Blues-Finland.com - Roomful of Blues: Hook, Line & Sinker

Lisää Alligator-juhlavuoden julkaisuja

Alligator Records julkaisi helmikuussa tupla-cd:n "The Alligator Records 40th
Anniversary Collection", joka esittelee yhtiölle levyttänyttä artistikaartia.
Artistikaartihan on tunnetusti verraton: tälläkin kokoelmalla kuullaan esiintyjiä
Koko Taylorista Mavis Staplesiin ja James Cottonista Charlie
Musselwhiteen.

Tuplalle on viisaasti valittu vetoja sekä vanhoilta klassikkolevyiltä että yhtiön
tuoreilta tuotoksilta. Liikkeelle lähdetään Koko Taylorin uskomattomalla "I'm a
Woman" -riehunnalla (1978), vedetään sekaan hieman Professor
Longhairia, Albert Collinsia ja Son Sealsia, kunnes päädytään vielä
julkaisemattoman Marcia Ball -levyn biisiin "The Party's Still Going on".

Juhlakokoelma sisältää levy-yhtiöpomo Bruce Iglauerin kansitekstit sekä
ytimekkäät luonnehdinnat levyllä kuultavista artisteista. Järkevästi ja tyylillä
toteutettu kokonaisuus. Näillä aineksilla on vaikea epäonnistua.

Niin ikään helmikuussa tuli ulos Shemekia Copelandin kokoelmalevy
"Deluxe Edition". Sille on kerätty parhaat palat laulajan neljältä Alligatorille
tekemältä pitkäsoitolta (1998 – 2005). Levyt (Turn the Heat Up, Wicked,
Talking to Strangers, The Soul Truth) saavat jokseenkin tasapuolisen
kohtelun 16 kappaleen paketissa.

"Deluxe Editionilla" kuullaan Shemekian "sopivan" valtavirtaiset hitit kuten
"Turn the Heat Up", "It's 2 a.m." ja "Who Stole My Radio?". Tunteellisesti
latautuneempia ovat isän, Johnny Copelandin, klassikko "Ghetto Child" sekä
Shemekian tuotannossa harvinaisempaa maaseutubluesia edustava "Beat
Up Guitar".

Kuriositeettina kuullaan joululaulu "Stay a Little Longer, Santa", joka levytettiin
aikanaan Alligatorin joulukokoelmalle.

Copeland-kokoelman sisuksista löytyvät jälleen Iglauerin kansitekstit sekä
valokuvakokoelma, jossa Shemekia esiintyy rakkaiden ja esikuvien kanssa.
Fotoissa komeilevat esimerkiksi Ruth Brown, Koko Taylor, Mavis Staples, Dr
John, Hubert Sumlin sekä tietenkin isä Johnny ja aviomies Orlando Wright,
joka tunnetaan Buddy Guyn bändin basistina.

Alligator Recordsin juhlavuonna uusista originaalilevyistä sopii odotella
loistavan pianistin Marcia Ballin tuoretta kiekkoa "Roadside Attraction". Se
ilmestyy 29. maaliskuuta.

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO

24.3.2011
Retroillen juhlavuoteen
Roomful of Bluesin "Hook, Line & Sinker"
avaa Alligator Recrodsin 40-vuotisjuhlat.
Viihdyttävällä cover-levyllä esitellään jälleen
uusia jäseniä orkesterin laajaan
henkilögalleriaan.

Klassikkobändi Roomful of Blues käynnisti
chicagolaisen levymerkin Alligator Recordsin
juhlavuoden. Yhtiön neljää vuosikymmentä
juhlistavan vuoden ensimmäinen julkaisu on
Roomful-uutuus "Hook, Line & Sinker".

Roomful of Blues on tehnyt vielä Alligatoriakin pidemmän päivätyön
amerikkalaisessa rytmimusiikissa. Jo 44 vuotta sitten perustetussa bändissä on
mennyt miestä ja naista kuin hollituvassa. Jäsenmäärä menee jo viidenkymmenen
yli. Perustajien, Duke Robillardin ja Al Copleyn, lisäksi on nähty Ronnie Earlia,
Lou Ann Bartonia ja ahkeraksi Suomen-kävijäksi äitynyttä Sugar Ray Norciaa.

Kitaristi Chris Vachon on ollut vetovastuussa noin puolitoista vuosikymmentä.
Hänen myötään lähtevät aina terveiset Suomeenkin, käytteleehän mies Matti
Nevalaisen (Finnish Guitar Works) suunnittelemaa soittopeliä.

Roomful of Bluesin bluesia, swingiä, soulia ja rock & rollia sisältävä musiikki
viihdyttää edelleen. "Hook, Line & Sinker" -levy, yhtyeen neljäs Alligatorille
tekemä, on tribuutin makuinen. Biisit on haettu rytmimusiikin laulukirjasta:
versioiduiksi tulevat esimerkiksi Gatemouth Brown, Dave Bartholomew sekä
Leiber & Stoller.

Retroilua ei pyritä peittelemään, sillä albumi on toteutettu tyylikkään
"vanhanaikaisin" soundein. Tuoreutta silti riittää; tällä kertaa esitellään uudet
orkesterin jäsenet Phil Pemberton (laulu), John Turner (kontrabasso) ja Doug
Woolverton (trumpetti) – kokemusjanan toisessa päässä on fonisti Rich Lataille,
joka oli mukana jo Roomfulin alkuperäisessä, vuonna 1970 mukaan tulleessa
puhallinsektiossa.

Dave Howardin, Amerikan Eero Raittisen, korvaava Pemberton on
mielenkiintoinen kaveri. Välillä mies ärjyy kovinkin maskuliinisesti, välillä hän
tulkitsee hienovaraisesti, ohkaisesti, peräti androgyynisti. Kokonaisuutena esitys
on vaikuttava. Ylitulkinnan puolelle Pemberton harhautuu vain ajoittain.

"Hook, Line & Sinker" -nimikappale on erinomaisesti Roomful of Bluesille
soveltuvaa rivakasti ponnahtelevaa musiikkia. Hienosti toimivat myös autenttisen
50-lukulaisesti esitetty Leiber & Stoller -veto "It" sekä slovari "Time Brings About a
Change". Viimeksi mainittu sisältää tyylikkäät puhallinsoolot sekä Vachonin
makoisat kitarafillit. Vachon, joka herättää paikoittain T-Bone Walkerin makeasti
henkiin, on parhaimmillaan myös levyn täyteläisimmällä blues-palalla "Kill Me".

Roomful of Bluesin "Hook, Line & Sinker" -albumi on erittäin viihdyttävää
kuunneltavaa. Sen originaliteettiarvo ei ole järin korkea, joten merkkiteosta siitä
ei saa tekemälläkään. Intensiteetissä se silti lyö edeltäjänsä (Raisin' a Ruckus,
2008) kepeästi laudalta. Ja uusi levy on aina myös hyvä valtti keikkamyynnissä.
Hyvin on temppu tepsinyt nytkin, sillä Roomful konsertoi ahkerasti
kotimantereellaan. Eurooppaan tulosta ei ole toistaiseksi tietoa.

PASI TUOMINEN

Roomful of Blues: Hook, Line & Sinker. Alligator Records, 2011

Phil Pemberton (laulu), Chris Vachon (kitara), Rich Lataille (saksofoni), Mark Earley
(saksofoni), Doug Woolverton (trumpetti), Travis Colby (piano, Hammond B3),
John Turner (basso), Ephraim Lowell (rummut)

Tuottaja: Chris Vachon

Linkit: Roomful of Blues, Alligator Records
.

Jaa juttu profiilissasi: |