Blues-Finland.com - Ruska Blues 2015, Koli

RUSKA BLUES 2015, KOLI – RAPORTTI

24.9.2015 Kuvagalleria

North Karelian Allstars. Kuva: Kake Kiirikki

Ruska Blues toimi kympillä
Kolilla kajahti rytmimusiikki syksyiseen tapaan. Tunnelma kupli iloisesti
Lena & The Slide Brothers Trion aloituksesta aina Paulina's Dinerin
vauhtisettiin.

Perinteikästä Ruska Bluesia vietettiin Break Sokos Hotel Kolin mainiossa Grill It!-
ravintolassa 18. ja 19. syyskuuta. Pielisen rannalla, kansallismaisemien äärellä
järjestettävä tapahtuma tarjosi yleisölle tasokasta juurevaa musiikkia pelkästään
kotimaisin voimin.

Kolin erikoisuutena on aina ollut uusien bändien esilletuonti, eikä linjasta poikettu
nytkään. Tunnetut bluesnimet saivat rinnalleen pari tuoreempaa yhtyettä, jotka
varmasti jäivät yleisön mieleen. Tupa oli täynnä molempina iltoina, joten
jatkuvuutta tapahtumalle kyllä löytyy. Vuoden 2016 bändejä on jo valmiiksi
valittuina.

Perjantaina illallista nauttinut täpötäysi ravintolasalillinen sai Lena & Slide
Brothers Triolta kuultavaksi varsin monipuolisen setin, jossa vaellettiin bluesin
kautta aina countryrockiin asti. Bändissä soittivat basisti-laulaja Lena Lindroos,
kitaristi Matti Kettunen ja rumpali Juha Tanninen. Mutaisen alkudrinkin ("Muddy
Waters") jälkeen saimme seurata mainiota slidetyöskentelyä Matti Kettusen
toimesta. Hänen oma sävellyksensä "Train To Catch" oli letkeästi rullaava
kantrahtava kappale, johon taidokas slidekitarointi sopi täydellisesti.

Yleisö innostui ihan pyytämättä taputtamaan tahtia, kun biisin "Down" kitarariffiä
oli kuulunut vain muutama tahti. Vetävä komppi sai myös lavanedustan täyteen
tanssijoita. Myös reipas jump blues -tyyppinen "The One You Love" piti tanssijat
hyvin liikkeessä. Countryrock "Free Riding Man" on myös Matti Kettusen kynästä
lähtöisin. Lenan ja Matin yhdessä laulama komea kertosäe kuulosti erittäin
hienolta. Keikan loppupuolella kuultiin vielä perinteinen bluesnumero "I Just Want
to Make Love To You" (Willie Dixon), jolla Lenan räväkkä lauluääni pääsi hyvin
oikeuksiinsa. John Hiattin rullaava biisi "Memphis In The Meantime" kruunasi
keikan Matin rouhein slidesooloin.

Tomi Leino Trio ei juurikaan esittelyjä kaipaa. Loistava bändi, jonka taidokkaat
soittajat eivät jätä mitään arvailujen varaan. Multi-instrumentalisti Tomi Leinolta
taittuvat tyylipuhtaasti niin laulu, kitarointi kuin huuliharpun soittokin. Onpa hänet
nähty joskus jameissa basson varressa ja rumpujenkin takana. Nyt sitä ei
tarvinnut sentään tehdä, sillä mukana olivat hänen luottomiehensä rumpali
Mikko Peltola ja basisti Jaska Prepula.

Freddie King -tyylisellä instrumentaalilla oli hyvä tsekata soundit ja tarkkailla
yleisön reaktioita. Kappale "Oh Darling" päästi Tomi Leinon sitten lauluhommiin ja
perinteisen bluespoljennon rytmiin. Rokkaavasti kulkeva uusi hittibiisi "Woman
Like A Hurricane" kulki komeasti, kuten myös "Get On Down" -levyltäkin löytyvä
menopala "Take Me For A Ride" (West Weston).

Tomi esitteli bändin "uuden kitaristin", kun kitaran varteen tarttui Jaska Prepula.
Jaska laittoi basson syrjään ja nosti olalleen puoliakustisen komean soittimen,
jolla hän heitti kunnon soolot Jimmy Reedin biisiin "I Wanna Be Loved". Tomi
Leino tyytyi vain komppaajan osaan ja yllytti soittokaveriaan sooloilemaan lisää.
Hyvin toimi rumpujen ja kahden kitaran kombinaatiokin. Jaska puolestaan esitteli
bändin "uuden huuliharpistin", kun Tomi pisti kuusikielisen sivummalle ja otti
huuliharput esille. Mainiota harpismia kuultiin muun muassa Slim Harpon
tekemässä biisissä "Got Love If You Want It". Myös Tomin pitkä ja taidokas
soolonumero innosti yleisöä väliaplodeihin, samoin näyttävät kitara-akrobatiat
Jaska Prepulan kanssa. Kitaraa ja bassoa kun voi rempseästi soittaa vaikka
väärinpäin niskan takana. Hieno keikka triolta jälleen kerran.

