KONSERTTIARVIO
|
|
|
23.1.2014 Kuvagalleria
|
Wilko ja Norman. Kuva: Marko Aho
|
Pitkät jäähyväiset
Wilko Johnson kävi hyvästelemässä suomalaiset faninsa. Seurasimme
loppuunmyydyn keikkasarjan päätöksen Tampereen Klubilla.
Kuten useimmat tietävät, Wilko Johnsonilla todettiin vuoden 2012 lopulla
haimasyöpä. Hän kieltäytyi rankasta kemoterapiahoidosta, koska halusi jatkaa
soittamista niin kauan kuin tauti vain suinkin antaa myöten. Lääkärit ennustivat
uralle varsin pikaista loppua. Wilkolle luvattiin viime vuoden alussa vain
kymmenen kuukautta elinaikaa.
Siinä missä moni muu saattaisi kokea syöpädiagnoosin kaiken musertavana
loppuna, Wilkoa se innosti ottamaan melkoisen loppukirin. Hän on sittemmin
sanonut, ettei ole koskaan tuntenut oloaan niin eläväiseksi kuin nyt,
kuolemantuomion saatuaan.
Kiirusta ja kiitosta
Niin karua kuin se onkin, kuolema on tunnetusti musiikkibisneksen paras
myynninedistämiskeino. Onneksi siltä näyttää saavan myös förskottia.
Sairastumisensa myötä Wilkolle on viimein annettu laajempaakin tunnustusta
ansioistaan rockmusiikin maailmassa. Hänelle on ropissut jos jonkinlaista
palkintoa, kiitosta ja kunniaa. Myös tuore dvd ”Live at Koko” on kohonnut
ylimmillään kolmanneksi Amazon-verkkokaupan brittiläisen haaraliikkeen musiikki-
dvd -listalla.
Loppukirinsä aikana Wilko on ollut aktiivinen monella sektorilla. Luultavasti juuri
elämänintoinen asenne on auttanut ”deadlinen” siirtämisessä merkittävästi.
Hänen keikkabändinään jo pitkään toiminut Wilko Johnson Band, jossa bassoa
soittaa Norman Watt-Roy ja rumpuja Dylan Howe, purkitti marraskuussa Roger
Daltreyn kanssa levyllisen materiaalia. Levy ”Going Back Home” ilmestyy
maaliskuussa. Se sisältää yhden Bob Dylan -lainan lisäksi Dr Feelgoodin tutuksi
tekemää sekä Wilkon omilla levyillä aiemmin ilmestynyttä originaalimateriaalia.
Viime vuonna Wilko ehti olla mukana Watt-Royn ”Faith And Grace” -
soolodebyytillä ja seuranneella kiertueella. Tämän vuoden alkumetreillä ilmestyi
The Urban Voodoo Machinen kanssa tehty single. Ja vieraileepa hän myös
Wayne Kramerin kohtapuoliin julkaistavalla pitkäsoitolla.
Loppuun asti rokaten
Wilkon suunnitelma on jatkaa soittamista niin kauan kuin hän täysipainoisesti
pystyy homman hoitamaan. Puolikuntoisena hän ei aio lavalle mennä, mutta
tahtoo kuitenkin saada mahdollisimman paljon aikaiseksi. Ilmeisen hyvin hän on
siinä onnistunutkin. Tosin hän itsekin ehti luulla pelin olevan pelatun, kun
viimekeväisen jäähyväiskiertueen pari viimeistä keikkaa jouduttiin perumaan
terveyden horjuessa. Tuolloin Wilko ilmoitti keikkailun olleen hänen osaltaan siinä.
Sittemmin tapahtui muutos parempaan suuntaan. Ennakkotiedoista poiketen
jäähyväiset jatkuvat edelleen. Wilko onkin hirtehiseen tyyliinsä vitsaillut, että
onhan se noloa, kun jäähyväiskiertue jatkuu ja jatkuu vaan – mutta tauti kyllä on
parantumaton ja tulee vääjäämättömästi veronsa vaatimaan ennemmin tai
myöhemmin.
.
|
|
|
Tammikuun puolivälissä kiertue ulottui jatkoajan turvin myös Suomeen. Wilko
Johnson Band esiintyi torstaina, tammikuun 16. päivänä Helsingin Tavastialla,
seuraavana iltana Turun Logomossa ja lauantaina Tampereen Klubilla. Kaikki
kolme keikkaa olivat loppuunmyytyjä.
Populaa niin että piisaa
Dr Feelgoodin keikka Tampereen Tekulla vuonna 1976 on yksi niitä merkkipaaluja,
joita täkäläiset juurimusiikin ystävät mieluusti muistelevat. Ei ole mitenkään
tavatonta, että satunnaisissa kahvilakeskusteluissa puhe kääntyy, jos ei SRV:n
vierailuun Yo-talon jameissa, niin silmät tapittaen Tekulla sinkoilleeseen ja
Telecasteria sormet verillä sahanneeseen Wilkoon. Tältä pohjalta ei olekaan suuri
ihme, että Klubi oli kiertueen viimeisenä iltana ääriään myöten täynnä. En muista
siellä vähään aikaan noin paljon sakkia nähneeni.
Kaikille läsnäolijoille oli selvää, että Johnsonia tuskin tämän jälkeen Pirkanmaan
talousalueella nähdään. Tunnelma oli kunnioittava, ehkä aavistuksen haikea,
mutta ennen kaikkea railakas. Suremaan ei kukaan näyttänyt Klubille tulleen,
vaikka silmäkulma taisi illan mittaan useammassakin pöydässä kostua.
Tutulla kaavalla
Bändi astui lavalle iltayhdeksän aikaan. ”All Through the City” polkaisi keikan
käyntiin. Jo Dr Feelgood -klassikon alkusoinnuista lähtien oli helppo aistia
katsomon puolellekin välittyvä hyvä fiilis. Koko kolmikko oli iskussa. Komppiryhmä
jytäsi juuri niin kuin sen pitää, ja päätähti itse näytti kaikkea muuta kuin taudin
runtelemalta. Hän oli mielestäni jopa vireämpi ja hyväntuulisempi kuin pari vuotta
sitten Äänekoskella.
Wilkolle ei ilmeisesti ole missään vaiheessa iskenyt pakottavaa tarvetta uudistua
tai lähteä kokeilemaan jotain aivan muuta. Korostetun simppeli ja samaan aikaan
persoonallisen ilmeikäs soittotyyli on läpi vuosien säilynyt ennallaan. Eräällä
uudehkolla nettivideolla Wilko kertoo tekniikastaan käytännön esimerkein. Kaiken
perusta on ylös ja alas muuttumattomasti vatkaava oikea käsi. Vasen käsi
muokkaa kieliä tarpeen mukaan painamalla, sammuttamalla tai fillailemalla tämän
sahauksen piiseiksi. Kieltämättä simppeliä, mutta tehkääpä perässä – ja ilman
plektraa...
Kuten eräskin Tekun-keikan nähnyt veteraani Klubilla huomautti, eleet ja ilmeet
olivat edelleen samat. Kiharainen kitarapiuha oli tuttuun tyyliin lieka, johon
kahlittuna Wilko aina laulamiselta ehtiessään rimpuili. Useammankin punkkarin
takavuosina kopioima maaninen tuijotus oli myös säilynyt ennallaan. Nykyisellään
tuiman yleisvaikutelman rikkoi kuitenkin tämän tästä esiin vilahtanut velmuileva
hymy. Sen verran meininki on vuosien saatossa rauhoittunut, että sormet eivät
enää joutuneet yhtä koville kuin nuoruuden vimmaisina aikoina. Ainakaan verta ei
näkynyt, mutta eipä se toisaalta Telecasterin punaisesta pleksistä erottuisikaan.
Jamitusta ja rokkii
Wilkon keikkasettikään ei ole hirveästi viime vuosien aikana muuttunut. Klubilla
kuultu ohjelmisto nojasi pitkälti Dr Feelgoodin klassiseen materiaaliin, ja sitähän
yleisö oli suurelta osin tullut kuulemaan. Toki sekaan mahtui muutamia poimintoja
myös Feelgoodin jälkeiseltä aikakaudelta. Esimerkiksi eräs ikisuosikkini,
omintakeinen 'orient reggae' ”Dr Dupree” on aivan liian pienelle huomiolle jäänyt
tunnelman kohottaja.
|
|
|
Lisää kuvia galleriassa
|
Wilko Johnson Bandin kolmikko pani Klubilla parastaan ja näytti panostavan
jäähyväiskeikkaan tosissaan. Wilko soitti keskittyneen rennosti. Watt-Royn
ryöpsähtelevä bassottelu tuki oivallisesti niukkaa kitarointia. Monitaitoinen Howe
ei edes pyrkinyt esiin, paitsi saadessaan soolovuoron. Silloin homma singahti
käväisemään jazzin puolellakin. ”Don't Let Your Daddy Know” on perinteikkäästi
tarjonnut Wilkon keikoilla vapaata jamittelua hieman isommalla kauhalla. Klubilla
jammailu venähti melkein vartin mittaiseksi. Myös ”When I'm Gone” ja encorena
kuultu ”Bye Bye Johnny” lähentelivät kestoltaan kymmentä minuuttia.
Kokonaisuudessaan keikka kesti noin tunnin ja vartin.
Bye Bye Johnny
Chuck Berryltä lainatun nimikkolaulunsa sanoin ja sävelin, nuoruusvuosinaan
nimensä ympäri kiepsauttanut John Wilkinson hyvästeli täkäläisen yleisönsä.
Yleisö hyvästeli hänet, ja sen jälkeen ei raivoisa taputtaminenkaan auttanut.
Ainoastaan kämmenet kipeytyivät, valot syttyivät saliin ja levymusiikki lähti
soimaan.
Syöpä ei yleensä isommalti neuvottele, mutta toivotaan, että Wilko saisi vielä
jatkoaikaa. Miehellä on nyt niin hyvä syke päällä, että harmillistahan se olisi
kuoleman takia katkaista. Hän on ihailtavan hyvin sinut kohtalonsa kanssa, ja
sanoikin haastattelussa viime vuoden olleen hänen elämänsä paras vuosi.
Seuraava isompi merkkipaalu Wilko Johnsonin uralla on helmikuun lopulla
odottava ”Going Back Home” -julkaisukeikka Daltreyn kanssa Lontoossa.
Maaliskuun alkupuolella ilmestyvää levyä odotellessa kelpaa katsella ”Live at
Koko” -dvd:tä tai vaikka Watt-Royn ja hänen sekalaisten aikalaistensa ”Dun
Punkin'” -komediasarjaa YouTubesta. Samalla voi vain odottaa, mitä kaikkea
”Johnnie” vielä ennen viimeistä bye-byeta ehtiikään.
MARKO AHO
Kuvagalleria
Wilko Johnson Band. Tampere, Klubi 18.1.2014
Wilko Johnson (kitara, laulu), Norman Watt-Roy (basso), Dylan Howe (rummut)
Settilista:
All Through The City
If You Want Me, You´ve Got Me
The More I Give
Dr Dupree
Going Back Home
Roxette
Sneakin Suspicions
Keep On Lovin You
When I´m Gone
Some Kind Of Hero
Paradise
Don´t Let Your Daddy Know
Back In The Night
She Does It Right
Encore: Bye Bye Johnny
Linkit: Wilko Johnson, Klubi
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
