”Tuottaja Kevin Shirley teki mahtavaa työtä. Tuloksena on yksi vahvimmista
levyistäni. Kevin taltioi Robert Cray Bandin syvimmän olemuksen. Kiertueilla
koettavaa live-energiaa on yleensä vaikea saada aikaiseksi studiossa”, Cray
sanoo albumista.
Olisi silti liioittelua liputtaa levyä ”takaisin juurille” -teemalla. Crayn edellinen
studiolevy, ”This Time” (2009), oli nimittäin jo selkeä avaus siihen suuntaan.
Kyseiselle teokselle Cray kutsui alkuperäisen basistinsa Richard Cousinsin sekä
uuden rumpalin Tony Braunagelin. Koskettimissa jatkoi (ja jatkaa) loistava Jim
Pugh. Ja levyn kannessa seisoi pelkän nokkamiehen nimen asemesta ”The Robert
Cray Band” – ensimmäistä kertaa kahteen vuosikymmeneen.
Mitä Robert Cray Bandin syvin olemus siis pitää sisällään? Crayn upean soul-
lauluäänen ja terävän, mielikuvituksekkaan kitaratyön. Tukevan kompin Cousinsin
ja Braunagelin toimesta. Pugh'n pienieleisen tehokkaat koskettimet. Tarinoita
rakkaudesta, usein sen nurjasta puolesta. Tällaisena moni on tottunut Craynsä
nauttimaan. Muutamien kauniisti sanottuna kunnianhimoisten levyjen jälkeen ”
This Time” vei yhtyeen kohti juuria, ja ”Nothin' But Love” jatkaa trendiä
kelvollisesti.
Mutta missä mäiske?
Albumi äänitettiin kahden viikon sessioissa Los Angelesissa. Varsinaiset
kymmenen biisiä ovat Robert Cray Bandin jäsenten tekemiä Bobby Parkerin
kappaletta ”Blues Get off My Shoulder” lukuun ottamatta. Bonuksena kuullaan
livenä taltioitu, Magic Samia kunnioittava cover-veto ”You Belong to Me”.
Pitkän linjan Cray-fanit saavat mannaa heti kärkeen, sillä ”Won't Be Coming
Home” on sitä tuttua tarinaa: yksin jäänyt mies ei pysty päästämään irti
kariutuneesta suhteesta ja kattaa kotonaan vielä pöydän kahdelle vanhasta
tottumuksesta. Tunnelmallisesti biisi henkii tyyliä, joka on tuttu vaikka menneiltä
jymylevyiltä ”Strong Persuader” tai ”Don't Be Afraid of the Dark”.
Vahva avaus herättää toiveita, jotka eivät aivan levyn kuluessa täyty. Muutamia
todella hyviä raitoja on kuitenkin tarjolla. ”Worry” kuljettaa mainiota
lattaritunnelmaa. Pugh'n piano on todellista herkkua. Parker-coverointi ”Blues Get
off My Shoulder” onnistuu mainiosti päivittämään vanhan hyvän ajan bluesin
vuoteen 2012. Pugh'n säveltämä ”I'll Always Remember You” puolestaan puhkuu
kokonaisuuteen jykevää big band -henkeä. Pitkän ”I'm Done Cryin'” -slovarin
erikoisuutena ovat Jeff Bovan sovittamat jousisoittimet.
Soul-kappaleita on lopputulokselle päätynyt koko joukko. ”A Memo” edustaa
soulia vahvimmin, ja (tarkoituksellisen) naiivi sanoitus sopii hyvin kuvaan: ”Ain't
got nothin' but love for you, yes I do...”
Kepeitä souleja on loppujen lopuksi turhan monta. Esimerkiksi ”Fix This” ei tahdo
kulkea oikein mihinkään suuntaan. Lisäksi jää kaipaamaan kunnon rynkytystä.
Cray on pitkään ollut melkoisen haluton levyttämään varsinaisia mäiskeitä tyyliin
”Forecast (Calls for Pain)” tai ”Smoking Gun”. ”Nothin' But Love” -levyn reippain
veto on ”Side Dish”, joka kuitenkin jää nimensä mukaisesti lisukkeeksi
maukkaamman materiaalin oheen.
Robert Crayn fanit ovat todennäköisesti tyytyväisiä ”Nothin' But Love” -kiekon
parissa. Toinen asia on, saavuttaako hän uusia kuuntelijoita, kun huomattavasti
parempiakin levyjä on tarjolla. Uutuus kestää kuuntelun hyvin, mutta kuuntelijat
siirtynevät varsin pikaisesti Crayn väkevämpien albumien pariin.
PASI TUOMINEN
Robert Cray Band: Nothin' But Love. Provogue Records, 2012
Robert Cray (laulu, kitara), Jim Pugh (kosketinsoittimet), Richard Cousins (basso),
Tony Braunagel (rummut)
Vierailijat: Ron Dziubla (puhaltimet), Lee Thornberg (puhaltimet), Jeff Bova
(jousisovitukset)
Tuottaja: Kevin Shirley
Linkit: Robert Cray, Provogue Records
.
|
