LEVYARVIO
|
8.1.2015
Tunteella, turhia
teeskentelemättä
Vuosi 2014 oli suosiollinen akustiselle
bluesille. Sidestreet Renyn ja Lil' Bellin
oivallinen "Holler" on taas yksi julkaisu,
joka kuuluu kaikkien Delta-bluesin ystävien
levyhyllyyn.
Kuulin Sidestreet Renyn musiikkia
ensimmäisen kerran vuonna 2008. Hänen
edellinen kokopitkä levynsä "Not Seen the
Light of Day" oli ilmestynyt. Levyllä Renyn ja
Lil' Bellin triokaverina soitti kontrabasisti
Bako Billy. Kiekolla yhdistyivät akustinen
blues ja tarttuva reggae. Jos maailma olisi
oikeudenmukainen, kappaleesta "BK" olisi
tullut valtava, maailmanlaajuinen hitti (videon
voi katsoa Renyn YouTube-kanavalta).
|
|
Tällä kertaa Reny ja Bell ovat duona liikkeellä. Levyllä käydään blues-klassikoiden
ja spirituaalien kimppuun Robert ja Tommy Johnsonin, Bukka Whiten sekä
Rev. Robert Wilkinsin tunnelmissa. Sidestreet Reny (Jason Renard Collette)
hoitaa laulun, National-kitaran ja huuliharpun. Hänen parempi puoliskonsa Lil' Bell
(Maribel Landaetta) pitää huolen rummuista, pesulaudasta ja laulusta.
Aivan ensimmäisenä huomaa, kuinka vapautuneelta ja "oikealta" kaksikon
musiikki kuulostaa. Useimmat kappaleet on kuultu moneen kertaan, ja
esityksetkin ovat perinteisiä (sanan positiivisessa merkityksessä). Homman juju
on kuitenkin täydellinen teeskentelemättömyys; duo ei yritä esittää mitään, mitä
se ei oikeasti ole. He soittavat rakastamaansa musiikkia ja onnistuvat samalla
tartuttamaan hyvän olon kuulijaankin.
Koska Reny osaa laulaa ihan oikeasti, hänen ei tarvitse peitellä omaa ääntään
korneilla Charley Patton –imitaatioilla. Hänen äänensä on korkeampi kuin
useimmilla tämän päivän blues-miehillä. Yhtymäkohtaa muodikkaaseen,
aggressiivisuutta ja äkäisyyttä tihkuvaan tyyliin ei löydy hakemallakaan. On
huojentavaa havaita, että – ainakin tämän duon tapauksessa – ilmaisutapoja on
enemmän kuin yksi! Kaiken lisäksi Reny on yksi tämän päivän parhaista Delta-
pikkaajista.
Seuraava myönteinen huomio on Lil' Bellin rumpusoundi: bassorumpu jytisee kuin
BASSOrumpu – ei tietoakaan sen nykyisen kick drum -sovelman hermostuneesta
läiskinnästä... Lil' Bell osoittaa ymmärtävänsä, miten tätä musaa soitetaan:
vaikka lyömäsoitinosuudet ovat niukkoja, ne pelaavat laulun ja kitaran kanssa
yhteen tavalla, joka groovaa kuuntelijan kiireestä kantapäähän ja pitävät
otteessaan kappaleen viime sekunneille asti. Kuten levyn materiaali muutenkin,
biitti on autenttinen ennemmin kuin perinteinen tai revivalistinen – ehkä oikea
termi on "orgaanisesti integroitu"?
.
|
|
|
Viimeinen ja kaikkein upein ulottuvuus "Holler"-levyllä on Bellin ja Renyn
lauluäänikombinaatio. Renyn soolona laulamat kappaleet ovat mainioita, mutta
varsinaisia taikoja tehdään Lil' Bellin saapuessa taustalauluun. Harmoniaa ja
maailmanrauhaa... Enpä sano enempää – hanki levy itsekin ja voi paremmin!
ANDRES ROOTS
Sidestreet Reny & Lil' Bell: Holler. Omakustanne, 2014
Sidestreet Reny (laulu, National-kitara, huuliharppu), Lil’ Bell (rummut, pesulauta,
laulu)
Linkki: Sidestreet Reny
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
|
|
