Blues-Finland.com - Silver Spring Blues Festival 2012, Maryland

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

20.6.2012 Kuvagalleria

Clarence "The Blues Man" Turner

Penninvenytystä ja pehmoleluja
Silver Spring Blues Festival ei ollut aivan tavallinen alan tapahtuma. Clarence
"The Blues Man" Turner käsitteli talousasioita, ja Unruly Blues Band heitti
teatraalisen setin.

Kaikki Virtaset ja Korhoset tietävät, että joukosta erottuminen vaatii hyvää
lempinimeä. Ehkä joku poliitikko, hinausfirman omistaja, koripallovalmentaja,
kilparatsastaja tai ilmastotutkija on juuri sinun kaimasi? Näin on muusikko
Clarence Turnerin laita.

USA:n pääkaupunkiseudulta kotoisin olevan kitaristin erottaa muista Clarence
Turnereista ehkä vähän kliseinen mutta sitäkin enemmän kertova liikanimi: "The
Blues Man". Kun hän nousi Silver Spring Blues Festivalin lavalle tapahtuman
pääesiintyjänä, kukaan tuskin erehtyi luulemaan häntä samaa nimeä tottelevaksi
detroitilaiseksi sähkömieheksi.

Hyvä lempinimikään ei tee autuaaksi. Monen muun blues-artistin tavoin Clarence
Turner joutuu venyttämään penniä toimeen tullakseen. Näin on ainakin jos hänen
sanoituksiaan tutkailee. Turnerin viimeisin levy "Pay Day" (2011) kertoo jo
nimellään, että tilipäivä on iso tapaus. "My life ain't nothing but a sad song,
waiting to be played", hän vaikeroi.

Silver Springissä, Marylandin osavaltion pikkukaupungissa lähellä Washington D.
C:tä, ei kuitenkaan jouduttu kuuntelemaan köyhän miehen bluesia, vaan
väkevää tulkintaa. Turner oli koonnut piinkovan bändin, jossa soittivat Norman
Weeks (koskettimet), Dave Satterwhite (basso) ja Sean Graves (rummut).
Etenkin Graves oli ilmiliekeissä. Hän pieksi kannuja kuin Duracell-pupu juuri
tuoreiden pattereiden vaihdon jälkeen. Sähäköitä komppeja, rautaisia fillejä,
upeaa!

Satasen jukeboksi

"Pay Day" -levyltä tutut, vahvasti funkaavat palat olivat pääosassa Turnerin
setissä. "Mojo Hand", "Fame and Fortune" ja "Give Me What You Got" menivät
yleisöön; basisti Satterwhite vaihtoi funk-paloissa aina "normaalista"
peukutustekniikkaan. Perustavanlaatuisesta instrumentaalibluesista vastasi
Turnerin vaimon Sabrenan mukaan nimetty pitkä rutistus.

Turnerin köykäisesti tuotettu albumi ei tee miehelle oikeutta. Elävässä
tilanteessa sointi oli paljon pelättyä parempi. Puhaltajakaksikon (saksofonisti
Jamie Rose, trumpetisti Gary Henderson) panos teki eetua.

"The Blues Man" viljeli keikkansa aikana huumoria, hoiti tyylillä vokalistin hommat
ja rypisti Bradley-kitarastaan kelpo soundeja. Ja millä tavalla: hänen
peukalotekniikkansa on melko samanlainen kuin Tuulisen kaupungin isolla pojalla
Lurrie Bellillä – suurin osa kielten soittamisesta tapahtuu peukalolla. Soolojen
alkaessa on luvassa lisää yllätyksiä. Turner soittaa soolot pitäen oikeaa kättään
samassa asennossa kuin basisteilla on tapana.

Tienaamisaihe löysi tiensä välispiikkeihinkin. "Monet esittivät jo ennen keikkaa
biisitoiveita", Turner kertoi. "Vastasin, että kirjoittakaa toivebiisien nimet satasen
seteliin, niin toiveenne toteutuu!"

Setin loppupuolella kuultiin muun muassa kappaleet "Sweet Home Chicago", "C.
C. Rider" ja "Mustang Sally", joten Clarence "The Blues Man" Turner taisi tienata
ainakin 300 dollaria. Palkkapäivä siis.

Sano se kukkasin

Silver Spring Blues Festivalin erikoisin esiintyjä oli kiistatta Unruly Blues Band,
vapaasti suomennettuna "huonosti käyttäytyvä blues-bändi". Kun yhtye aloitti
settinsä koira-aiheisella laululla, jonka solisti Saskia Van Oot lauloi
vanhanaikaisessa mekossa, kukkaseppele päässään ja pehmolelukoiraa
sylissään pidellen, tuli tunne, että nyt on kaikki nähty.
.

Unruly Blues Bandin Saskia ja Lance. Lisää kuvia galleriassa

"En tiedä, oletteko ennen nähneet asunvaihtoa kesken blues-keikan, mutta nyt
sellainen tapahtuu", Saskia lausui aloitusnumeron jälkeen. Mekko (toinen oli tosin
alla) ja kukat saivat lähteä. Lelukoirakin sai tyytyä seuraamaan keikan lavan
nurkasta.

Saskia on koulutettu näyttelijä. Hänen lavatyöskentelystään ei tosiaan draamaa
puuttunut. Mutta osaa mimmi laulaa ja tehdä biisejäkin. Hauska "Too Much
Comfort Food" päivittelee hänen tapaansa käyttää syömistä kaikkien
henkilökohtaisten ongelmien ratkaisemiseen. Rokkaavampi "Start My Car"
käsittelee naisen työhistoriaa autoalalla. Ja jos on hyvät sanat, ei välttämättä
tarvitse tehdä sävellystä: muun muassa Kingien usein esittämä "Pack It Up" on
nimittäin Unruly Blues Bandin versiona "Rack 'Em Up".

Virginian Frederickistä kotoisin oleva orkesteri on persoonallinen, joskaan
isompaa maailmanvalloitusta on tuskin lähiaikoina tulossa. Loistava basisti Tony
Byrd lisää kummasti soiton vakuuttavuutta. Lance Nuckolls kitaroi tyylikkäästi ja
nauttii myös keulahahmon suosiota: "Tämän miehen kanssa makaan aina silloin
kun poikaystäväni on matkoilla", Saskia Van Oot esitteli.

Blues saapui kivikylään

USA:n pääkaupunkiseudun yhdistys DC Blues Society on Silver Spring Blues
Festivalin keskeisiä organisaattoreita. Järjestävän seuran oikeudella yhdistyksen
bändi sai roolin tapahtumassa. Tällä kertaa solistina oli Ayaba Bey. DC Blues
Society Band soittaa lähes yksinomaan standardeja, joten mielenkiintoisimmaksi
osuudeksi jäi hetki, kun Bey jäljitteli länsiafrikkalaisen isoäitinsä "manaavaa"
laulutapaa. Instrumentalistien selvä ykkönen oli huuliharpisti David Harris.

Silver Spring Blues Festival on pitopaikaltaan aika erikoinen: päälava on
kaupungin ydinkeskustassa, modernin tiilibunkkerikorttelin keskellä. Erillisiä
syöttölöitä ja juottoloita ei tarvita, sillä ravitsemusliikkeitä piisaa. Lavan vieressä
on hauska suihkulähde, jossa perheen pienimmät saivat viilennystä hellepäivään.

Suunvuoron Silver Spring Blues Festivalin eri areenoilla saivat niin nuorisobändit,
paikalliset suuruudet kuin monen suomalaisenkin vanha tuttu, Ruotsista
aikoinaan USA:an lähtenyt Robert Lighthouse. Silver Springin paikkakunnan
väestö on etnisesti hyvin kirjavaa. Olikin todella ilahduttavaa, että paikallisen
festivaalin yleisössä oli väkeä moneen lähtöön.

PASI TUOMINEN
Silver Spring, Maryland

Kuvagalleria

Linkit: Clarence Turner, Unruly Blues Band, DC Blues Society

.

Jaa juttu profiilissasi: |