Blues-Finland.com - Terry Hanck & Tomi Leino Trio, Tampere 2013

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

12.2.2013

Terry Hanck ja Jaska Prepula

Virkistävä hahmo länsirannikolta
Terry Hanckin West Coast Bluesia kuultiin Suomessa minikiertueen verran.
Säestäjänä toimi aina luotettava Tomi Leino Trio. Blues-Finland.com tsekkasi
orkesterin Tampereen Down Home Kivessä.

Terry Hanck pistäytyi Tampereella Tomi Leino Trion keulilla torstai-iltana,
helmikuun seitsemäntenä. Samalla startattiin Down Home Kivi -klubin kevätkausi
laadukkaalla saksofonin tuuttauksella: Hanck voitti viime vuonna Blues Music
Award -palkinnon parhaana puhallinsoittajana.

Kulttuurikahvila Kiveen, tamperelaisittain "Alastalon saliin", kokoontui mukava
määrä blueskansaa. Joku satunnainen sinisävelten ystävä olisi mukaan vielä
mahtunut. Sen verran täynnä sali kuitenkin oli, että vapaa istumapaikka olisi ollut
kiven alla...

Tunnelma säilyi koko illan kivimäiseen tyyliin innostuneen hillittynä. Yleisö seurasi
keskittyneesti nautiskellen lähietäisyydeltä ja varsin kuuntelijaystävällisellä
äänenpaineella tarjottua musisointia. Tanssimaan ei kukaan riehaantunut, mutta
muuten katsojat osallistuivat innokkaasti ohjelmaan. Eikä yksikään soolo jäänyt
taputuksitta.

Neljän vuosikymmenen ura

Saksofonisti-laulaja Terry Hanck ei ole mikään eilisen teeren poika. Hän perusti
ensimmäisen bändinsä jo 70-luvun alussa. Monelle Hanckin nimi oli silti
entuudestaan tuttu vain Elvin Bishopin levyjen kansiteksteistä. Kymmenen
vuoden pesti Bishopin fonistina ei ole mikään vähäpätöinen meriitti. Mutta on sen
jälkeenkin on ehtinyt tapahtua paljon: siitä on jo neljännesvuosisata, kun Hanck
lähti Bishopin bändistä soolouralle.

Vuosien saatossa Hanckilta on ilmestynyt kuusi soololevyä. Niistä tuorein on
kesällä 2011 julkaistu Delta Groove -debyytti "Look Out!".

Vuosituhannen vaihteen aikoihin Hanck tapasi Norjan-keikoillaan nuoren ja
lupaavan kitaristin. Hän sai kiinnityksen bändiin. Näin ollen Hanckin löytö Kid
Andersen muutti Yhdysvaltoihin ja päätyi sittemmin muun muassa Rick Estrin &
The Nightcatsiin.

Ilman turhaa totisuutta

Tässä kohtaa on aika palata nykypäivään, pistää auto parkkiin ja käppäillä
kameralaukku olalla kohti Kulttuurikahvila Kiveä!
.

Tampereen-keikalla Hanck osoittautui
soittonsa ja laulunsa ohella ilmeikkääksi
esiintyjäksi ja viihdyttäjäksi. Monet muusikot
näyttävät kuvittelevan, että mitä
vaivalloisemmalta ja vakavammalta
soittaminen näyttää, sitä hienommalta se
kuulostaa. Välillä saattaakin joutua
pinnistelemään, jotta soolot menisivät
kohdalleen. Turhanaikaisen totinen
vääntäminen ei kuitenkaan isommalti
säväytä. Paljon hienompaa on se, kun joku
näyttää ilmeisen vaivattomasti loihtivan
aikaan hienoa musiikkia. Esimerkiksi Elvin
Bishop on kitaristina juuri tätä koulukuntaa.
Samaan kategoriaan luiskahtaa myös hänen
vanha kaverinsa Terry Hanck. Saksofoni
urahtelee ja vinkuu ylärekisteriin hänen
käsissään todella mojeesti ilman turhaa
pinnistelyä.

