Blues-Finland.com - Pukkilansaari Blues 2013, Isokyrö

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

29.7.2013

Kuva: Eetu Nyrhinen

Pukkilansaari Blues – kotoisin voimin tarmokas
Pukkilansaari Blues soi Isossakyrössä lauantaina 27. heinäkuuta rotevasti ja
juurevasti roots-hengessä, nyt jo kahdeksannen kerran. Miellyttäviä ja
nostalgisia hetkiä elettiin vahvasti, neljän esiintyjän voimin sytytettyinä.

Tämän kesän festivaalilla soittivat Blue Stone, Heart & Bones, Empson & The
Bluesroad ja Harry's Blue Cafe. Pukkilansaaren blueshankkeen puuhamies,
Bluesroadin kitaristi Esa-Matias ”Empson” Heinonen, oli erittäin tyytyväinen
tilaisuuteen.

- Saimme mukaan hyvin erilaisia bändejä ja monipuolisen illan. Pohjalaisista
bändeistä löytyy kokeilunhalua ja paljon erilaisia lähestymistapoja bluesiin ja
roots-musiikkiin, Empson toteaa.

Blue Stone vauhdissa

Happeningin ykkösnyrkki, Blue Stone -trio, on jo vakiinnuttanut nimeään klubi- ja
festarikeikoilla bluesentusiastien piirissä ympäri maan. Seinäjokisista ja
isokyröläisistä blueshirmuista koostuva trio julkaisi äskettäin toisen albuminsa
"Into the Yellow Light", josta kuultiin nytkin muutamia hyviä näytteitä.

Blue Stone ilahdutti tiukalla ja nopeatempoisella rytmibluesilla, jämäkällä
otteellaan ja omintakeisilla cover-versioillaan, mikä oli merkillepantavaa jo heidän
debyyttialbumillaan "9 Colors". Lavalla Blue Stone tunnetaan muun muassa
ruudikkaista Hendrix- ja Cream-tulkinnoistaan: tästä nyt näyttönä täyspitkä
versio "White Roomista", joka on bluesrockin puolella jo klassikon asemassa.

Esikuvien vivahteet ja tekniikka olivat nytkin aistittavissa, mutta yhtye on myös
nähnyt vaivaa persoonallisen soundin ja oman profiilin muovaamiseksi. Kitaristi
Jyrki Lepistö pudotteli nyt enimmäkseen Stevie Ray Vaughan -soundeilla. Jyrki
soittaa paljon myös Stevien tapaan sammutetuilla kielillä – tästä ehkä hienoin
esimerkki bluesversio amerikkalaisesta lastenlorusta "Mary Had a Little Lamb".

Stonen keyboard-mies Jukka Oravainen tuki oivallisesti bändiä Reese Wynans -
soundein. Tulen aina hyvälle tuulelle, kun kosketinsoittimia vedetään
avokämmenellä; kantapäällä, otsalla ja kyynärpäillä soitto tekisi siitä täydellistä,
mutta jääköön ensi kertaan – tämä siis vihjeeksi... Kolmen miehen stemmalaulua
olisi kernaasti kuunnellut enemmänkin.

Blue Stonen kitaristi Jyrki Lepistö. Kuva: Eetu Nyrhinen

Tuore blues ja ruudikas rhythm & blues pitivät katkeamatta kuulijan otteessaan.
Carlos Santana on mitä parhain blueskitaristi itsekin, joten hänen materiaaliaan
bluesbändin on luontevaa lähestyä. "Let the Children Play" oli saanut
sointulopukkeekseen otteen klassikosta "Oye como va", ja se toimi kuin
mieletön:

Oye como va mi ritmo.
Bueno pa' gozar, mulata
Oye como va mi ritmo.

Si, senor! Pieniä ongelmia koitui PA-laitteiston vaihtelevasta toimivuudesta, mikä
on festarien ainainen rasitus. Nytkin neljän bändin erilaiset tarpeet oli vaikea
hallita tiiviin ohjelman sanelemissa raameissa. Eniten tästä kärsi Blue Stone.
Stemmalaulu katkeili, kitara ja soololaulu katosivat välillä lähes kuulumattomiin ja
niin edelleen. No, suuria kommelluksia ei tapahtunut, ja ilta oli mitä antoisinta
nostalgiaa ja nykyhetkeä.

Bluesroad ja Ten Years After -tunnelma

Tapahtuman house band, Empson & The Bluesroad, on hitaan mollibluesin
taitaja. Hidas blueshan täytyy aina lyödä triolina, ja kokenut rumpali Vesa
Korpela osaa taidon ensiluokkaisesti.

Yhtyeen basisti Jussi Korpi on aiemmin soittanut pitkän rupeaman
tanssimusiikkia, ja se kuuluu koko yhtyeen soitossa. Basso on erityisesti
bluesissa ja rockissa rytmiikan osalta usein jopa keskeisemmässä asemassa kuin
rummut konsanaan – hyvä yhteistyö rumpalin kanssa tekee bändistä bändin. Niin
nytkin.

