Blues-Finland.com - Kolme tapaa tehdä suomalaista bluesia, Osa 13

LEVYKATSAUS

26.2.2016
Kolme tapaa tehdä
suomalaista bluesia, Osa 13
Suomalaisten blues-yhtyeiden levytysinto
jatkuu. Tällä kertaa tarkastellaan Robban
Hagnäsiä, Highwayta ja Wolfskin Trioa.

Blues- ja roots-musiikin vallitseva trendi
tuntuu olevan: ”Viis suurista yhtiöistä ja
markkinointikoneistoista, tehdään tämä itse!”
Taloudellisesti epävarmoina aikoina onkin
viisainta ottaa ohjat omiin käsiinsä. Pieniä
independent-levymerkkejä ja omakustanteita
syntyy kuin sieniä sateella. Tällä kertaa
käsitellään enemmän ja vähemmän tunnettua

Etusivu: Kolme tapaa...

materiaalia folk-rockin, perusbluesin ja rhythm & bluesin maailmasta. Vuorossa
ovat Robban Hagnäs, Highway ja Wolfskin Trio.

Robban naamion takana

Robban Hagnäs ei juuri esittelyjä kaipaa. Wentus Blues Bandin taukovuosina
syntyi monilta sen jäseniltä henkilökohtaisia musiikillisia tilityksiä cd-puristeiden
muodossa. Wentuksen basistin ja puuhamiehen Robbanin omat kuviot kuullaan
levyllä ”Broken Hearted Again”. Kuten nimi antaa ymmärtää, materiaali on
syvällistä, mietiskelevää ja kaihoisaa.

Wentus Blues Bandin jäseniä on mukana taustayhtyeessä. Kosketinsoittimia
soittaa Pekka Gröhn ja rumpuja Daniel Hjerppe. Puhaltimet, lauluharmoniat ja
vierailevat tähdet tuovat big band -tunnelmaa komeaan ensembleen.

Onko Robbanin levy sitten bluesia ollenkaan? Kyllä ja ei. Enimmäkseen levyn
materiaali on tunteikasta, kokemusperäistä folk-rockia, jonka musiikilliset juuret
juontavat uskomattoman rikkaalle ja monipuoliselle 70-luvulle. Vaikutteista
kuultavat väistämättä läpi The Band, myöskin kenties Van Morrison, Neil Young
ja tietenkin Bob Dylan, jolta on sisällytetty kaksi laulua tälle albumille.
Mainittavaa on, että ”mustan musiikin” sielukkuus tarttui pop-musiikkiin noina
vapaamielisinä aikoina, jolloin raja-aitoja kadettiin sekä yhteiskunnallisesti että
musiikillisesti. Näillä kriteereillä mennään bluesin merkeissä, kuitenkin.

Mitä naamion takaa sitten löytyy? Ajattelija ja tunneihminen, joka ei pelkää
paljastaa haavoittuvaa puolta itsestään. Laulaja-lauluntekijä, jolle yksinäisyys ei
ole vierasta, mutta joka kuitenkin viihtyy parhaiten oman ystäväjoukkonsa
keskellä. Robbanin omat laulut käsittelevät syntyjä syviä, murheellisiakin, mutta
muiden säveltäjien kappaleet tuovat mukaan huumoria ja vauhtia.

Komean aloituskappaleen ”How Will I Survive Without You” tunnelataus on
suorastaan tyrmäävä. Täyteläinen soundi, urut, kitarat, Robbanin oma laulu ja
taustakuoro. Painavaa tavaraa, kerta kaikkiaan. Pehmeän popahtava ”Again”
mieleen jäävine kertosäkeineen on taas kuin lämmin tuulahdus nuoruudesta.
Synkeä blues ”Broken Hearted Again” kertoo tarinan, johon moni pystyy
samaistumaan. Tämä levy ei selittele mitään. Sen ei tarvitse.

Bob Dylanin ”Tomorrow Is a Long Time” sopii Robbanille kuin nakutettu. Louise
Hoffsten antaa sivustatukea. Piano ja trumpetti säestävät kauniisti.
Reippaampaa poljentoa edustaa ”You're the Kind of Trouble”. Tiukkaa
stemmalaulua sisältävä, The Holmes Brothersinkin esittämä biisi on itse asiassa
pesunkestävää Nashville-countryä, säveltäjänä Emmylou Harrisin ex-aviomies
Paul Kennerley.

”Desperados Waiting for a Train” on Guy Clarkin klassikko, jossa Bengan
Blomgrenin kitara ja Pekka Gröhnin piano vievät mukanaan. Tämä laulu
todellakin ansaitsee uusiokierrätyksen. Se on samalla kunnianosoitus hienolle
lauluntekijälle. Billy Joe Shaverin reipas country-rock ”Black Rose” karistaa
melankolian hetkeksi. Vapaaehtoisia rivitanssiin? Robbanilta syntyy myös
klassistakin klassisempi kantriballadi ”Stay with You”. Dylanin ”Heart of Mine”
antaa saksofoneille tilaa sooloilla. ”Feel Much Better” sulkee ympyrän. Steel-
kitara hallitsee melankolista balladia, joka panee pisteen tarinalle. Ehkäpä pian
on iloisempien laulujen aika.

Bluesklassikoita pääkaupungista

Highway tuuppasi ulos levyn ”My Buddy Buddy Friends” (vinyyli, jonka mukana
tulee cd). Julkaisijana toimi Backbeat Records, independent levy-yhtiö, joka on
ollut toiminnassa 10 vuotta. Vaatimattomasti itseään mainostava yhtiö ilmoittaa
julkaisevansa blues-, rock- ja funk-materiaalia sekä ”kaikkea hyvää
rytmimusiikkia”.

Kokeneen helsinkiläisyhtyeen kiekko luottaa
klassikkoihin, jotka bändi saakin kivasti
svengaamaan. Levy sisältää kiinnostavia ja
monipuolisia kappalevalintoja. Yhtyeen
kokoonpano on uusiutunut sitten viime levyn,
mutta hienoa kitarabluesia ja kelpo laulantaa
kuullaan kautta linjan. Puhallinryhmä
(pasunisti Jarkko Pellikka ja saksofonisti Aku
Kolari) liittyy seuraan usealla kappaleella.
Puhaltimet ovat mukana myös isommilla
keikoilla. Siitä vain mukaan joraamaan, kun
kohdalle sattuu!

”Someway, Someday” lähtee liikkeelle
vauhdikkaasti ja vastustamattomasti.
Huuliharppu vetää sooloa. Kitarat

vuorottelevat, ja urkusoolokin kuullaan. Kappale toimii hyvin bändin esittelynä.
Reipastempoinen nimikappale, Charlie Musselwhiten ”My Buddy Buddy Friends”,
pohtii rahan ja ystävyyden suhdetta, pessimistisin tuloksin. Hienoa
huuliharputtelua luonnollisesti kuullaan läpi kappaleen. Eddie Clearwaterin
slidekitaralla terästetty “Bad Case of Love” saa kepeän mutta vakuuttavan
käsittelyn. Hyviä tanssikappaleita kaikki.

Muiden muassa Muddy Watersin ja Freddie Kingin tunnetuksi tekemä
traditionaali ”Big Legged Woman” ei yhtään häpeä esikuviensa rinnalla. Pitkän,
villin kitarasoolon ja puhallintaustan sisältävä Z.Z. Hillin ”Shade Tree Mechanic”
kuuluu sarjaan 'meikäpoika hoitaa hommat'. ”One's Too Many” taas on The
Fabulous Thunderbirdsin hittejä.

Bobby Rushin ”Chicken Heads” sisältää loistavaa huuliharpputyöskentelyä ja
terävää puhallinfunkia. Junior Wellsin ”Messin' with the Kid” on kaikin puolin
erinomaista työtä. ”Stagger Lee” on sovitettu keinuvaan tanssirytmiin. Viimeinen
kappale ”I'm Going Home” on ehkä vähän päälleliimatun tuntuinen, vaikkakin aihe
on sopiva päätöskappaleeseen. Kaiken kaikkiaan erinomainen kokoonpano ja
erinomainen levy; varsinkin kitaratyöskentely on nautittavaa. Suositeltava
hankinta, vaikkapa bluesiin vasta tutustuville!

