Blues-Finland.com - Tunturiblues 2012, Saariselkä

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

TUNTURIBLUES 2012, SAARISELKÄ

24.1.2012 Kuvagalleria

Eero Raittinen (keskellä) ja muutama muu...

Bluesia, svengiä, groovea ja jami-iloittelua
Saariselän Tunturiblues lähetti festivaalivuoden komeaan lentoon. Froggy
Mountain Boys oli kansainvälinen vieras. Kotimaistakin laatua oli esillä.
Kohokohdiksi nousivat muusikkokatraan jamisessiot.

Saariselällä juhlittava Tunturiblues järjestettiin tänä vuonna jo 21. kerran.
Tuttuun tapaan festivaalin taiteellisena johtajana ja kantavana voimana uurasti
Eero Raittinen. Hän oli koonnut monipuolisen mutta kompaktin ohjelman
viikonlopun viihdykkeeksi. Nimestään huolimatta Tunturiblues ei ole koskaan
keskittynyt tarpeettoman puritaanisesti pelkkään bluesiin, vaan se on satsannut
juurimusiikkiin laajemmin.

Tämänkertainen ulkomaanvieras oli bluegrassista ja western swingistä
ammentava ja Suomessa toistaiseksi melko tuntematon Froggy Mountain Boys.
Yhtye osoittautui mainioksi löydöksi. Saksassa päämajaansa pitävän,
monikansallisen viisikon viimekesäinen katusoittokeikka Kaustisilla innosti
Raittisen tekemään lähempää tuttavuutta herrojen kanssa. Nyt saimme nauttia
seurauksista.

Tunturibluesin ohjelmisto piti sisällään tietenkin myös aimo annoksen kotimaista
roots-osaamista. Raittisen oma ryhmä ja Olli Haaviston Swamp Ash -kvartetti
sekä solistina vieraillut Tuomo Prättälä kuuluvat maamme ykköskaartiin.

Keikat tuplana ja käväisy huipulla

Kaikki esiintyjät soittivat molempina iltoina keikan Saariselän Santa's Hotel
Tunturissa. Setit eivät juurikaan vaihdelleet, mutta samojen laulujen kuuleminen
kahteen kertaan ei haitannut. Esiintyjien välillä vallinnut hyvä henki välittyi
yleisölle. Perussettiensä lisäksi soittajat innostuivat jammailemaan. Yleisölle
tarjottiin viikonlopun aikana lukuisia, ex tempore -pohjalta syntyneitä
ainutkertaisia kokemuksia.

Oman eksoottisen lisänsä kokonaisuuteen toi lauantain päiväkonsertti, joka
järjestettiin Kaunispään laella sijaitsevassa Huippu-ravintolassa. Täyteen
pakkautuneessa salissa vallitsi sananmukaisestikin lämmin tunnelma.
Punaposkiset soittoniekat innostuivat rehvakkaaseen meininkiin – ja helppo on
innostua, kun huipulle pääsee!

Lyhin kävelyreitti hotelleilta Kaunispäälle kulkee Suomen pisimmän pulkkamäen
(1 200 metriä) reunaa pitkin. Osa bluesväestä olikin kaukokatseisesti ottanut
pulkan mukaansa ja palasi konsertin jälkeen Saariselän keskustan tuntumaan
vauhdikkaasti ja hihkuen.

Froggy Mountain Boys – svengiä kuin pienessä kylässä

Froggy Mountain Boys on puolivahingossa alkunsa saanut viisihenkinen,
akustinen kokoonpano. Bändin hyväntuulisesti svengaava ohjelmisto jäi
lauantain iltakeikalla hieman juhlatuulella olleen yleisön jalkoihin, mutta sekään ei
näyttänyt meininkiä haittaavan.
.

Saksasta käsin vaikuttavan, monikansallisen
kokoonpanon muodostavat kaksi
amerikkalaista, kaksi ranskalaista ja yksi
saksalainen. Ison veden takaa tulevat
bändin nokkamies, banjoa ja viulua soittava
Aaron Jonah Lewis sekä viulisti Roland
Satterwhite. Basisti Johannes Hagenloch ja
kitaristi Laurent Humeau ovat ranskalaisia.
Klarinetinsoittaja Laurin Habertin harteilla
on bändin saksalaisedustus.

Bändissä joka ukko on instrumenttinsa
taitaja. Yhteissoitossa on svengiä parinkin
bändin tarpeiksi. Muita hieman totisempi
Humeau näytti keikalla keskittyvän
kitarointiin; muu nelikko lauloi musisointinsa
ohella – välillä komean neliäänisestikin.

Vaikka sekaan mahtui tyyliin sopivia omia
piisejäkin, oli ohjelmiston pääpaino
traditionaaleissa.

Lue partaveikko Aaron Jonah Lewisin
haastattelu!

Klarinetti ja vahvasti Django Reinhardtin tyylinen vikkelä kitaratyö toivat
persoonallisen lisän western swingiin ja etenkin bluegrassiin. Setissä oli myös
Djangon materiaalia – harvemmin sitä kuulee banjolla soitettavan. Välillä
Satterwhite soitti viuluaan ”mandoliinimaisesti” sormella näpäten ja sai aikaan
aivan oikean kuuloiseen räpseen.

Eero Raittinen Combo – sitä itseään

Eero Raittinen Combon osuudet olivat festivaalin blueseinta antia. Yhtenä
teemana bändillä oli Raittisen vuonna 1970 ilmestynyt pitkäsoitto ”Eeron elpee”.
Suomibluesin merkkipaaluksi nousseen levyn raitoja Eero ei ole juurikaan
keikoillaan esittänyt. Nyt niitä kuultiin kosolti.

Combossa vaikuttavat pitkän linjan taitajat: kitaristi Ykä Putkinen, basisti Eeva
Koivusalo ja rumpali Kepa Kettunen. Kuten arvata saattaa, soitto svengasi
vaivattoman leppoisasti.

Combo on yleisilmeeltään melko tavalla Noisy Kinda Meniä rauhallisempi, mutta
toki rokki taittuu tältäkin ryhmältä. Molempina iltoina bändi nimittäin soitti myös
yöllisten jamien avaussetin yökerhon puolella. Siellä pistettiinkin sopivasti lisää
kierroksia koneeseen ja astetta rokimpi vaihde silmään. Yötöissä kuultiin muun
muassa The Fabulous Thunderbirdsin ”Roll Roll Roll”, Eddie Cohcranin ”Twenty
Flight Rock”, Willie Dixonin ”Spoonful”, Dylanin ”Maggie's Farm” ja Little
Richardin ”Tutti Frutti”.

Swamp Ash ja Tuomo Prättälä – rytmibluesia ja groovea

Olli Haavisto on pitkään ollut Suomen johtava steelkitaristi. Hänen tarjoamanaan
on lähinnä totuttu kuulemaan asiaankuuluvan maukkaita ujahduksia, joilla
saadaan tehtyä kantrista countrya. Tältä pohjalta ei tule helposti mieleen
luonnehtia tyyliniekkamaista Haavistoa erityisen villiksi soittajaksi.

Swamp Ash -kokoonpanonsa myötä hän kuitenkin astuu uudenlaiseen rooliin ja
näyttää hurjemman ja heittäytyvämmän puolen itsestään. Haavisto seikkailee
kitaristi Timo Kämäräisen kanssa vuorotellen varsin jatsahtavissa ja
progemaisissakin maisemissa. Laulujen yksinkertaisiin teemoihin ei jämähdetä,
vaan ladulta tehdään laulun aikana pitkiäkin poikkeamia umpihankeen ja stilikkaa
viedään uusille urille.

On ilo seurata, kun kaksi monipuolisen taitavaa soittajaa innostavat toinen
toistaan hurjempaan menoon. Swamp Ashin keikasta nousi mieleen Danny
Gattonin ja Buddy Emmonsin yhteiset levyt. Tämänkaltainen ilotulitus saattaa
illan aluksi tarjoiltuna olla liian tömäkkä paketti jollekin yleisölle, mutta groovesti
sykkivä meininki innosti Tunturibluesin kansan laajoin joukoin joraamaan. Totta
kai myös mojovan svengin kitarakaksikon ilottelun taustalle loihtineet basisti
Anssi Växby ja rumpali Joni Leino pääsivät näyttämään solistilliset kykynsä.

Haavistolla oli Swamp Ashia perustaessaan ajatuksena tehdä bändi, joka soittaa
King Curtisin hengessä rhythm 'n bluesia niin, että pedalsteel hoitaa saksofonin
tontin. Kyllä rytmiblues edelleenkin touhun taustalla kuuluu, mutta perusidea on
sittemmin muotoutunut huomattavasti monipolvisemmaksi kokonaisuudeksi.

Molempina iltoina kuultu, Gattonin ja Emmonsinkin versioima, ”Ode To Billy Joe” ja
perjantaisen setin päättänyt The Beatlesin ”She's A Woman” olivat setin
mieleenpainuvimmat piisit. Monia muitakin tuttuja ralleja mukaan mahtui. Bändi ei
kuitenkaan isommalti spiikkaillut, joten yleisön joukosta kuului aina välillä ”Mikäs
laulu tämä taas onkaan?” -pohdintoja.

Swamp Ash toimi myös Tuomo Prättälän osuudessa taustabändinä. Prättälän
verkkaisen groovaavasta ohjelmistosta nousivat esiin funkahtavasti tulkittu John
Lennon -klassikko ”Jealous Guy”, Van Morrisonin ”And It Stoned Me” ja Jimi
Hendrixin ”Little Wing”. Viimeksi mainitussa kuultiin myös huikea säröpianosoolo.
Kämäräinen päästettiin kitaroineen irti vasta laulun lopukkeessa. Nopeampaa
funkia edusti Allen Toussaintilta lainattu ja Barack Obamankin
presidentinvaalikampanjassaan käyttämä ”Yes We Can Can”.

Kimppakivaa

Vaikka jokainen bändi oli omillaankin mainio, viikonlopun parasta antia olivat
erilaiset jamikokoonpanot. Molempina iltoina jo ennen jameja, ”virallisen”
osuuden loppupuolella, kuultiin kotimaisen soittajakatraan yhteistoimintaa.
Prättälä, Raittinen ja hieman yllättäen mainioksi laulajaksikin osoittautunut
Kämäräinen tulkitsivat hyvin valittuja covereita. Rento ote ja solistien yhteispeli
toi mieleen The Bandin, joten hommassa oltiin oikeilla jäljillä.

Timo Kämäräinen ja Anssi Växby jammailivat Kaunispään Huipulla.

Materiaalikaan ei onneksi ollut liian ilmeistä ja tuttua. Versioiduiksi tulivat Bob
Dylanin ja Rick Dankon ”This Wheel's On Fire”, Leiber-Stoller -hitti ”Young
Blood”, Ringo Starrin aikoinaan levyttämä hauska doo wop -pala ”Bad Boy”,
sekä Buddy Millerin vahvasti bandmainen ”Wide River To Cross”.

Viikonlopun kohokohtiin lukeutui myös Olli Haaviston lauantai-iltainen vierailu
Froggy Mountain Boysin setissä. Sen seurauksena kuultiin muutaman rallin verran
Bob Willsin tuotantoa. Sitähän ei liian usein pääse livetilanteessa näillä
leveysasteilla diggailemaan. Stilikka toi oivallisen lisän omillaankin svengaavan
bändin soittoon, ja Haaviston soolot olivat jälleen vauhdikkaita. Tätä globaalia
kulttuuriyhteistyötä kuunnellessa juolahti mieleen, että pitääkin joku ilta kaivaa
Speedy Westin levyt hyllystä kuunteluun.

Jamittelua aamuyön tunteina

Varsinaisissa jameissa tunnelma lähti molempina iltoina hurjaan nousuun. Nite
Time Jumpersista tuttu Eddy Karlsson vieraili perjantaina laulamassa parit rokit.
Jälkeenpäin hän kertoili tutustumisestaan laulun aiheena olleen ”Spo-de-o-deen”
kanssa: "Punaviinin ja bourbonviskin sekoituksen maku oli yllättävänkin hyvä –
toisin kuin olo seuraavana aamuna."

Myös ”Sammakkoisen vuoren pojat” intoutuivat molempina iltoina musisoimaan
jameissa. Perjantaina Johannes Hagenloch kävi laulamassa silkkaa rokkia ja
Roland Satterwhite puolestaan funkimpaa materiaalia. Aaron Jonah Lewis heilui
mukana viuluineen.

Lauantain jamien kohokohdaksi nousi Kämäräisen hieno Beatles-painotteinen
osuus. Hagenloch ja Lewis olivat viuluineen mukana juonessa, kun hän nikkaroi
uuteen uskoon Lennon-McCartney -tuotantoa. ”Come Together”, ”I Feel Fine” ja
”I Saw Her Standing There” kuultiin tuoreina näkemyksinä ja päätyipä samaan
käsittelyyn myös kotimaista perinnettä edustava ”Get On”.

Rentouttava irtiotto

Viikonloppu Saariselällä sujui mukavissa merkeissä. Jos jotain negatiivista
hakemalla hakee, niin sää oli lauantaina turhan pilvinen. Näin ollen kertakaikkisen
upeat maisemat eivät päässeet Kaunispään session tiimoilta täysin oikeuksiinsa.

Sitä vastoin sunnuntaina, kun käppäilin reippailumielessä vielä ennen kotimatkaa
käymään samoilla mestoilla, aurinkokin yritti jo nousta taivaalle. Tällä reissulla
sain napattua mainion lopetuskuvan galleriaan.

Tunturibluesin järjestäjille kuuluvat kiitokset. Homma toimi kaikilta osin hienosti ja
ohjelmisto oli viihdyttävä. Nyt aletaan sitten jännittää, mitä se Raittinen ensi
vuodelle keksii.

MARKO AHO

Kuvagalleria
.

.

Jaa juttu profiilissasi: |