Blues-Finland.com - Shaun Booker ja Sean Carney Suomessa 2015

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

27.4.2015

Tarvittiin useampiakin yhteensattumia ennen kuin Shaun Booker ja Sean
Carney päätyivät yhteiselle kiertueelle Suomeen. Menestysrundi nosti
tunteet pintaan niin lavalla kuin yleisössä.

Amerikkalaisartisti Sean Carney tunnetaan Keski-Euroopassa jo hyvin.
Ensimmäinen Suomen-vierailu toteutui kuitenkin vasta viime kesänä, kun Ohion
mies esiintyi suomalaisen Kathmandu Blues Bandin kanssa. Keväällä 2015
Carney saapui uudestaan ja nappasi mukaansa laulaja Shaun Bookerin.

Booker ja kitaristi-laulaja Carney tekivät maassamme runsaan viikon mittaisen
kiertueen. Komppiosastossa soittivat basisti Robban Hagnäs ja rumpali Olli
Ontronen, tutut miehet Kathmandu Blues Bandista.

Shaun Bookerille matka Eurooppaan oli ensimmäinen. Nainen oli aidosti
liikuttunut saamastaan vastaanotosta. Kun Shaun katsoo syvälle silmiin ja lausuu
Blues-Finland.comille "Rakastuin tähän maahan", häntä on helppo uskoa. "Tässä
ihan nousee tunteet pintaan, kun tulee näin kauas kotoa ja saa tällaisen
vastaanoton… kun kukaan ei edes tuntenut minua entuudestaan. Aivan ihanaa",
amerikkalaislaulaja tunteilee.

Afroamerikkalaisperäisellä rytmimusiikilla itsensä elättäminen ei ole aivan
ongelmatonta Yhdysvalloissakaan. Markkinoita on, mutta niin myös
artistitarjokkaita. Shaun Booker on kuitenkin elänyt musiikilla jo runsaan
vuosikymmenen. "Teimme aikoinaan Seanin kanssa töitä samassa työpaikassa.
Jätimme työmme samana vuonna, kun pomomme sanoivat, ettemme enää
voineet ottaa vapaata musiikkihommia varten", Shaun taustoittaa.

"Uskoimme itseemme ja otimme rohkean askeleen. Halusimme nähdä,
pystyisimmekö selviämään pelkällä musiikilla."

Shaun oli ihaillut melkein-kaimaansa pitkään ja salaa toivonut voivansa joskus
esiintyä tämän kanssa. Kerran nainen kutsuttiinkin jameissa laulamaan Carneyn
joukkoihin. "Jatkossakin törmäilimme toisiimme jatkuvasti. Olimme samassa
työpaikassa, meillä on melkein samat etunimet… tämä taisi olla universumin
tekosia!"

Bookerin ja Carneyn yhteinen albumi "Blue Plate Special" äänitettiin Cadizin
paikkakunnalla Ohiossa helmikuussa. Onnellinen suomalaisyleisö saattoikin
saada keikoilta levyn käsiinsä aivan uunituoreena.

"Lähdin viivana, kun Sean ehdotti kiertuetta Etelä-Amerikassa ja nyt sitten
Euroopassa. Ja täällä sitä ollaan uuden CD:n kanssa. Ja Suomihan oli Euroopan-
kiertueen ensimmäinen maa."

Tiikerijuhlaa

Shaun Bookerin juuret juontavat bluesin sydänmaille, Mississippin osavaltioon.
Suku on kotoisin Itä-Mississippin Meridianista, joka tunnetaan muun muassa
Jimmie "Blue Yodel" Rodgersin kotikaupunkina. "Minulla on siellä vielä paljon
sukulaisia. Äiti muutti perheemme Ohioon vuonna 1950 paremman elämän
toivossa. Mississipissä ei ollut niihin aikoihin hyvä olla", Shaun sanoo viitaten ajan
vähintään haasteelliseen ihmisoikeustilanteeseen.

Kuten Blues-Finland.comin Mississippi-sarjastakin selviää, musiikinlajin
kotiosavaltiossa blues-konserttien, -klubien ja -festivaalien skene kituu
henkihieverissä monin paikoin. Sen tietää myös Shaun Booker. "Kun kävin
Meridianissa, en päässyt soittamaan enkä tavannutkaan ketään alan henkilöitä.
Kaupungissa pidetään yhdet festarit, ja yritin päästä sinne esiintymään. Varta
vasten tehtyjä kappaleitakin oli, mutta järjestäjät eivät edes soittaneet minulle
takaisin. Eivät olleet kiinnostuneita", Shaun surkuttelee.

