LEVYARVIO
|
| |
|
|
Wentus Blues Band kaikilla mausteilla
|
|
|
“First We Take Manhattan” oli ensimmäinen single- ja videosivallus
Wentus Blues Bandin ja Duke Robillardin yhteisalbumilta.
|
4.11.2019
Suomalaisbändi matkusti Uuteen
Englantiin tapaamaan Duke Robillardia ja
palasi kera materiaalin, josta syntyi uusi
levy ”Too Much Mustard!”.
Jos tykkäät Duke Robillardista, tykkäät
tästä levystä. Jos tykkäät Wentus Blues
Bandista, tykkäät tästä levystä
vuorenvarmasti. Jos tykkäät sekä Duke
Robillardista että Wentus Blues Bandista,
voitit juuri jättipotin.
Kun Wentuksen pojat räkänokkina vetivät
ensimmäisiä keikkojaan yli 30 vuotta sitten,
oli heidän tehtävänsä lämpätä nimenomaan
Duke Robillardia. Musiikkisukupolvien ja -
kulttuurien välinen linkki on säilynyt. Yhteisiä
keikkoja ja kiertueita on tehty läpi vuosien.
Nyt yhteistyö konkretisoituu vihdoin
albumina. Yhteisen levyn tekeminen oli
molempien osapuolten haave - tai ainakin
suunnitelma - pitkän aikaa. Kuluvan vuoden
alkupuolella Wentus-viisikko (Juho Kinaret,
Niko Riippa, Robban Hagnäs, Pekka Gröhn,
Daniel Hjerppe) sitten matkusti Duken
kotikonnuille Yhdysvaltoihin, Rhode Islandin
osavaltioon. Tiukkojen sessioiden tuloksena
syntyi ”Too Much Mustard!” -albumi, joka 15
biisin vahvuisena ilmestyi 13. syyskuuta.
Lakewest Recording -studiolla taltioitui
kokoelma Wentus- ja Duke-originaaleja sekä
|
|
| |
|
|
Duke Robillard Puistobluesissa 2008
|
coverbiisejä. Albumin nimi johtaa tarinasta, jonka mukaan Tom Waits kiihotti
joskus aikoinaan Dukea lisäämään kitarasoundiinsa niin paljon säröä, että
kitaristi irvisti lopulta kuin sinapin nielleenä. Nyt ”Too Much Mustard!” -nimibiisillä
pilkettä piisaa. Vauhdikkaalla huumori-instrumentaalilla Wentus ja Duke
näyttävät, ettei bluesia ja rockia tarvitse aina esittää totisesti – vastaavaan
harva uskaltautuu.
|
|
|
Wentuksen omista biiseistä ”She’s a Killer Hot Blonde” tykittää vakuuttavasti
Fabulous Thunderbirdsin tyyliin. ”You Got My Love” edustaa rivakkaa,
Wentuksen ’omaa’ tyyliä. ”Miranda” ja ”Where Have All the Songbirds Gone”
kumpuavat soulin maailmasta. Slovariosastoon luikahtaa ”Right in Your Arms”.
Balladi ”Selma” on puolestaan tuttu jo aiemmasta USA-levytyssessiosta
(Woodstock, 2010); uusi luenta on paikallaan, sillä nimenomaan matkaamisesta
ison veden tuolle puolen biisi kertoo: ”Oh Selma, tell me why, over the ocean you
went”…
Cover-osaston ilonaiheita ovat Canned Heat -tunnelmainen ”Judgement Day” ja
upean The Holmes Brothersin kunniaksi levytetty, avausbiisiksi valittu ”Stayed
at the Party”. Rämeisen ja intensiivisen ”2:19” -raidan kitarasoolo tulee iholle.
”She Made My Mind” taas saa kivaa lattarimaustetta.
|
|
|
Wentus tänään: Hagnäs, Hjerppe, Kinaret, Riippa, Gröhn
|
Esityksistä ykköseksi nousee kuitenkin Duke Robillardin biisi ”Passionate Kiss”.
Kappale, jonka Duke levytti ”Turn It Around” -kiekolleen (1991), saa nyt aivan
uudet vaatteet. Kasvava rakenne nostattaa sävelteoksen oikeuksiinsa. Tulkinta,
joka alkaa hienovaraisesti Kinaretin laululla ja Gröhnin pianolla, rakentuu
säkenöiväksi musiikkivalliksi, jossa blues, Woodstock-sukupolven rock,
muusikontyö ja studio-osaaminen lyövät herkullisesti kättä.
Seikkaperäinen valmistelu saati laskelmointi eivät kuulu Wentus Blues Bandin
toimintatapaan, ja levyt ovatkin usein enemmän tuokiokuvia kuin siloteltuja
teemakokonaisuuksia. Sellainen albumi on myös ”Too Much Mustard!”. Matkaan
lähdettäessä Wentuksella oli vain pari biisiaihiota. Härmään palattiin kuitenkin
kera tuhdin materiaalin. Enempi suunnitelmallisuus ei olisi tehnyt projektille
pahaa, silti ”Wentus-metodilla” syntyi taas mielenkiintoinen ja faneja varmasti
miellyttävä lopputulos.
Viime vuodet, alkuperäisjäsen Kim ”Hiding” Vikmanin jätettyä bändin taakseen,
Wentus on toiminut yhden kitaristin taktiikalla. Nyt kun Niko Riippa saa rinnalleen
Robillardin, kitaraosastolla kipinää riittää. Laulaja Kinaret ja basisti Hagnäs
hoitavat hommansa tutun inspiroituneesti. Nuori rumpali Daniel Hjerppe vaan
vahvistaa asemaansa originaalipatteristi Mikael Axelqvistin seuraajana. Pekka
Gröhn taas lukeutuu suomalaisen rockin ja popin kysytyimpiin kosketinsoittajiin.
Tällä(kin) levyllä hän näyttää, miksi. Moni keskinkertaisempi biisi nousee korkealle
tasolle pelkästään hänen sormiotyönsä ansiosta.
|
|
|
Levyn lisäksi uutta väriä Wentuksen syksyyn toi kutsu vapaamuotoiseen bluesin
kunniagalleriaan. Koko viisikko sai kunniakirjat pääsystä gallerian kolmostasolle,
paikallisten Great Blues Artist -nimien joukkoon. Suomalaisista kunnian ovat
saaneet aiemmin ainakin Helge Tallqvist, Tomi Leino ja Jo’ Buddy. Alan
tunnetuimmassa kunniagalleriassa, Memphisissä majaansa pitävässä Blues Hall
of Famessa ei ole vielä suomalaisia jäseniä.
Ei Wentus Blues Band silti työskentele kunniakirjojen takia, vaan painaa hommia
aidosta poltteesta musiikkiin. Blues ei ole koskaan ollut bändille itsetarkoitus.
Varsinkin muissa projekteissaan yhtyeen muusikot ovat uppoutuneet
ennakkoluulottomasti mitä erilaisimpiin tyyleihin. Olisi mielenkiintoista kuulla,
millainen tulisi Wentus-albumista, jolla blues ja sen lähimmät sukulaiset soisivat
vain mausteena – vaikka sitten liikaakin pursotettuna sinappina.
PASI TUOMINEN
Wentus Blues Band with Duke Robillard: Too Much Mustard!
Ramasound Records, 2019
Juho Kinaret (laulu, perkussiot), Niko Riippa (kitara), Robban Hagnäs (basso),
Pekka Gröhn (piano, Hammond-urut), Daniel Hjerppe (rummut, perkussiot)
Duke Robillard (kitara)
Tuottaja: Duke Robillard
Linkit: Wentus Blues Band, Duke Robillard
|
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2019
.
|
|
