|
18.2.2013 Kuvagalleria
|
Bluesin metsureita: Niemi, Käpylä, Kivimäki
|
Sinistä ja lumivalkeaa Eteläpohjalainen bändi Lumberjacks räjäytti pankin Savonsolmu Winter Blues Partyssa. Pieksämäen talvitapahtumassa musisoivat myös Little Willie Mehto ja Big Buddy & The Bearhill Boys.
Luonto oli verhoutunut neitseellisen lumivalkeaan asuunsa. Satunnaista kulkijaa ilahdutti myöskin taivaanrannalle muodostunut ilotulitteiden luoma värien kirjo. Ilmassa oli suuren bluesjuhlan tuntua.
Useiden eri tahojen epäilyistä huolimatta ilotulituksen takana ei ollut Savonsolmu Winter Blues Partyn järjestelyistä päävastuun kantanut promoottori Ipi Kaipiainen. Taivaallinen värimaailma oli lähtöisin Hotelli Savonsolmun vieressä sijaitsevasta juhlahuoneistosta, jossa vietettiin yksityistä syntymäpäiväjuhlaa.
Musiikillisen ilotulituksen osalta avausvuoron Pieksämäen tämänvuotisessa talvisessa bluestapahtumassa oli saanut Ville ”Little Willie” Mehto. The Night Train -bändinsä kanssa vastikään levynkin tehnyt Mehto esiintyi tällä kertaa yksin. Ennen keikkaa itse Mr. Blues, Pepe Ahlqvist, oli käynyt kannustamassa alkutaivaltaan kulkevaa nuorta bluesmiestä.
Ensikontaktia yleisöön Little Willie haki beatboxauksesta ja funkista aineksia imeneellä huuliharppuinstrumentaalilla. Ville vaikutti alkuun kainolta ja jännittyneeltä. Yleisön kannustavat suosionosoitukset rohkaisivat artistia panemaan kaikkensa peliin.
Little Willie Mehto esitti country- ja Delta-blues klassikoita pieteetillä. ”Linin' Track” (Lead Belly), ”Spike Drivers Blues” (Mississippi John Hurt) ja ”Fishin' Blues” (Henry Thomas) soivat kuin vuosikymmeniä sitten esitettyinä. Räyhäkkäästi versioidut kappaleet, Bo Diddleyn ”Who Do You Love” ja Lazy Lesterin ”Sugar Coated Love”, riehaannuttivat yleisön täysin.
Tunnelma kohosi katon rajaan Villen tarttuessa peltikoppaiseen Regal- resonaattorikitaraansa. Slidekitara soi Bukka Whiten ja Robert Johnsonin oppien mukaisesti – laadusta tinkimättä ja itseään säästämättä.
Settinsä päätteeksi Little Willie vetäisi huikean bluesharppuimprovisaation. Esiintymisellään Savonsolmu Winter Blues Partyssa Mehto todisti olevansa bluesmies vailla vertaa. Lienee hänkin vieraillut siellä legendaarisessa tienristeyksessä.
Karhumäeltä kajahtaa
Saarijärven Karhumäen kotipaikakseen tunnustava Big Buddy & The Bearhill Boys aloitti settinsä slidekitaran siivittämällä Chicago-bluesilla. Bändin keulakuva, kitaristi-laulaja Hemmo ”Big Buddy” Hirvonen loihti Gibsonistaan autenttiset soundit. Karhumäen pojat saivat tanssilattiallakin aikaan vipinää.
Slide-soittoonsa Big Buddy on saanut vaikutteita eniten Muddy Watersilta. ”I Can't Be Satisfied”, ”I'm Ready” ja ”Rollin' and Tumblin'” soivat idolia kunnioittaen. Syvältä kumpuava laulukin sujui Big Buddylta vaivattomasti.
Liikehdintä parketilla vain kasvoi Karhumäen poikien siirryttyä rockimmalle osastolle. ZZ Topin ”Waitin' for the Bus” kulki kuin Teksasin partaveikoilla konsanaan. Bluesrock on Big Buddy & The Bearhill Boysilla vakaasti hanskassa.
Rumpali Harri Hunnakko ja basisti Otto Kuparinen olivat jämäkkä, turhia kruusailematon rytmiryhmä. Taustalauluhommatkin miehiltä hoituivat varsin mallikkaasti. Kun lavalle saatiin vielä vierailijaksi Little Willie Mehto, nousi meininki toiseen potenssiin.
Vallaton metsurijoukko
Lumberjacks osoitti jo avauskappaleellaan olevansa illan ehdottomasti ammattitaitoisin ja tyylitietoisin ryhmä. Löysästi funkahtava ”Going Home” kulki kaikessa yksinkertaisuudessaan kuin se legendaarinen sarvipäinen sorkkaeläin suviyössä.
Vahvasti soulahtava triolikomppinen ”You Don't Love Me” vei kuulijat sävykkääseen äänimaailmaan. Miikka ”Chef” Kivimäki lauloi ja Urmas ”Big Hand” Niemi kitaroi suoraan sieluun tunkevalla tyylillä. Musiikista nauttimaan tullut yleisö kuunteli tippa silmäkulmassa.
”Urkki” Niemi pääsi ääneen letkeällä ”Cherry Pie” -kappaleella. Heti perään väkevästi tulkittu bluesrock ”The Town” osoitti isosta miehestä löytyvän ääntä keskivertonuoriso-orkesterin verran. Bändin esikoislevyllä akustisena kuultava kappale nousi livenä aivan uusiin sfääreihin.
Rumpali Janne Käpylä tulkitsi vahvasti ”Pieces of You” -sävelmän. Sielukkuutta löytyi roppakaupalla niin miehen lauluäänestä kuin rumputyöskentelystäkin. Rytmiset nyanssit rumpuniekka hallitsi perusteellisesti.
Harvoista lainakappaleista mieleen jäi Chef Kivimäen rouheasti tulkitsema klassikko ”Tore Down”. Miikan sielukkaan voimallinen tulkinta Lumberjacks- originaalista ”I Get Suspicious” oli illan kohokohtia. Kaiken muun ohella mies hoiteli basistin hommat 110-prosenttisella tehokkuudella.
Koko bändin neliäänisesti laulama ”I, Me And Myself” oli upeaa kuultavaa. Kappaleen melodia oli syvältä sisimmästä kumpuavaa gospelia. Eikä tuo ihme olekaan, onhan kosketinsoittaja Jarkko Salo koulutukseltaan kanttori.
Lumberjacksin setin loppupuolella kuultiin mallikkaasti Hammond B3 -urkuja ja Wurlitzer-sähköpianoa käpälöineen Jarkko Salon haitaritaiturointia. Saatiinpa vielä Little Willie Mehtokin harppuineen vierailijaksi.
Lumberjacks osoittautui livenä kansainväliset mittapuut täyttäväksi nautinnolliseksi kokemukseksi. Lyönpä puhtaat kalsarini vetoa, että tästä bändistä kuullaan vielä – ja paljon.
Savonsolmu Winter Blues Party 2013 oli jälleen kerran onnistunut kokonaisuus. Ison kiitoksen ansaitsevat onnistuneista esiintyjävalinnoista promoottori Ipi Kaipiainen ja velhomaisesta äänityöskentelystä vastannut Auvo Laaksonen.
TT TARKIAINEN
Kuvagalleria
Linkit: Savonsolmublues.com, Hotelli Savonsolmu .
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English .
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © Blues-Finland.com 2006-2013 .
|
|