Musiikillisesti Hanckin soitto nojaa pitkälti
vanhaan rhythm and blues -perinteeseen –
siihen musiikkiin, jolla muurattiin rock & rollin
kivijalka. Toki häneltä jazzimmatkin
juoksutukset irtoavat.

Terry Hanck on jälleen ehdolla parhaan
puhaltajan Blues Music Awardiin.
Palkinnot jaetaan toukokuussa.

Kivessä piisit tuntuivat lähes poikkeuksetta venähtävän. Melkein parituntiseen
rupeamaan ei mahtunut kuin tusinan verran lauluja. Vaan mikäpä se oli lauluja
venyttäessä, kun Tomi Leino jakoi Hanckin kanssa soolovastuun taattuun
tyyliinsä. Häneltä eivät eväät loppuneet, vaikka solisti yllytti välillä pitkiinkin
soolorupeamiin.

Bändin jämäkkä selkäranka oli Jaska Prepula. Hänen käsissään sähköbasso
kuulostaa tarvittaessa läskibassolta tai vaikka tuubalta. Se luo perustan koko
bändin soinnille. Mikko Peltola on valpas rumpali, joka on sisäistänyt roolinsa
hyvin. Hän seuraa tarkkaan mitä ympärillä tapahtuu ja kommentoi aksenteillaan
Leinon ja Hanckin soittoa. Juuri nämä sävytykset erottavat hyvän bluesrumpalin
yksitotisesta kompinpitäjästä.

Keikkasetin perkausta

”Have Mercy Baby” kuulosti vielä hieman lämmittelyltä, mutta sen jälkeen homma
lähti toden teolla rullaamaan. Hanckin tuoreimmalta levyltä löytyi pari mainiota
valintaa. The 5 Royalesin soul ”Catch That Teardrop” gruuvasi komeasti. Louis
Jordanin ”Ain't That Just Like A Woman” kulki vauhdikkaana swinginä.
Ensimmäinen setti päättyi siinä määrin hienoon tulkintaan Bobby ”Blue” Blandin
”One Horse Townista”, ettei sen jälkeen tullut mieleenkään lähteä kotiin
nukkumaan.

Illan aikana kuultiin runsaasti materiaalia Hanckin viimeisimmältä pitkäsoitolta.
Hänen omista piiseistään ainakin toisen setin avannut shuffle ”Appreciate What
You Got” ja kymmenminuuttiseksi kasvanut hidas blues ”You Coulda Let Me Go”
jäivät mieleen; molempiin tuli myös Leinolta pitkät ja komeat soolot. Ensin
mainitussa hän melkeinpä riehaantui.

Kivikova kvartetti: Leino, Peltola, Hanck, Prepula

Swinginä tarjoiltu ”Train Kept A Rollin'”, Fats Dominon ”My Girl Josephine” sekä
virallisen osuuden päätöksenä kuultu ”You Give Me Nothing But The Blues” olivat
oivallisia osoituksia ”Look Out!” -levylle valikoituneista ralleista.

Kevättä kohti

Terry Hanckin ja Tomi Leino Trion keikka oli kaiken kaikkiaan onnistunut avausilta
Down Home Kiven keväälle. Oli virkistävää nähdä saksofonisti bluesbändin
keulakuvana. Se ei – lukuun ottamatta Hanckin ”edustamaa” USA:n länsirannikon
bluesia – kaikkein tavanomaisin ratkaisu ole.

Down Home Kiven järjestävä taho, Blues Lovers -yhdistys, julkisti alkaneen
kauden ohjelman. Se näytti mielenkiintoiselta. Ennen Suvivirttä ovat kotimaisten
huippunimien lisäksi Kiveen vierailulle tulossa Sven Zetterberg, Linda Gail Lewis
ja Big Joe Louis. Ei siis muuta kuin tuulessa ja tuiskussa, katolta putoilevia
jääkönttejä väistellen ja jäisellä kadulla liukastellen kevättä kohti!

MARKO AHO, teksti ja kuvat

Linkit: Terry Hanck, Tomi Leino, Blues Lovers

.

Jaa juttu profiilissasi: |