Musiikkia joen törmältä

Wolfskin Trio on, kumma kyllä, onnistunut pysyttelemään melkoisen
tuntemattomana. Heidän tuore levynsä ”The Banks of the Muddy River” ei
ensikuulemalta suinkaan tuota pettymystä. Levy koostuu suurimmaksi osaksi
omatekoisesta materiaalista. Sisältö on rennon oloista ja tunnelmallista.
Tyyliltään levy on sekoitus perinteistä ja modernia bluesia. Enemmän kuitenkin
vedetään traditionaalista linjaa. Unenomaisia balladejakin mahtuu mukaan.

Valittava kitarablues ”Blues Won't Go Away”
antaa albumille lupaavan alun. Slide-iloittelu
"Shake 'em Bake 'em" taas kehottaa
hauskanpitoon, kun sen aika on.
Traditionaalinen ”Bullfrog Blues” herättelee
mukavasti, mutta loppuu äkisti. ”Worker's
Song” on letkeä työlaulu kerrankin kauniista
päivästä. ”Wrong Kinda Love” sisältää vähän
rautalankaa ja paljon bluesia. ”Full Moon
Fever” edustaa vanhaa jatsityyliä
puhaltimineen ja kitaroineen.

”Low Down Dirty Shame” on klassinen
bluesaihe, slidekitaraa ja melankolista
huuliharppusäestystä myöten. ”Blues in the
Bottle” on letkeä traditionaali, jossa pullon

henkeä kaivataan taas avuksi. Erityisesti herkästi soitetun dobron sävelet
hivelevät korvaa. ”Cold Cruel Night” on tarina elävästä elämästä
suurkaupungissa. Saksofoni ja piano luovat murheellista tunnelmaa. ”Riverbank
Blues” henkii kaipuuta rauhalliselle joelle, jonka äärellä eivät maailman murheet
kosketa. Paras on säästetty lopuksi.”Sail On” lipuu runolliseen suvantoon.
Rakkaus voi lähteä pois, mutta silti säilyä ikuisesti. Margarita Haatasen kaunista
lauluääntä olisi kuunnellut mielellään enemmänkin.

”The Banks of the Muddy River” sisältää hyvinkin valmista materiaalia. Wolfskin
Triolta ei puutu fiilistä eikä taitoja. Aika näyttänee, mihin suuntaan bändi on
matkalla.

ANNAMARI LAUSALA

Lue lisää Kolme tapaa -juttuja

Robban: Broken Hearted Again. Ramasound Records, 2015

Robban Hagnäs (laulu ja basso), Bengan Blomgren (kitara), Pekka Gröhn
(kosketinsoittimet), Daniel Hjerppe (rummut ja muut lyömäsoittimet), Michael Ford
(tenorisaksofoni), Sebastian Back (baritonisaksofoni), Rickard Slotte (trumpetti),
Matias Långbacka (trumpetti).
Taustalaulajat: Charlotta Kerbs, Jessica Riippa, Fanny Sjölind
Vierailija: Louise Hoffsten

Highway: My Buddy Buddy Friends. Backbeat Records, 2015

Kari ”Good Rockin'” Kempas (laulu ja huuliharppu), Timo Vesajoki (Hammond,
piano), Tero Holopainen (kitarat, laulu), Samuli Lepola (kitarat, laulu), Kai
Jauhiainen (rummut ja muut lyömäsoittimet), Jarkko Pellikka (pasuuna), Aku Kolari
(saksofoni)
Vierailija: Jarkka Rissanen (kitara)

Wolfskin Trio: The Banks of the Muddy River. Seita Records, 2015

JM Rinne (laulu, cajon, lyömäsoittimet), Goofin Koskinen (bassokitara), AA Heikkilä
(kitarat, dobro, banjo, piano, taustalaulu)
Vierailijat: Hank Bender (huuliharppu, saksofoni), J. Autero (trumpetti,
lyömäsoittimet, taustalaulu), Margarita Haatanen (taustalaulu)

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA