FESTIVAALIRAPORTTI
|
2.9.2015
Pohjanmaan bluesveri ei
vapissut
Pukkilansaari Bluesissa Isossakyrössä
soittivat Max on the Rox, Bluesroad ja NS-
Blues.
Pohjanmaalla kukin on tunnetusti kummempi,
ja siellä kaikessa soi blues. Tanssilavallakin
voi kuulla bluesia: Pukkilansaari Blues soi
vanhan tanssilavan avarassa salissa riskisti
kuin painimatolla – jopa venetsialaisiltana, eli
elokuun viimeisenä lauantaina.
Isonkyrön kymmenvuotias tapahtuma
vedettiin nyt pohjalaisin voimin. Kolme
maakunnan omaa yhtyettä, NS-Blues,
Bluesroad ja Max on the Rox, antoivat
vahvan bluestäräyksen kesän taittuessa.
Kitaravetoiset kokoonpanot lukeutuvat tosin
samaan lajityyppiin, mutta muuntelua ja
ohjelmistojen eriyttämistä löytyi myös.
|
|
Tilaisuuden siirto heinäkuulta juuri venetsialaisiltaan mahdollisesti kutisti hieman
yleisöä, mutta toisaalta loi bluestunnelmaa tummaan myöhäisiltaan.
Tapahtuman pääesiintyjä oli vaasalainen Max on the Rox, joka soittaa
johtajansa, kitaristi Max Bäckmanin, musiikkia. Vahva bluesrock-lataus ja
keskittynyt, lähes kiihkomielinen Jimi Hendrix -vaikutteinen kitarasoundi – siinä
vaasalaisten resepti, joka toimi kuin mieletön.
Viimeistä päivää -tyylin soitto ei siltikään tarkoita hourupäisyyttä; Maxin kuvio on
monimutkaisempi kuin päältä katsoen luulisi, mutta kaikki otetaan tarkasti.
Rytmivaihtelu on terävää. Rumpalin (Stefan Brokvist) huolellinen laskeminen ja
aksentointi irrottaa bändin pelkällä peruspoljennolla kulkevasta suoritustavasta.
Liekö edesmennyt Frank Zappa ollut yksi Maxin inspiroijista – mene ja tiedä,
mutta zappamaiset sointuliikkeet (12-tahtisesta bluesista jännittävästi
poikkeavat askelet) olivat hyvin kiinnostavia. Samoin sointulopukkeet ja yllättävät
finaalit olivat kekseliäitä. (Zappahan oli erinomainen blueskitaristi. Sitä oli joskus
vaikea uskoa kaiken omituisen koheltamisen lomassa.)
Miksaus nosti viimeisen setin aikana huomattavasti volyymitasoa, hyödyntäen
illan ainoana esiintyjänä myös kaikuefektiä. Ääntä ja vimmaa –tyyli on vain yksi
tapa soittaa: ”put your pedal to the metal”, kuten basisti Markku Keho toisteli.
"Nile Crocodile", "Cool Hot Mama", "What’s the Matter, Mama", "Mexico" ja muut
bravuurit kulkivat. Rauhoittava "Peace" oli hidastempoinen blues, joka muistutti
arvokkaista kysymyksistä, mutta vaasalaisten riehakkaat kappaleet ovat ensi
kädessä surutonta biletystä.
Keho veti Maxin tukena oikealla laulutekniikalla tuimaa stemmaa. Aksentit olivat
paikoin melkoisia – vaativa setti varsinkin rumpalille. Samoin kitaristin raivoisa
staccato-sahaus oli hurjaa. Tyyliasteikko on niin laaja, ettei bändiä aina trioksi
muistakaan. Tummasta bluesista Zappaan ja rautalanka-ajan suoritustapaan.
Suomalaisia, sinisiä sävyjä
House band Bluesroad julkaisi keväällä suomenkielisen levyn "Missä sä oot" ja
liikkui Pukkilansaaressa ennen kaikkea albumin nostalgisissa tunnoissa (En voi
tulla, Taas mennään, Missä sä oot). Yleisö tuntui ottavan suomenkieliset laulut
hyväksyvästi vastaan, vaikka bluesväki aina arvostaakin klassikkoja ("Unchain My
Heart" ynnä muut).
