Blues-Finland.com - Tas Cru: Tired of Bluesmen Cryin'

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO

19.6.2013
Vakuuttava bluespaketti
perinteen taitajalta
Tas Cru, muusikko ja bluesin puuhamies,
onnistuu levyllään "Tired of Bluesmen
Cryin'". Hänellä riittää sanottavaa, eikä
silmäkulmastakaan pilkettä puutu.

Aiemminkin Blues-Finland.comissa esitelty
Yhdysvaltain itärannikon blues-veteraani Tas
Cru on pukannut markkinoille vahvan
blueslevyn. Viime vuodenvaihteessa julkaistu
"Tired of Bluesmen Cryin'" on saanut

ansaitsemaansa huomiota mediassa ja se on noteerattu myös Living Blues
Magazinen arvostetulla radiosoittolistalla. Ihastusta ovat herättäneet erityisesti
Tasin veijarimaiset sanoitukset – häntä on kutsuttukin kaksi- ja kolmimielisyyksien
mestariksi. Kaikki levyn kappaleet ovat hänen omiaan.

Sanoitukset ovat tarinoita elävästä elämästä, parisuhteiden kiemuroista ja
musiikintekijän tunnoista. Kansikuva myötäilee nimikappaleen teemaa: taiteilija
koirineen makustelee tulilientä baarissa varsin rähjääntyneen oloisena.

Tas Cru (Rick Bates) on lähtöisin muusikkoperheestä, jossa hän ainoana nuoresta
pitäen tunsi vetoa rytmimusiikin pariin. Muutaman laivastossa vietetyn vuoden
jälkeen Tas alkoi tosissaan vihkiytyä bluesin saloihin. Hän sai oppinsa vanhoilta
bluesmiehiltä kierrellessään maata bändeineen. Hänen musiikillinen
ominaislaatunsa on sekoitus countrybluesia, 60-luvun rockia ja rhythm & bluesia.

Hän asuu nykyisin New Yorkin pohjoisosassa Kanadan rajan pinnassa ja
keikkailee ahkerasti St Lawrence -joen molemmilla puolilla. Bluesin lähettiläs tekee
myös vapaaehtoistyötä nuorten parissa. Hän kulkee kouluissa esiintymässä ja
kertomassa nuorille bluesin historiasta. ”Tired of Bluesmen Cryin'” on
kansitekstien mukaan syntynyt nuorisotyön innoittamana ja saanut nimensäkin
16-vuotiaan tytön lausahduksesta. Levy tuntuu vain paranevan kuunneltaessa.
Se onnistuu pyrkimyksessään levittää hyvää tuulta ja hyvää karmaa maailmalle.

Rakkautta ja sen vonkaamista

Levyn nimikappale ”Tired of Bluesmen Cryin'” ironisoi blueslaulujen kliseitä. Hitaan
intron jälkeen rytmi vakiintuu reippaaksi biitiksi. Tas soittaa tavaramerkikseen
muodostunutta sikarilaatikkoslidekitaraa. ”Changin' My Ways” on huuliharpulla
ryyditetty svengaava tanssikappale miehen lupauksista muuttua naisensa
mieleiseksi. Tämä kappale on muodostunut radiohitiksi R&B-asemilla rapakon
takana. ”One MoreTime” on kauniilla Dr John -tyyppisellä pianolla vahvistettu
balladi, joka sopii erityisesti hitaiden tanssimiseen. ”Road to My Obsession” -
kappaleessa funkahtava basso taustoi wah-wah -pedaalikitaraa. Bluesin otteesta
ei pääse, kun siihen on kerran kiinni jäänyt.

”Try, Oh I Try!” kertoo keikkamuusikon yrityksestä taistella ilmeisiä kiusauksia
vastaan. Letkeä New Orleans -groove pehmentää sanomaa. ”That Lovin' Thang”
on puhetta asiasta, joka pyörittää maailmaa. Sikarilaatikkoslide vonkuu ja
huuliharppu komppaa. Jenkkiradiossa on soinut paljon myös ”Every Word You
Say”. Parisuhteen kommunikaatio-ongelmista kertova nopeatempoinen blues
viljelee Tasille tyypillistä ironista huumoria. Kaikki bändin jäsenet saavat
soolovuoron.

”Sure Do” -vonkauslaulu vakuuttaa, että silloin tällöin kannattaa ”heittäytyä
hempeille”. Keinuvan bassokuvion päälle ripolteltu akustinen kitara ja huuliharppu
luovat tunnelmaa. ”Storytime” on akustinen groove totuuden ja valheen jäljillä.
Slideä soittaa Jeremy Walz. Vastoin levyn teemaa ei taiteilija kuitenkaan voi olla
tekemättä yhtä laulua sydänsärystä, bluesin alkulähteestä: ”Heal My Misery”.
Mikään itkublues se ei kuitenkaan ole, vaan countryvaikutteinen kappale, joka
etenee kuin juna raiteilla. Surumielinen, kuin pimeästä nouseva ”Dark Side of the
Mountain” on kunnianosoitus amerikkalaisille sotilaille ja heidän perheilleen.

Tas Crun antamista haastatteluista käy ilmi, että mies on tulisieluinen aidon
bluesin puolestapuhuja. Hän on hyvin tietoinen siitä, että blues on
marginaalimusiikkia myös omilla kotikonnuillaan. Tas Cruta tämä ei kuitenkaan
lannista. Hänelle ei riitä pelkästään bluesin hengissä pitäminen; hän tahtoo
nostattaa sen uuteen kukoistukseen. Tässä on faneilla merkittävä osuus. Hän
kehottaa faneja käymään pikkupaikoissa bluesbändien keikoilla, ei vain isoilla
festareilla. Näin viestitetään keikkajärjestäjille ja esimerkiksi ravintoloitsijoille, että
bluesia kannattaa suosia ohjelmistossa. Näinhän meidän kaikkien tulisi toimia.
Tällaista positiivisuutta tarvitaan!

ANNAMARI LAUSALA

Tas Cru: Tired of Bluesmen Cryin'. Crustee Tees Records, 2012

Tas Cru (laulu, akustinen kitara, sähkökitara, resonaattori- ja sikarilaatikkokitarat,
huuliharppu), Larry DeVivo (basso, rytmisoittimet), Joe ”The Claw” Goehle (basso),
Andy Hearn (rummut), Chip Lamson (piano, urut), Tony Perrino (urut, piano),
Jeremy Walz (slidekitara)

Linkit: Tas Cru, Frank Roszak Promotions

.

Jaa juttu profiilissasi: |