Kulmikkaasti haahuillen

Runsas vuosi sitten kasattu North Karelian Allstars koostuu duohommista tutun
kaksikon Echo & Canen (Echo Räsänen ja Cane Vuorjoki) sekä "Rääkkylän
shamaanina" tunnetun L.R. Phoenixin kombinaatiosta. Mukana oli vierailevana
tähtenä Slidemobilesta ja Root Remedysta tunnettu basisti Sami Salminen.
Bändi on keikkaillut varsin harvakseltaan, joten harvinaista herkkua oli yleisölle
tarjolla.

L.R. Phoenix vastasi pääosin laulupuolesta kitaroinnin ohessa. Echo Räsänen
vastasi tehokkaasta rumputulesta patteriston takana ja rytmitti sopan hienosti
yhdessä basisti Samin kanssa. Cane hoiti soolokitaristin tonttia varsin
tyylikkäästi, slidella ja ilman.

Bändin raskassointiset kappaleet jakoivat selkeästi yleisön kahtia. Osa diggasi
täysillä, kun taas toiset kyllästyivät nopeasti. Ehkä soundin yksitotisuus ei kaikkia
miellyttänyt. Mutta poikkeuksiakin settiin mahtui. Sliderymistely "Memphis" oli
vallan vauhdikas esitys, ja L.R. Phoenixin miehekkäällä rintaäänellä laulama
kulmikas bluesrock "Black Mama" erottui selkeästi seasta.

Haahuilevampaa bluesmeininkiä tarjoiltiin biisissä "I Left My Baby Standing".
Keväällä julkaistun debyyttilevyn nimibiisi "Red Haired Girl" on tuttu jo Phoenixin
omilta soololevyiltä ja se toimi hyvin myös isommalla bändillä. Mielenkiintoinen
esitys oli "Kokomo", jota pidetään alkuperäisenä versiona klassikosta "Sweet
Home Chicago". Tutultahan tuo kuulostikin.

Pika-aituri rytmitti

Lauantaina päivällä esiintyi Echo & Cane hotellin alakerran kirjastobaarissa.
Parisenkymmentä kuulijaa nautti duon antaumuksella esittämistä kantri-, blues-
ja bluegrassnumeroista.

Duo onkin yksi parhaimmista kotimaisista alallaan. Kaikki osa-alueet ovat hyvin
hallussa niin laulamisen kuin eri soitintenkin suhteen. Akustiset ja sähköiset
kitarat, mandoliinit, dobrot ja banjo soivat oikeaoppisesti eri tyylilajien mukaan.
Canen soittamat sähköiset slidesävelet sävyttävät mainiosti kappaleita. Hauskaa
seurattavaa on myös Echon tapa rytmittää kappaleet jaloillaan. Oikea jalka
käskyttää helistintä hi-hatin tapaan, ja vasemmalla poljetaan mikitettyä
puulaatikkoa jalkabasson tapaan. Vauhdikkaammissa biiseissä rytmijalka nousee
varsin korkealle ja homma näyttää melkeinpä pika-aiturin askellukselta. Duon
oma äänentoisto oli viritetty pieneen baariin juuri sopivalla tavalla. Kaikki hienosti
balansissa!

Monipuolisen iltapäiväsession aikana kuultiin kännisestä naisesta kertova
kappale "Drunken Bird Blues". Vähemmän vastaanottavaisesta yleisöstä kertova
banjobiisi "Pearls For Swines" ei kylläkään koskenut paikalla ollutta yleisöä.
Mandoliinien siivittämä "My Baby's Gone" ja bluegrassin maailmaa hipova "Be My
Baby For A While" toimivat nekin hyvin. Karibian tunnelmaan päästiin mainiolla
esityksellä "Fire Water And Garlic", jossa Echon ja Canen tehokas kimppalaulu
pääsi täyteen loistoonsa. Perinteisiä bluespaloja setissä olivat "Lonesome
Highway Blues" (Steve Earle) ja encorena esitetty standardi "Good Morning
Blues" (Lead Belly). Todellakin, yleisö ei halunnut päästää duoa ihan heti lavalta
pois, vaan vaati ansaitusti pari lisänumeroa. Keikka oli loistava soundienkin
puolesta.

Jarkka Rissanen (kitara ja laulu) tunnetaan muun muassa pitkästä yhteistyöstä
Eero Raittisen eri kokoonpanoissa. Mukanaan lauantain iltakonsertissa, Jarkka
Rissanen Tonal Box Triossa, hänellä olivat rumpali Jussi Kettunen ja bassoääniä
isolla tuuballa puhaltanut Jorma Välimäki. Harva oli aiemmin kuullut juurimusaa
rytmitettävän puhallinsoittimella; hyvin kulki tuuballakin!