Illan sykähdyttävimpiä hetkiä elettiin muistelossa. Maaliskuussa kuolleen Ten
Years After -yhtyeen kitaristin, Alvin Leen (Graham Alvin Barnes), muistolle
omistettu "Bluest Blues" oli pysäyttävä kokemus. Muita hienoja hetkiä olivat
muun muassa "Pretty Woman", Bobby ja Shirley Womackin "It’s All Over Now"
ja miksei yleislinjasta navakasti poikennut Procol Harum -hittikin, "A Whiter
Shade of Pale".

Heart & Bones – luihin ja ytimiin!

Vaasalaisella Heart & Bonesilla ei veri vapise. Yhtye on periaatteessa kitaratrio,
joka säestää naisvokalistia, mutta repertoaariin otetaan huimapäisesti
kitarabändien, isojen soulbändien ja puhallinorkesterien biisejä. Yksi niistä on
Eddie Floydin hitti "Knock on Wood" (1966), jonka Eddie itse kirjoitti Steve
Cropperin kanssa. Kuultiin myös Janis Joplin -materiaalia ja Rollarien "Jumping
Jack Flash".

Tuuli Sivusaari on oikea Pohjanmaan Tina Turner tällaisen materiaalin parissa –
siis paljon muutakin kuin "Love Hurts" -tyylisten slovarien herkkä tulkitsija. "Rollin’
and Tumblin’" sopii myös. Kitaristi Arvi Ylimys ja basisti Seppo Nuolikoski ovat
soittaneet eri kokoonpanoissa yhdessä niin pitkään, että soitto on hioutunut
erinomaiseksi jammailuksi menettämättä silti tuoreuttaan ja terävyyttään.
Bändillä on tanakka soundi ja soitossa runsain mitoin ”nurkkaa”.

Harryn kahvila on avoinna

Harry's Blue Cafe oli minulle uusi kokemus, ja oikein sympaattinen tuttavuus
olikin. Seinäjokinen nelikko toimii Harri Riskun johdolla. Yhtye viihtyy cover-
versioiden parissa muokaten niistä tuoreita elämyksiä kuulijoille ja tanssijoille.

"I Shot the Sheriff", "Roll Over, Beethoven", "No Woman, No Cry" ja muut
klassikot pistävät porukan liikkeelle. Jussi Raittisen käännös "Valtatie 66"
(Bobby Troupin kuolematon sävellys "Route 66") istui tähän kokonaisuuteen ja
ympäristöön ehkä hieman hankalasti, vaikka hyvä laulu onkin.

Minulla sukeutui tiivis keskustelu pöytäkumppanini kanssa, kun Harryn kaverit
sanoivat Junior Parkerin "Mystery Train" -bluesin (1953) kuuluneen Kuningas
Elviksen ohjelmistoon. Sehän oli varmistettava, ja näin tosiaan oli asianlaita – ja
aina voi laulaa mukana:

Train arrive, sixteen coaches long
Train arrive, sixteen coaches long
Well that long black train got my baby and gone.

Rentoa menoa, haikeita tunnelmia ja hurttia huumoria siis riitti Pukkilansaari
Bluesissa Isossakyrössä. Bluesin harrastus on Pohjanmaalla kunniassa ja
soittotaitoa pidetään yllä. Pukkilansaari on paikkana kerrassaan mainio mesta
kesähappeningille.

Kyseessä on tanssilava, joka sijaitsee Isonkyrön kunnassa, pienessä saaressa
keskellä Kyrönjokea; sinne mennäänkin lossilla. Tarjolla on siten vanhaa
tanssilavafiilistä, kesäistä tunnelmaa ja tiukkaa bluesvääntöä.

On vaikea keksiä enää parempaa tapaa viettää kesäaikaa! Kokonaisuudesta
tulee yhä täydempi, jahka ohjelmistoon vielä ensi vuonna saadaan takaisin
akustinen country blues, jota Pukkilansaaressa aiempina vuosina ovat esittäneet
muiden muassa Baby Boy Varhama ja Mike Westhues.

ANTTI SUVANTO

Kirjoittaja piipahti myös Rantajatseilla Raahessa. Lue raportti yhteistyöjulkaisustamme
Jazzrytmeistä.

Pukkilansaari Blues 2013, Isokyrö lauantaina 27.7.2013

Blue Stone: Jyrki Lepistö, Jukka Oravainen, Timo Mäkelä, Esa Kivimäki

Empson & The Bluesroad: Empson Heinonen, Jussi Korpi, Hannu Anttila, Vesa
Korpela

Heart & Bones: Tuuli Sivusaari, Arvi Ylimys, Bad Bono, Seppo Nuolikoski

Harry's Blue Cafe: Harri Risku, Sami Ortenmaa, Kalle Takala, Veli Hakala.

Paikka: Pukkilansaari, Isokyrö

.

Jaa juttu profiilissasi: |