HAASTATTELUSSA ROBERT LIGHTHOUSE
|
|
|
4.5.2011 Robert Lighthouse © Marc Bouillon
Ennakkoluulottomuus palkitaan: Blues sytyttää
Robert Lighthouse omaa värikkään taustan. Ruotsalaissyntyisen artistin
sukujuuret ovat entisessä Jugoslaviassa, ja kotipaikka on ollut pitkään
USA:ssa. Suonissa on hieman suomalaistakin verta.
Kevään myötä pääsee taas nauttimaan bluesfestivaaleista ympäri Euroopan.
Pubit ja klubit viimeistelevät tulevan kesän esiintyjälistojaan. Nimet vaihtelevat
tunnetuista tuntemattomampiin. Festivaalien paras anti onkin se, että niillä
pääsee parhaiten nauttimaan eri artistien yksilöllisistä soundeista. Erityistä
lahjakkuutta voi löytyä sellaistenkin nimien takaa, joita ei ole nostettu esiin rahan
ja aggressiivisen promootion keinoin. Yksi nimistä on Robert Lighthouse.
Ruotsalaissyntyisen Lighthousen tarina on klassinen: poika tapasi tytön ja he
menivät naimisiin. Vaimon ollessa kotoisin Washington DC:sta oli helppo asettua
aloilleen Yhdysvaltain pääkaupunkiin - vaikka kaupunki ei ehkä tulekaan
ensimmäisenä mieleen lueteltaessa tunnetuimpia bluesin pyhättöjä.
- Se on upea kaupunki. Kaikki ne latinalaiskorttelit, joissa musiikki pauhaa...
hedelmätiskit, joista voit ostaa tuoreita mangoja. Myyjä kuorii ja lohkoo ne
asiakkaalle isolla machetella... Ihmisiä ympäri maailman... paljon
afro-amerikkalaisia. Koko paikka on suuri paradoksi, käsittämättömän kauniita ja
käsittämättömän kurjia asioita sekaisin, Robert luonnehtii lempikaupunkiaan.
Blues yhdistää
Monikulttuuriset sävyt kuuluvat Lighthousen musiikissa, ja hänen albuminsa ovat
olleet kriitikoiden ylistämiä. Toisaalta Robert tunnetaan myös
yhteiskuntakriittisenä sanoittajana. Tästä ominaisuudesta kaikki eivät ole
pitäneet. Eräässäkin baarissa häntä pyydettiin olemaan soittamatta tiettyä
kappaletta (Election Year 2008) illan esityksen aikana.
Robert myöntää, että kappale oli melko suora protestilaulu, mutta huomauttaa,
että blues on aina ollut yhteiskuntakriittistä sanoituksiltaan. Varhaisessa
bluesissa viesti vain osattiin verhoilla peiteilmauksin ja slangisanoin, joita
'valkoiset' eivät tajunneet.
- Kyllä hyvän biisin pystyy tekemään ilman, että tarvitsee loukata ketään. Pyrkimys
on pikemminkin yhdistää ihmisiä kuin erottaa. Se on tehtävä huumorin ja
rakkauden keinoin. Tällä tavoin esitetty kritiikki on paljon tehokkaampaa kuin
sormella osoittelu, Robert vakuuttaa.
- Musiikki on hyvin voimakas väline tuoda asioita julki. Sanoma on vain tuotava
sydämen ja sielun ulottuville.
Uransa alkuvuosina Robert soitti baarien lisäksi paljon kaduilla. Laihalle,
valkoiselle pojalle oli mahtava kokemus jammailla eri kulttuureista kotoisin olevien
muusikoiden joukossa. Washingtonin kuumissa kesäöissä tuntui kuin olisi ollut
mukana alati jatkuvissa juhlissa. Ja mikä parasta, musiikin vaikutuksen ihmisiin
näki konkreettisesti.
- Aikaa myöden tulin tutuksi kaduilla kuljeskelevien kodittomien,
kengänkiillottajien, työmatkalaisten ja sen sellaisten kanssa. Kadulla soittaessa
voi nähdä, miten kotiin palaava juristi pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan, ehkä
kodittoman vieressä seisten. He saattavat jutella siinä hetken.
Luokkarajat murtuvat.
Jopa mestarit joutuvat raatamaan saadakseen arvostusta
Erityisesti USA:ssa on yleistä, että bluesmuusikot ovat paljon arvostetumpia
muualla kuin omassa kotimaassaan. Johtunee osin siitä, että blues musiikinlajina
on siellä yhtä tavallista kuin Suomessa iskelmä. Robertin mukaan asenteet eivät
ole vuosien saatossa juurikaan muuttuneet. Artisteja samalla pelikentällä on vain
yksinkertaisesti liian paljon.
- Se on totta. Ei sitä ole kovinkaan erikoinen soittaessaan täällä baareissa ja
klubeilla. Mutta kun artistit tulevat USA:sta Eurooppaan, heitä halutaan kohdella
jo lähtökohtaisesti hyvin, kun heidät on varta vasten kutsuttu kaukaa. Venäjällä
saattaa saada jopa kukkia konsertin jälkeen, Robert kertoilee.
Hän muistuttaa kuitenkin, että olemassa oleva arvostus ei tarkoita sitä, että
yleisö olisi 'helppo'. Eurooppalaiset näkevät festivaaleilla tasokkaita bluesartisteja
jatkuvasti. Yleisö saattaa siis olla vaativaa, jopa analyyttistä.
- Totta kai osa arvostuksesta on suoraan verrannollinen siihen, miten kuuluisa
artisti on ja myös siihen, miten paljon rahaa esiintyjä tuo tapahtumajärjestäjälle.