"Mutta sitten tulen Suomeen, ja täällä ollaan kiinnostuneita tarinastani. Ehkä
teen vielä joskus niin kuin Eddie Boyd ja muutan tänne. Nuorempi poikani on 14-
vuotias. Kun hän pääsee lukiosta, voisin tulla tänne jäädäkseni, ihan totta!"

Shaun paljastuu urheilun ystäväksi ja intoutuu juhlimaan kotikaupunkinsa
Columbuksen joukkuetta Buckeyesia. Buckeyes valloitti amerikkalaisen
jalkapallon kansallisen yliopistomestaruuden menneellä kaudella. Saavuttuaan
Kokkolaan Shaun ajautui taas voitonjuhliin. Corner's Pubissa riehuttiin Suomen
lentopallomestaruutta. "Kokkolan Tiikerit voitti Suomen lentopalloliigan", Booker
tietää. "Yhteensattuma sekin, että poikani koulujoukkue on nimeltään Tigers. Ja
katsopa tätä (osoittaa rannekoruaan, jossa on tiikeri)… kaiken välillä tuntuu
olevan yhteys… enpä olisi uskonut joskus päätyväni Kokkolaan juhlimaan
tiikereitä!"

Katastrofi poiki hyvääkin

Sean Carney kertoo saavuttaneensa hyvää keikkamainetta erityisesti Ranskassa
ja Saksassa. Kiertue Shaun Bookerin kanssa jatkuikin Suomen jälkeen Saksaan,
Sveitsiin, Hollantiin, Belgiaan ja Ranskaan. "Viime kesänä sain vihdoin kutsun
Suomeenkin. Äänitimme Kathmandu Blues Bandin kanssa itse asiassa levyn, ja
yritämme saada sen julkaistuksi myöhemmin tänä vuonna", ystävällinen ja
leppoisa ohiolainen juttelee.

Kathmandu Blues Band syntyi, kun Wentus Blues Band buukattiin esiintymään
Himalayan Blues Festivalille Nepaliin. Robban Hagnäs ja Juho Kinaret ottivat
haasteen vastaan. Kaikki normaalikokoonpanon jäsenet eivät olleet yhtä
innokkaita. Remmiin otettiinkin Olli Ontronen ja kitaristi Kepa Härkönen.
Festivaalijärjestelyt menivät komeasti myttyyn, mutta onni onnettomuudessa oli
se, että Kathmandun jätkät tapasivat matkalla Sean Carneyn.

"Tapasin kaverit ensimmäistä kertaa Mumbaissa, Intiassa", Carney muistaa.
"Suostuimme lähtemään festareille, vaikka koko idea oli ihan kreisi. Festivaalista
tulikin täystuho. Mutta onneksi tapasimme! Meillä oli yhdessä todella hauskaa,
nämä ovat cooleja tyyppejä. Jos sinne Aasiaan olisi jäänyt jumiin joidenkin
muiden kanssa, kokemus olisi varmasti ollut ihan kauhea. Mutta näillä kavereilla
on mainio huumorintaju, joten pystyimme pitämään hauskaa ja vaan nauramaan
kaikille vastoinkäymisille. Ja lopulta sitten päätimme, että pitää tehdä töitä
yhdessä."

Carney ilahduttaa tiedolla, että yhteistyö ei jää tähän, vaikka edellinenkin albumi
on vasta niin sanotusti tehtaalla. "Juttelemme jo uuden levyn tekemisestä. Sille
tulisi myös Shaun mukaan. Ehkä kutsumme Kepankin kitaroimaan, niin saamme
bändistä vähän isomman."

Robban Hagnäs heittää vielä väliin, että myös Wentus Blues Band on
aktivoitumassa muutaman vuoden levytystauon jälkeen. Wentus on
aloittelemassa uuden kiekon tekemistä päivitetyllä kvintettikokoonpanolla
(Hagnäs, Kinaret, Niko Riippa, Pekka Gröhn, Daniel Hjerpe). Bändi täyttää ensi
vuonna 30 vuotta.

Konsertti tihkui asennetta

Tiistai-iltana 21. huhtikuuta Booker ja Carney yhtyeineen täyttivät sävelillään
Helsingin Malmitalon. Malmitalon yleisö sai nautittavakseen parin tunnin mittaisen
show'n, joka tulvi bluesia sen sukulaistyyleillä sävytettynä. Vaikka solistien
tunnettuus Suomessa on vielä vähäinen, kansaa oli mukavasti, ja se innostui
elämään konsertissa vahvasti mukana.

