Isoja laatusanoja usein ryöstöviljellään, mutta nyt on todettava, että tällä viikolla Suomea kiertää historiallisen kovatasoinen blueskokoonpano.
Yhdysvaltain länsirannikon hahmo Mark Hummel toi maahamme bändin, joka aloitti rundinsa tiistaina Helsingin Malmitalolta. Hummel tekee upeaa uraa. Laulaja-huuliharpisti-bändiliideri on hurmannut yleisöjä vuosikymmenien ajan niin levyillä kuin lavoilla. Tästä Grammy-ehdokkuus ja useat Blues Music Award -palkinnot ovat konkreettisia näyttöjä.
Hummel, joka muisteli kiertäneensä Suomessa ensimmäisen kerran 80-luvun puolivälissä, otti tälle rundille tähtikitaristikseen Anson Funderburghin. Teksasin skebasankari tunnetaan oman bändinsä The Rocketsin johtajana sekä vierailevana kitaristina lukuisista projekteista.
Monessa muussa tapauksessa tämän luokan kaksikko soittaisi Euroopan-keikkansa paikallisten bändien säestyksellä. Nyt herkku on poikkeuksellisen harvinaista, sillä yhtyeessä vaikuttaa ykkösluokan muusikoita: rumpali Wes Starrin, brittipianisti Bob Hallin ja basisti Bill Stuven soittokaverien lista vuosien varrelta on todellinen bluesin kuka kukin on -teos.
Yhtye ei tullut Suomeen vain ansioluetteloaan esittelemään. Malmitalolla kuultiin vankka setti huippulaatuista bluesia, josta täysi sali nautti täysin rinnoin.
Hummelin uusi levy True Believer on jälleen vahvaa stuffia, joten se saikin ansaitun roolinsa Suomen-kiertueen avauskeikalla. Nykypäivän digitaalisista haasteista tarinoiva Ghosted hölkkäsi pirteästi. Jackknifed, joka kertoo soittajan matkalle sattuvista vaaratilanteista, puolestaan toi vetävällä rock & roll -poljennollaan maittavan rytminvaihdoksen.
– Kerran kiertueellamme ajoimme peurakolarin yli 120:n nopeudessa. Turvatyynytkin laukesivat, eikä silloin saisi tietysti jatkaa ajamista. Mutta me vain hoidimme kiertueen loppuun, Hummel muisteli Jackknifed-kappaleen taustoja.
Nokkamiehen oman matskun lisäksi huolellisesti valikoidut lainat näyttelivät tärkeää roolia. Kunnianosoituksensa saivat Otis Rush, Peter Green ja erityisesti Little Walter. Hummel oli yksi tähdistä tribuuttilevyllä Remembering Little Walter (2013), joka voitti kaksi Blues Music Awardia ja oli ehdolla Grammyyn.
Hummel on riittävän hyvä laulaja, mutta hänen harppusoundinsa on se, mitä moni oli tullut Malmitalolle ihmettelemään. Täyteläistä ja groovaavaa harputusta olikin tarjolla heti avauskappaleesta Walkin’ with Mr. Lee lähtien.
Toinen iso juttu on tietysti Funderburghin kitaratyö. Hänen Fendereistään kuultiinkin juuri sitä selkeälinjaista ja aistikasta sointia, jota yleisö rakastaa. Tässä jos missä on teksasia!
Kolmas solisti, pianisti Hall, komppasi rauhallisesti, kuin tapaillen. Mies näyttää yliopiston lehtorilta, mutta kun soolovuoro koitti, revittiin pianonsoiton oppikirjan sivut surutta.
Starr (Omar & The Howlers, R.J. Mischo…) piti rumpupatterin takana omaa show’taan astumatta silti kenenkään muun varpaille. Terävät fillit ja mehevät shuffle-kompit kuuluivat illan moniin erikoisherkkuihin. Stuve bassoineen taas takasi tuiki tärkeän selkärangan. Bassokitarassa oli melkeinpä kontrabasson soundi, ja muutamaan kipaleeseen Bill lauloi taustojakin.
Yleisön korkea keski-ikä antoi vahvat viitteet siitä, millaiseen kansaan perinteinen, kokeneiden muusikoiden esittämä blues vetoaa. Edistyksellisempään menoon viehtyneille nämä keikat antavat todennäköisesti vähän, mutta traditionaalisen amerikanmusiikin ystäville ne ovat napakymppi.
Hummelin kopla esiintyy Malmitalon jälkeen vielä Kouvolassa, Tampereella, Kokkolassa ja Lahdessa. Katso lisätietoja tästä.