ELOKUVA-ARVIO
|
5.5.2014
Yhden miehen
tuskafestivaali
Lasse Keson dokumenttielokuva "Tolonen"
kertoo rajun tarinan kitaristi Jukka
Tolosesta. Dramaattisilla tapahtumilla ei
mässäillä, vaan ohjaaja keskittyy ihmiseen
kuusikielisen takana.
Dokumenttielokuva kitaralegenda Jukka
Tolosesta sai ensi-iltansa toukokuun toisena
päivänä. Lasse Keson ohjaama ja paljolti
muutenkin toteuttama leffa tottelee
ytimekästä nimeä "Tolonen".
Keson elokuva ei juurikaan puutu Tolosen
uraan eri kokoonpanojen valossa, joten on
hyvä kerrata aiemmin tapahtunutta. Jukan
ansioluetteloon kuuluu vertaansa vailla oleva
sarja suomalaisia suurbändejä: Tasavallan
Presidentti, Wigwam ja Piirpauke. Tolosen
|
|
soololevyt, muun muassa niin ikään ytimekkäästi nimetty "Tolonen!" (1971),
nauttivat ansaittua kulttimainetta. Lisäksi vuosien varrelle kuuluvat erilaiset
Jukka Tolonen Band -versiot ja vierailut monissa yhtyeissä.
Jukka Tolonen on musiikillinen kameleontti, joten kuuluuhan myös blues hänen
innoittajiinsa. Ruotsin-vuosinaan Jukka soitti paikallisen uranuurtajan Bill
Öhrströmin yhtyeessä Bill's Boogie Band. Vuonna 1995 hän levytti mainion
sävellyksensä "Windy Wednesday Blues" Malmössä, ja biisi päätyi "Last Mohican"
-sooloalbumille. Suomeen asettunut bluesin legenda Eddie Boyd oli Jukan
soittokaveri. Lisäksi kitaravelho on pistäytynyt Wentus Blues Bandin ja
superkokoonpano SF Bluesin riveissä.
Langennut mestari
Lasse Keson elokuvan keskeinen tapahtumapaikka on studio Helsingin
Oulunkylässä. Paria muusikkosukupolvea nuoremmat kitaristit valmistelevat uusia
versioita Tolosen klassikkobiiseistä. Kun Tolonen saapuu studiolle (eletään
syksyä 2012), käy selväksi, että nyt on mestari paikalla. Jo elokuvan ensimetreillä
hän kuitenkin kertoo pitävänsä elämäänsä suurena pettymyksenä. Tällä
ristiriidalla synnytetään elokuvaa kannatteleva jännite. Alkukohtausta seuraavat
haastattelut ja säästeliäästi käytetyt arkistopätkät toimivat ikään kuin
takautumat, jotka hiljalleen nivovat tarinan yhteen – miten lahjakkuudesta tuli
mestari, miten mestarista konna, miten konnasta taas kunnon mies.
Dramaattisella tositarinalla sen kummemmin mässäilemättä on paikallaan kerrata,
että Tolonen narahti koviin huumeisiin, joutui puukotuksesta vankilaan, tuli
telkien takana uskoon ja palasi normaaliin yhteiskuntaan nöyränä yläkerran
isännän palvelijana.
Elokuvassa pääpaino on Tolosen itsensä ja hänen läheistensä haastatteluilla.
Keson tarkoitus on ollut keskittyä päähenkilön mielenliikkeisiin ja antaa katsojalle
mahdollisuus päästä kitaristilegendan ihon alle. Keson kokema ja filmille
tallentama intensiteetti ei tosin välttämättä aina välity katsojalle. Materiaalista
olisi saanut koottua huomattavasti rajummankin elokuvan (Tolonen paiskimassa
soittokamoja sekavuuspäissään tai äyskimässä ihmisille Tavastia-klubin
backstagella tunteja ennen puukotustapausta), mutta Keso on päättänyt olla
sille tielle lähtemättä.
.
|
|
|
Bluesia ja gospelia
"Tolonen"-elokuvassa ei (onneksi) ole tilaa
pohdinnoille musiikinlajeista, mutta bluesin
ystävä kaivaa muutamia detaljeja vaivatta
esiin. Jukka kertoo, että Tasavallan
Presidentiksi kehittynyt bändi sai pontimen
Blues Sectionista – Blues Section, josta
sukeutui myöhemmin Wigwam, oli puolestaan
saanut alkusysäyksensä John Mayallin ja Eric
Claptonin legendaarisesta "Beano-levystä"
(1966).
Vankila-ajan jälkeisessä kohtauksessa
Tolonen ja serkkupoika Häkä Virtanen
kuuntelevat kelanauhalta vuoden 1967 "Dust
My Blues" -nimistä biisiä, jonka heidän
|
|
|
|
Kattava kokoelma "On the Rocky Road"
julkaistiin vuonna 2000.
|
bändinsä oli varhaisteineinä äänitellyt. Hauska yksityiskohta on sekin, että poika
Dimitri Tolonen soittaa rumpuja Jukan virsilevyn äänityksissä Kaavi Blues
-teepaita päällä...
Merkittävin silta Tolosen ja afroamerikkalaisperäisen rytmimusiikin välillä rakentuu
kuitenkin gospelille. Uskoon tultuaan Jukka näkee itsensä nimenomaan
gospel-muusikkona. Yksi Keson elokuvan mieleenjäävimmistä kohtauksista
tapahtuukin Siion-seurakunnan tiloissa, missä gospel-orkesterin pianistina ja
laulajana toimii Jukka Tolonen.
Kamoitta ja kitaroitta
Haastateltavista Vesa Aaltonen ja Häkä Virtanen nousevat merkittäviin osiin.
Aaltonen on paitsi loistava rumpali myös suora- ja selväsanainen haastateltava.
Häkä Virtasella on ollut suuri rooli Tolosen elämässä sekä soittokaverina että
läheisenä sukulaisena. Lisäksi manageri Deniz Bedretdinistä saa Keson
elokuvassa varsin myönteisen kuvan.
Uskovana miehenä Jukka Tolonen näkee elämänsä varmasti tarinana synnistä ja
anteeksiannosta. Sitä on paljolti myös Lasse Keson elokuva. Lisäksi Keso tuo
tuskan väkevästi esiin: Tolosen soittaminen huokuu luomisen tuskaa,
henkilökohtaisissa ongelmissa ja niitä vastaan taistelemisessa taas on
tunnontuskaa riittämiin. Onko maailmanluokan kitaristin päätyminen
seurakuntapianistiksi ja virsitaiteilijaksi pelastus vai rangaistus? Lasse Keson
"Tolonen" jättää vastauksen etsimisen katsojan tehtäväksi.
Jukka Tolonen, 62, on saanut pitää elämänsä. Selviytyminen tosin vaati valtavia
elämänmuutoksia. Musiikki pitää edelleen keskeisen paikkansa, mutta kama ja
kitaransoitto ovat saaneet jäädä. Hän myöntää niitä ilman elämisen olevan
vaikeaa. Ensin mainittu on "yläkerrasta" käsin ehdottomasti kielletty.
Nivelrikkoiset sormet taas ovat tehneet lopun jälkimmäisestä. Tolonen ei ole
ainoa hänen kitaraseikkailujaan kaipaamaan jäänyt. Sillä oli genre sitten bluesia,
rockia, poppia, progea, jazzia tai progressiivista jazz-rock -fuusiota, kitarakansa
rakastaa Tolosta.
PASI TUOMINEN
Jukka Tolosen virsilevy "Juudan leijona" ilmestyi vuonna 2011. Tribuuttilevy
"Kämäräinen-Toppola-Viinikainen Play Tolonen" ilmestyi marraskuussa 2013.
Lasse Keso: Tolonen. Ensi-ilta 2.5.2014
Levittäjä: Pirkanmaan elokuvakeskus Ry, kesto noin 73 minuuttia, ikäraja 7
Elokuvan Facebook-sivu
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