Onneksi tämä ei ole ainoa tekijä. Uskon, että syy siihen, miksi USA:ssa on niin
paljon loistavia bluesmuusikoita, on se, että he joutuvat todella taistelemaan
erottuakseen joukosta. George Joneskin aloitti soittamalla humalaisille asiakkaille
olut- ja viskijuottoloissa. Ei hänellä ollut aluksi kuin kitaransa ja äänensä.
Ajatus siitä, että olisi kuuluisa ja suosittu, ei ole vastenmielinen. Robertin mielestä
Idols-tyyppinen hypetys ei silti sovi bluesiin.
- Blues oli iso juttu 60-luvulla ja teki uuden nousun 90-luvulla, kun Stevie Ray
Vaughan tuli kuvioihin mukaan. Nykyään blues on enemmänkin
marginaalimusiikkia, milloin mistäkin syystä. Mutta kuulepas, Hendrix teki oman
juttunsa Delta Bluesin pohjalta, lisäsi siihen vain Marshallin. Ja hän oli mahtava!
Aina tien päällä
Arvostusta saadakseen on tehtävä itsensä tunnetuksi. Jos haluaa tulla
tunnetuksi, on tavoitettava yleisö. Bluesmuusikoillekin paras keino tavoittaa yleisö
ovat livekeikat ja kiertueet.
Washingtonin sijaan Robert on viettänyt muutaman viime vuoden Ruotsissa.
Ex-vaimon asuessa heidän lapsensa kanssa siellä on halu olla pojan arjessa
pitänyt Robertin Ruotsissa. Robert myöntää kaipaavansa kovasti takaisin
Washingtoniin. Ruotsia hän kuitenkin pitää parempana paikkana kasvattaa lasta.
- En tunne oloani kovin kotoisaksi Ruotsissa. Mutta toisaalta minun on ollut
mahdollista tehdä keikkoja Suomessa, Norjassa, Alankomaissa, Belgiassa ja
Saksassa. Olen tehnyt myös seitsemän kiertuetta Venäjällä. Olen menossa sinne
jälleen toukokuussa.
.
|
Missä tunnet olosi kotoisaksi, Robert?
Robert Lighthousen isä muutti 50-luvulla Ruotsiin
silloisesta Jugoslaviasta. Itäblokin sukujuurilla lienee
vahva vaikutus Robertin suunnitellessa kiertueitaan
esimerkiksi Venäjälle. Hän on jopa aloittanut venäjän
kielen opiskelun. Tuntuukin siltä, että muusikko kokee
alueen mielenkiintoiseksi ja miellyttäväksi.
- Rakastan Venäjää. Ihmiset ovat lämminhenkisiä ja
hyvin ystävällisiä. Tosin he tuntuvat kaipaavan myös
vähän draamaa.
On helppo uskoa, että ympäristö on otollinen
Lighthousen kaltaiselle, hyvin intensiiviselle esiintyjälle.
- Isoäitini äidin puolelta oli kotoisin Suomesta, hänen
nimensä oli Liisa Valkonen. Minulla taitaa siis olla sukua
myös Suomessa, arvelee Robert.
Hän kertoo aina kokeneensa olonsa hyvin kotoisaksi
keikkaillessaan Suomessa. Jotain perisuomalaista
miehessä kyllä on, kun hän tunnustaa nauttivansa
uimisesta jäähileisessä järvessä…
- Keikkailu Euroopassa on yleensäkin hauskaa.
Pohjoismaissa on myös mahtavaa. Yleisöllä on vain
tapana juoda, kunnes he alkavat kaatuilla!
|
|
Robert kiertää harvakseltaan oman bändin kanssa ja yleensä etsiikin kiertueilleen
paikallisen taustabändin. Hänen mielestään homma toimii joskus oikeinkin hyvin;
erityisesti silloin kun on mahdollista matkustaa yhdessä ja tehdä useampi keikka
samojen soittajien kanssa. Porukka hitsautuu yhteen. Joskus voi kokea
miellyttäviä yllätyksiä, kuten taannoin Venäjän-kiertueella.
- Minun oli tarkoitus soittaa Jumping Catsin kanssa. Olin katsomassa
keikkapaikkaa ja hyvin nuori tyttö tuli esittäytymään ja kertomaan, että hän
soittaisi rumpuja. Muistan toivoneeni hänen osaavan soittaa... pyysinkin häntä
soittamaan minulle shufflen. Itseasiassa ei ole itsestäänselvyys edes USA:ssa
löytää tyyppiä, joka osaisi sen homman. Soundcheckissa hän soittikin erinomaisen
rennon shufflen. Sillon tiesin, että illasta tulisi loistava!
In memoriam
Keskustelu Washingtonin-vuosista ja siellä asuvista ihmisistä tuo Robertin mieleen
runsaasti muistoja. Osa niistä värittyi surulla ihan hiljattain, kun The Washington
Post -sanomalehti kertoi muutama viikko sitten yhden ystävän menehtyneen.
Robert muistaa bluesmuusikko Ben Andrewsia suurella lämmöllä. Hän kertoo
ihailleensa erityisesti Benin juurevaa ja elinvoimaista soittotyyliä ja jykevää
rytmiä. Hän kuvailee Ben Andrewsia muusikoksi, joka pystyi helposti yksinään
ottamaan isonkin yleisön. Tämä oli yksi Robertin eniten ihailemia ominaisuuksia.
Lighthouse ja Andrews tekivät aikoinaan muutaman pienen kiertueenkin,
kierrellen Pennsylvaniassa ja Länsi-Virginiassa.
- Se oli mahtavaa. Hän kertoili jatkuvalla syötöllä tarinoita ja puhuimme
taukoamatta musiikista. Tulen kaipaamaan häntä, Robert muistelee.
PIIA LEINO
Kuvat © Marc Bouillon
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2011
.
|
|