Carney, Hagnäs ja Ontronen vetivät muutamia biisejä triona, ja jo niissä oli ytyä
vaikka muille jakaa. Tietotekniikka-aiheiset kipaleet ovat kasvaneet hauskaksi
muoti-ilmiöksi. Carneyn panos trendiin on iloisen räväkkä veto, jossa hän
vakuuttaa pystyvänsä lemmentunnustuksiin ilman sosiaalista mediaa, YouTubea,
Androidia ja Bluetoothia.

Triobiiseistä ylivoimaisesti pisimmän korren veti hidas blues "What Can I Say".
Pitkässä herkuttelussa riitti draaman kaarta. Ilmaisua alettiin keventää Carneyn
siirtyessä mikrofonin äärestä laulamaan suoraan salille. Kaikki hiljensivät
soittamistaan asteittain niin, että lopulta salissa kuuluivat vain vahvistamaton
sähkökitara, lähes äänettömäksi napautteluksi vaiennut basso ja Ontrosen
sormien napsuttelu. Kun äänimaailma räjäytettiin takaisin täyteen loistoonsa,
tunnelma nousi uljaasti kattoon ja yleisö repesi anteliaisiin väliaplodeihin.

Carney ja Hagnäs toteuttivat hauskoja koreografioita. Välillä heiluttiin hillitysti
synkrossa, välillä soitettiin polviasennossa, niskan takaa tai jopa lattialla maaten.

Shaun Booker liittyi settiin vakuuttavasti. Ilmassa väreili aito vaarallisuuden
tunne, kun trioavauksen jälkeen alettiin vetää vanhaa klassikkoa "Tobacco
Road". Vauhtia tarjoili Booker-originaali "Mr Telephone Man" ja gospelin henkeä
Bookerin ja Carneyn yhteinen "David & Goliath". Tina Turner –vertailujen kanssa
elämään tottunut Booker esitteli itsensä "Tina junioriksi" ja veti jännän
sovituksen standardista "Rock Me Baby".

Shaun kertoi tekevänsä mielellään matkabiisejä, kappaleita, jotka voivat
tunnelmallaan viedä uusiin maailmoihin. "Sunset Key West" tarjoili Malmitalon
yleisölle vapaalipun floridalaiseen auringonlaskuun. "I'm a Wipeout" puolestaan
vei tasapainoilemaan nuorallatanssijan rinnalle – ilman turvaverkkoa, totta kai.

"Blue Plate Special" –levylle päätyneitä originaaleja kuultiin Helsingin-keikalla
ilahduttavan paljon. Coverit olivat suhteellisen pienessä, mutta makeassa
roolissa. Encorena vedettiin Wilson Pickettin henkeen "634-5789" ja "Land of a
Thousand Dances". Malmitalo todisti sellaistakin ihmettä, että keskimäärin iäkäs
arki-illan konserttisaliyleisö saatiin jumppaamaan seisaaltaan musiikin kunniaksi.
Ei ihan pieni saavutus.

Shaun Bookerin live-esiintyminen tihkuu asennetta. Vaikka hän on tyyppinä
ilmeisen sydämellinen ja tunteikas, käy selväksi, ettei hän ota shittiä
keneltäkään. Palkeita riittää, eläytyminen on tapissa, juttu lentää ja energiaa
piisaa. Sean Carney on hänelle loistava aisapari. Carney kuuluu valioluokkaan
niin laulajana kuin kitaristina. Malmitalolla hänen arsenaalissaan olivat Fender
Esquire –kitara ja Juho Kinaretilta lainattu, suomalaisvalmisteinen V8-vahvistin.
Kitarasoundi oli Esquire/Telecaster-osastoa parhaimmillaan: sähköä,
täyteläisyyttä ja ajan patinaa. Kun Carney vielä soittaa paljon ilman plektraa,
parhaimmillaan saattoi jopa kuulla sormen ja kitarankielen kohtaamisen. Vaikka
raakaa taitoa on, Carney jättää soittoonsa herkullisesti ilmaa ja antaa nuoteille
elintilaa.

Suomen konserteissa ja festivaaleilla on koettu tänä vuonna jo paljon hyviä
hetkiä, ja runsaasti tulee tapahtumaan vielä viimeisten kahdeksan kuukauden
aikana. Shaun Bookerin ja Sean Carneyn vierailun voi silti listata yhdeksi
kalenterivuoden kohokohdista jo nyt. Varsinkin yllätys- ja jännitysmomentin
parivaljakon kiertue heilautti huippulukemiin.

PASI TUOMINEN

Linkit: Shaun Booker, Sean Carney, Malmitalo

.

Jaa juttu profiilissasi: |