näytti soittamisen riemua
kansalle. Hänen keikan alkupuolella laulamansa ja sooloilemansa kaksi
kappaletta olivat hengästyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa.
Bluesministeri Esa Kuloniemen slide kuulosti jälleen maukkaalta, eikä itse
tohtorinkaan soitosta räväkkyyttä puuttunut. Tasavarma rytmiryhmä koostui
herroista Jupe Litmanen (rummut) ja Pete Loikala (basso). Tohtori Helanderin
tekemä kotiseutublues "My Home Town" ei paljoa kalpene rapakon takaisista
vastaavista tyylittelyistä. "Perfect For The Blues" oli myös taattua tavaraa.
"Raaka Peli Ranualla" eli vanha "Murdering Blues" ei jättänyt ketään kylmäksi,
onneksi. Hidas laahusblues "Bad Boy" oli ties monesko saman niminen kappale
näillä festareilla, mutta ihan kiltisti kaikki silti olivat!
KAKE KIIRIKKI
Kuvagalleria
Raportti Puistobluesin pääkonsertista
.
|