Lähteminen ja oman tilansa etsiminen askarruttavat sanoituksista päätellen
nähtävästi yhtyettä. Ehkä samaan tottumukseen kuin Mikko Alatalon laulussa:
”Tärkeää ei ole, miksi lähden, vaan miksen jää”. Amerikkalaisista
bluesklassikoista ei ole tehty käännöstekstejä, koko suomenkielinen repertoaari
on omaa.
Yhdistelmää on tietysti tarpeen vielä huolitella ja viimeistellä; karheutta ja
ajoittaista alavireisyyttä täytyy hioa pois, mutta uuden ohjelmiston kanssahan
tämä on ikuinen haaste. Stemmalaulua saisi olla enemmänkin (Hannu Anttila ja
Nina Koivisto tosin kaipaisivat mukaan kolmannen äänen).
|
|
|
Lauluja voi vahvistaa falsettiosuuksin, jos solistien äänialat ovat matalia, ja
chorus-osia voi aina lisätä. Laulutekstin ääntämys oli huolellista. Rytmiryhmän
täytyy vielä skarpata, tarkkuudessa oli toivomisen varaa. Juuri afroamerikkalaisen
musiikin takapotkulähdöt ovat oleellinen rytminen elementti – bluesia ei ole tehty
kokonuoteista.
Alkukielinen CCR-kooste (Have You Ever Seen the Rain, Who’ll Stop the Rain) oli
miellyttävä muistuma tarumaiseen maineeseen kohonneen yhtyeen kulta-ajoilta.
CCR tosin teki myös laadukkaita bluestulkintoja, joten sitä kuulisi Bluesroadiltakin
mielellään.
Heikki Koivistoisen kitara oli nyt toinen kuin levyllä, mutta viipyilevät kaaret
olivat tallella. Tyyli toisaalta vaatisi reilumpaa volyymin nostoa ja kitaran nostoa
eteen, mutta hyvällä tiellä ollaan.
Junatunnelmia
Jalasjärveläinen NS-Blues (perustettu vuonna 1999) soitti Pukkilansaari Bluesin
avajaisissa kymmenen vuotta sitten. Yhtyeen nimi tulee amerikkalaisista NS Blue -
tavarajunista; junathan olivat USA:ssa maankiertäjälauluille ja koko hobo-
kulttuurille merkittävä innoite.
Vanttera rytmiblues sai seurakseen muun muassa mainioita Bo Diddley -fiiliksiä.
Soolokitaran Telecaster-soundi (Mikko Sillanterä) sopi kokonaisuuteen
erinomaisesti, joskin äänenväriä voisi varioida hieman enemmän.
Komppikitaran rooli tässä sommitelmassa jäi ehkä hieman hahmottomaksi,
samoin sähköpianon, mutta poikkeuksensa jälkimmäisen osalta oli Reese
Wynans -urkusoundein soitettu, hidas blues.
Huuliharpisti Juho Tenkula innosti Paul Butterfield -tyylin rosoisella ja tarkalla
soinnillaan. Cover-versioihin voisi kuitenkin sisällyttää hieman enemmän yleisölle
tuttuja kappaleita. Fillitranspositioita kehittämällä kitara/harppu-sablonista saisi
vielä enemmän irti.
Pukkilansaari Bluesin tapahtumapaikka on vanhan ajan tanssilava Kyrönjoen
saaressa, jonne pääsee lossilla. Oikein sympaattista tanssilavafiilistä ja
romanttista kesätunnelmaa, johon bluesiakin voi kombinoida. On arvokasta, että
blues on pidetty elossa kuulussa tangomaakunnassakin.
Amerikan siirtolaisuus oli aikoinaan suurinta juuri Pohjanmaalta. Varsinaista
maankiertäjätunnelmaa (tramp) akustisine kitaroineen ja viuluineen Suomessa
edustaa oikeastaan vain Tuomari Nurmio & Hoedown (siinäpä oivallinen
tähtivieras Pukkilansaarellekin!). Saisivat silti muutkin vaalia hobo-tunnelmaa ja
puoliakustista kantribluesia hieman enemmän. Kitaravetoisilla yhtyeillä on tietysti
vaivattominta soittaa bluesia, mutta on muitakin mahdollisuuksia kuin sähköinen
kaupunkiblues.
ANTTI SUVANTO
Pukkilansaari Blues, Isokyrö, lauantai 29.8.2015
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
|
|
