HAASTATTELUSSA ROBBIE HILL
|
|
|
13.10.2015
|
Koti siellä missä sydänkin: helsinkiläiskitaristi Hill
|
Parasta oli lähteminen
Skotlantilainen Robbie Hill jätti kotikylänsä taakseen ja löysi uuden kodin
Helsingistä. "Musiikki ja muu taide yhdistävät ihmisiä", on Robbie
huomannut Suomen-vuosinaan.
Pienestä skotlantilaisesta rannikkokaupungista Levenistä kotoisin oleva kitaristi-
laulaja Robbie Hill päätyi mutkien kautta asumaan vähän isompaan
rannikkokaupunkiin Helsinkiin. ”The best thing about Leven is leaving”, Robbie
vitsailee kotikaupungistaan. Robbie hakeutui Suomeen ystävänsä ja mentorinsa,
brittikitaristi Otis Grandin ehdotuksesta. Robbie on asunut täällä jo kolme
vuotta. Hän toimii aktiivisesti pääkaupungin musiikkielämässä.
Aikaisemmin Robbie soitti amerikkalaisen basistin Jesse Hillin ja rumpali Tatu
Pärssisen kanssa nimellä Robbie Hill & the Blue 62's. Kokoonpano teki CD:n
”Price to Pay” (katso kainalojuttu). Nyt Robbie Hill Band -nimellä kulkevassa
triossa soittaa bassoa Matti Wallius, kokenut konkari Suomen
rytmimusiikkipiireistä. Rumpali Tatu Pärssinen, oululainen musiikin monitoimimies,
on pysynyt mukana kuvioissa.
”Näiden kavereiden kanssa on helppo soittaa”, Robbie sanoo. ”Basisti ja rumpali
sopivat hyvin yhteen, ja yhteistyömme on saumatonta”. Levy uuden
kokoonpanon kanssa on tekeillä. Edellisen levyn tuottaja Davide Floreno on
nytkin myötävaikuttajana. Levyllä tulee olemaan paljon Robbien omaa materiaalia
sekä joitain vähemmän kuultuja bluesklassikoita.
Robbiella on monta rautaa tulessa. Oman yhtyeensä lisäksi hän toimii Bar
Mendocinon maanantaijamien isäntänä Helsingissä. Hän on myös tiiviissä
yhteistyössä Dave Florenon ja Erja Lyytisen kanssa. Heillä on ollut yhteisiä
keikkoja ja kiertueita. Ensi lokakuussa heillä on suunnitteilla noin viikon mittainen
kiertue Brittein saarille. Robbie mainitsee suomalaisina mentoreinaan myös Pete
Hoppulan ja Finnish Blues Society -yhdistyksen, jotka auttoivat häntä alkuun.
Robbie nähtiin menneenä kesänä niin Järvenpään Puistobluesissa kuin Rauma
Bluesissa, joten täkäläinen bluesyleisö alkaa vähitellen oppia tuntemaan hänet.
Hän on soittanut myös viikoittain Espoon Leppävaarassa ravintola Basessa eri
muusikoiden kanssa. Muita keikkoja on ollut tuon tuostakin pääkaupunkiseudulla
ja useissa muissa kaupungeissa, muun muassa Turussa ja Jyväskylässä.
Robbiesta on hauska esiintyä kiertueilla, ja hän on aina valmis soittamaan toisten
kanssa, olivatpa he sitten ammatti- tai amatöörimuusikoita.
Blues-Finland.com, Annamari Lausala: Kuinka omat laulusi syntyvät?
Robbie Hill: Yleensä näppäilen kitaraa yksikseni ja soittelen niitä näitä ja
lauleskelen, la-la-laa. Yhtäkkiä sävelmä vaan ilmaantuu jostain. Sanat tulevat
yleensä myöhemmin. Jos alku kuulostaa lupaavalta, nauhoitan kappaleen ja
kuuntelen, mitä olen saanut aikaan. Joskus kappale voi viime hetkellä muuttua
aivan toisenlaiseksi, jos esimerkiksi vaihdan riffin.
Oletko lähtöisin musikaalisesta perheestä?
Olemme kaikki musiikin ystäviä, mutta minä olen perheemme ainoa
ammattimuusikko. Nuorempi sisareni laulaa jonkin verran, mutta ei julkisesti.
Isäni on todellinen blues-fani, ja siksi olenkin kuunnellut blues-levyjä pienestä
pitäen. Lauloin nuorempana kuorossa. Olen esiintynyt kolme kertaa ”Oliver”-
musikaalissa Skotlannissa. Olin 16-vuotiaana jopa pääroolissa produktiossa
”Blood on the Stones”, joka esitettiin Edinburghin festivaaleilla. Olen siis
harrastanut teatteria ja laulanut muutakin kuin bluesia.
|
|
|
Minkä ikäisenä aloit soittaa kitaraa?
Aloitin kitaransoiton 8-vuotiaana, jolloin sain ensimmäisen oman kitarani.
Soittotaitoinen naapuri näytti minulle ensimmäiset otteet: B, D,G ja niin edelleen.
Sen jälkeen liimasin otetaulukot komeroni oveen ja harjoittelin niitä kaiken aikaa.
Opettelin sitten itse korvakuulolta. Kuuntelin levyjä ja yritin soittaa samalla
tavalla kuin muusikot niillä.
Montako kitaraa sinulla on? Mikä on suosikkisi?
Noin neljä tällä hetkellä. Osa kitaroistani on vielä Skotlannissa. Omistan kaksi
Stratocasteria, toinen niistä on vanha 3b5-malli, jota soitan paljon.
Stratocasterissa on selkeä soundi, ja siitä saa irti monenlaisia äänimaailmoja.
Minulla on myös resonaattorikitaroita. Pidän erityisesti dobron äänestä. Soitan
mieluiten näppäilemällä, ilman apuvälineitä tai kikkailuja. Käytän erilaisia
pickupeja vahvistamaan soundeja.
Olet myös levyttänyt Eddie Boydin kappaleen ”Praise to Helsinki”.
Se kappale kuvastelee sisimpiä tuntojani. Teimme sille täydellisen
muodonmuutoksen, jossa kitara on pianon tilalla. Pidän kovasti Eddie Boydistä,
olisinpa tavannut hänet!
Lisäksi kaikki Kingit, B.B., Freddie ja Albert, ovat suuria vaikuttajia. Kun olin 15-
vuotias, kuulin ensi kertaa Otis Grandin soittavan Chicago-bluesia. Alaikäisenä en
ollut päästä koko klubiin, mutta isäni, jonka kanssa olin, sai minut jollain keinolla
sisään. Otis Grand taisi soittaa B.B. Kingiä silloin. Hänen soittonsa vaikutti minuun
kuin salamanisku. Kyselin ihmeissäni isältäni, miten tuollainen soundi oikein
saadaan aikaan. En saanut Otis Grandin soundia mielestäni, ja myöhemmin
menin uudestaan seuraamaan hänen soittotapaansa.
Varhainen brittiblues on myös vaikuttanut minuun suuresti. John Mayall's
Bluesbreakers ja Eric Clapton ovat ensimmäisten vaikutteitteni joukossa. Olen
myös suuri Jimi Hendrix -fani. Aivan ensimmäinen konsertti, jossa olen koskaan
ollut, oli Mick Taylorin. Lähdin sieltä täysin vakuuttuneena – ja enemmän tai
vähemmän kuurona! Nuorempana suorastaan nukuin John Mayallin albumi ”Blues
from Laurel Canyon” vuoteeni vieressä. Pidin siitä niin paljon! Olen huomannut,
että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän suosin vanhoja blues-mestareita ja
vanhan koulun bluesia.
Suomeen tulosi jälkeen olet saanut paljon aikaan. Tunnet jo paljon väkeä
täältä ja olet sopeutunut nopeasti Helsingin musiikkielämään. Mistä luulet
sen johtuvan?
En ole turhan ujo, ja tutustun nopeasti ihmisiin. Olen saanut paljon uusia ystäviä.
Rakastan Suomea ja suomalaisia! Ja taidehan tunnetusti yhdistää ihmisiä, olipa
se sitten musiikkia tai jotain muuta. Opettelen suomen kieltäkin! Se sujuu
hitaasti, mutta varmasti.
Onko triona soittaminen sinulle hyvä ratkaisu, vai oletko ajatellut joskus
laajentaa bändiä?
Kolme henkeä on ihan riittävä määrä, ja näin saamme enemmän rahaakin!
(Naurua). Pidän kyllä sähköuruista ja haluaisin sellaiset. Puhaltimet olisivat myös
mukava täydennys. Toisaalta soitan välillä tilapäisesti isommissa
kokoonpanoissa, kuten viimeksi Finnish Blues Awards All Stars. Lavalla oli
yhtaikaa viisikin kitaraa. Se oli hienoa!
Robbien toiveena on päästä vielä soittamaan USA:ssa. Klubeista hänen listallaan
ovat ykkösenä Chicagon Buddy Guy's Legends, ja Antone's Teksasin Austinissa.
New Orleans kiehtoo Robbieta myös. Hän aikoo joskus tehdä
pyhiinvaellusmatkan Yhdysvaltain syvään etelään, Mississippiin, bluesin
syntysijoille. Robbie täyttää ensi vuonna vasta kolmekymmentä, joten hän ehtii
tehdä vielä paljon.
Vaikka yksi uusista lauluista on työnimeltään ”Homesick Blues”, Robbiella ei ole
aikaa koti-ikävään, eikä se usein pääse häntä yllättämäänkään. Enimmäkseen
hän kaipaa Skotlannissa asuvia perheenjäseniään. Suomessa hänellä on
kuitenkin uusi kumppani, jazzlaulaja Emilia Sisko Heinonen, ja uusi koti. ”Home
is where the heart is”, Robbie sanoo.
ANNAMARI LAUSALA
Linkki: Robbie Hill
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
|
|