Jarkan tummanpuhuva särösoundi ja verkkaiset versiot tutuista kappaleista
toimivat yllättävän hienosti. Tuttu Little Walterin ralli "My Babe" pisti jalat
lyömään tahtia ihan väkisin.

Jarkan rouheaa slidetyöskentyä päästiin nauttimaan numerossa "Matchbox" (Carl
Perkins). Hitaan "Catfish Blues" -numeron palanpainikkeeksi sopivat hyvin parit
mukavat Elvis-rallit. "That's Allright Mama" ja "Hound Dog" herättivät tanssivan
yleisön parketille. Trio intoutui varsin räyhäkkäälle päälle kappaleessa "It's Your
Voodoo Working" (Charles Sheffield). Siinä saivat kitarankielet ja rumpukalvot
kyytiä kerrakseen. Robert Johnsonin hieno standardi "Love In Vain" aiheutti
huomattavasti rauhallisemman tunnelman.

Päätteeksi mahtimeininkiä

Kalle Salonen Band oli yksi mukavimmista yllätyksistä Ruska Bluesissa.
Hammond-urkuri Kalle Salosen johtama poppoo pisti lavalla hyrskyn myrskyn, ellei
jopa heikun keikun. Kuuluttajan tointa Kolilla hoitanut Cane Vuorjoki totesi
bändiä esitellessään, että "Nyt pistetään iloisesti Hammondilla".

Se piti paikkaansa, ja samalla pistettiin myös suut messingille, sillä bändissä soitti
puhallinduo Antero Priha (trumpetti) ja Johannes Salomaa (saksofoni).
Rummuissa oli tuottajanakin tunnettu Hannu Pikkarainen, ja basistin vaativaa
tointa hoiti Tuomas Kirkkopelto.

Instrumentaaliversiota Jimi Hendrixin biisistä "Voodoo Chile" seurasivat
tunnetut jazz- ja funk-kappaleet. Muun muassa "Escape" -kappaleessa kuultiin
mainioita soolonumeroita niin puhallinduolta kuin Kallen komeasti soineesta
Hammondistakin. Biisi ja volyymitaso kasvoivat välillä melkoisesti, kun soittajat
intoutuivat jammailemaan. Kallen Hammondin murea soundi muuttui välillä
ujeltavaksi ja jopa viheltäväksi. Seesteisemmässä kohdassa Kalle vetäisi
hauskan pätkän vanhasta syntikkapophitistä "Popcorn". Kolmannella kerralla
alaspäin tuleva tikuttava luritus muuttuikin aivan joksikin muuksi, ja taas mentiin
sata lasissa. Biisin loppupuolella Kalle haastoi Antero Prihan soitannolliseen
kaksintaisteluun. Muutamaan nopeaan urkuluritukseen vastattuaan Antero nosti
kädet pystyyn. Ei trumpetilla sentään kaikkeen pysty!

Lavalle saapui keikan puolessa välissä Jarkka Rissanen kitaroineen. Meno vain
parani entisestään, kun mukaan saatiin hyvät kitarakompit ja laulu.
Bluesstandardi "Got My Mojo Working" ja Lou Reedin tunnettu hitti "Walk On The
Wild Side" pitivät yleisön hyvin menossa mukana. Myös lopussa kuultu "For What
It's Worth" (Buffalo Springfield) oli mannaa korville; ajankohtainen kappale oli
osuva valinta. Kannattaa ehdottomasti tsekata tämä bändi, kun kohdalle osuu.

Lauantain ja koko Ruska Bluesin
päätösaktina kuultiin mainiota lahtelaista
bändiä nimeltään Paulina's Diner.
Monipuolista bilemusaa soittava viisikko
kietoi yleisön pikkusormensa ympärille
vaivatta. Loistavaääninen laulaja ja viulisti
Paulina Schavikin-Myllylä (kuvassa
oikealla) sekä osaavat soittajat saivat
aikaan hurjan meiningin festarin päätteeksi.

Setissä oli niin soulia, kantria kuin
rokahtavaakin meininkiä. Eritoten kuuluisien
naisartistien hitit toimivat ihan kympillä.
Dolly Partonin ikihitti "Jolene" oli komeaa
kuultavaa viuluineen päivineen. Kappaleet
"Proud And Humble" (Imelda May) ja "You're
No Good" (Linda Ronstadt) olisi voinut
levyttää talteen samoin tein. Lavan edustalla
alkoi olla ahdasta, vaikka kello oli jo pitkällä
sunnuntain puolella. Vauhdikas menopala
"Tainted Love" (Ed Cobb) ei ahtauteen apua
tuonut.

Paulina's Dinerissa soittivat Vesa Järvinen (kitara, koskettimet), Hande
Lampinen (soolokitara), Joni Aven (basso) ja Timo Järvinen (rummut). Jos sie
hyvvää bilebändiä etsit, nii tässä siul' on sellane!

KAKE KIIRIKKI

Kuvagalleria

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA