Lahden Bluesmafia järjesti viime marraskuisen Syys Grand Blues -tapahtumansa uudessa ympäristössä, jyhkeän jugendlinnan uumenista löytyvässä Opiston Kunkussa. Tilaisuus oli ilmeisen onnistunut, koska nyt myös perinteikäs Grand Blues Festival siirtyi Kauppahotelli Grandin, Lahden Seurahuoneen ja Möysän Musaklubin jälkeen entisen Kansanopiston tiloihin.
Teksti ja kuvat: Marko Aho
On helppoa olla samaa mieltä uudistuksen kehujien kanssa. Siinä missä hotelleja ei välttämättä ole suunniteltu elävän musiikin esittämistä silmällä pitäen ja juhlatilat saattavat äänentoistollisesti olla haasteellisia, oli ”Mössöllä” soundipuoli kunnossa. Sen sijaan pitkän illan ja useamman bändin seuraaminen seisomapaikkoihin panostavalla klubilla luiskahtaa helposti patsasteluksi ja kökkimiseksi. Hotellifestareiden sosiaalinen rentous jää uupumaan. Opiston Kunkussa nämä osatekijät ovat kunnossa ja tasapainossa – majoituspalvelutkin löytyvät. Korkea juhlasali tarjoaa oivat puitteet konserteille, istumapaikkoja piisaa ja alakerran pub toimii vaihtoehtona sivummalla.
Grand Bluesin tämän kevään kansainväliset kokoonpanot olivat tanskalainen Big Martin Band ja monikansallinen The Hustlers. Niiden molempien riveistä löytyy myös suomalaisväriä. Kokonaan kotimaisin voimin yleisöä viihdyttivät Traveling Jones feat. Pepe Ahlqvist ja Black River Bluesman & Bad Mood Hudson.
Reissu-Jonesit ja Ahlqvist
Turkulainen Traveling Jones aloitti päälavan ohjelman bluesin sävyttämällä, sopivan vanhahtavasti riffittelevällä rokilla. Bändi soi kaikin puolin napakasti. Laulaja-basisti Jakke Aho oli selkeästi liikkuvaisin jäsen. Se sopi illan teemaan, kuten myöhemmin tulen toteamaan. Kitaristi Juha Sundqvist ja kosketinsoittaja Pekka Qvist loivat makoisaa komppikudosta ja vuorottelivat sooloissa. Ossi Nykäsen rummutus piti jytän rullaamassa. Jonesien oma materiaali istui luontevasti Allman Brothersin ja James Gangin kaltaisilta klassikkotekijöiltä lainattujen palojen sekaan.
Pepe Ahlqvistin tultua bändin keulille muuttui tyyli pari pykälää bluesimmaksi, mutta rouheus säilyi. ”Rock Me Baby”, ”Rolling Man”, ”Sky Is Crying” ja ”Key To the Highway” tarjosivat messevää perinneherkkua. Pepen ja bändin jamimainen yhteistyö toimi komeasti. Kappaleille tuli mukavasti mittaa, kun ”kolmen oksan voimalla” (ruots. qvist) vihmottiin sooloja tulemaan. Kaivoipa Pepe pariin otteeseen huuliharpunkin paitansa taskusta. Setin loppupuolella ”Teeny Weeny Bit” sai yleisön jalkeille ja ikiaikaiset H.A.R.P. -suosikit “Ain´t Doing Too Bad” ja “Back To the River” viimeistelivät homman takuuvarmalla tyylillä.
Big Martin Band
Koska entisaikaista tyylikkyyttä ja tekniikkaa edustavat kosketinsoittimet haukkasivat ison osan lavan oikean reunan tilasta, oli basistit sijoitettu lavakattauksessa solistillisesti eturivin keskelle. Se oli sikälikin oiva ratkaisu, että jokaiseen bändiin oli valikoitunut eläväinen basisti.
Lavan vasemmasta laidasta mitä mainiointa kitarointia tarjoillut Big Martin Skaastrup esiintyi alkukeikan suht hillitysti ja esimerkin sijaan spiikkien kautta yleisöä hauskanpitoon kannustaen. Basisti Jakob Kortbaekilla sen sijaan oli fiilinki pinnassa ja muuvit halllussa ensitahdeista lähtien. Polvetkaan eivät olleet jäykkinä, kun hän Mikko Peltolan kanssa pisti kompit notkeiksi. Setin edetessä ja Skaastrupinkin innostuessa alkoi yleisö enenevässä määrin kansoittaa lavan edustan tanssilattiaa.
Big Martin Bandin keikasta jäi päällimmäisenä mieleen vanhemman Vaughanin hengessä kulkeva Teksasin blues ja samalle seudulle ominaisen rento rokkaus. Soitossa joka osanen oli napakasti, mutta ei liian tiukasti paikallaan ja Josef Baumgartnerin koskettimet täydensivät sointia todella maukkaasti. Kelpo aineksista oli siis Big Martin tarjoomuksensa valmistanut.
The Hustlers
Pääesiintyjänä toimineiden ”koijareiden” basisti Louie Fontaine on tanskalaissyntyinen maailmankansalainen. Hän on matkustellut ympäriinsä ja asustelee kesät Latviassa. Ismo Haaviston udellessa pari vuotta sitten sikäläisiä keikkailumahdollisuuksia, oli Fontaine ehdottanut yhteisen bändin perustamista. Toimeen tartuttiin ja rumpaliksi löytyi Rolands Saulietis – Latvian paras bluesrumpali. Ryhmän täydensi monipuolisesti lyömäsoittimia soittava amerikkalaislaulaja Gregory Boyd, johon Fontaine oli tutustunut New Orleansissa asuessaan. Boyd soittaa yleensä steel paneja – ja ne ovat hänen levyilläänkin suuressa roolissa – mutta Hustlersin keulilla hän tyytyy näemmä tamburiiniin ja lehmänkelloon.
Kesäkuussa 2024 Hustlers teki minikiertueen Latviassa ja Liettuassa. Nyt Lahteen tullessaan bändi koukkasi Kouvolan ja Järvenpään kautta.
Hustlers villitsi illan päätteeksi juhlakansan. Keikka starttasi triona ja afrikantähtimäisesti liikkeelle lähdettiin Kairosta. Setti nimittäin alkoi sen nimisellä Ismon kappaleella. Fontainelta kuultiin ”It´s Gonna Rain” ennen kuin Boyd asteli lavalle ja otti shown vetääkseen. Haavisto ja Fontaine lauloivat myöhemmin vielä toiset kappaleet, mutta muutoin edettiin Boydin johdolla. Oivien lainojen seassa kuultiin runsaasti hänen omaa tuotantoaan. Niistä paistoi läpi New Orleansissa vietetyt vuodet – eikä soul- tai funk-sävyjäkään puuttunut.
Hustlersin vahvuuksia on jokaisen hieman erilainen tyyli, niiden yhteen nivoutuma ja se, että kaikki neljä ottavat osaa laulutalkoisiin. Fontainen bassonsoitto on varsin eläväistä ja Haavisto oli Lahdessa aivan hillittömässä iskussa. Hän totesikin keikan jälkeen, että oli mukava päästä taas soittamaan kitaravatkausta. Earl Kingilta lainatun ”Mama and Papan” kitarasoolo lähti suorastaan lentoon – onneksi katto oli korkealla. Boydin verkkaisessa ”Are You Listening” -soulpalassa Ismo puolestaan pilpottavan kitarakompin kesken nappasi nopeasti harpun kouraansa, soitti soolon ja palasi haparoimatta takaisin komppiin. Myös räkkiharppua kuultiin parissa kappaleessa kitaran kaverina.
Setin loppupuolella Big Martin Bandin kosketinsoittaja Josef Baumgartner liittyi Hustlersien remmiin ja meno kävi entistä riehakkaammaksi. New Orleans -suosikki ”Big Chief” kuultiin pitkänä versiona – kaikilla mahdollisilla sooloilla maustettuna. Lahtelaisen perinteen mukaisesti illan päättävänä encorena tuli ”Mojo Working”. Tosin sen jälkeenkään yleisö ei tyytynyt kohtaloonsa, vaan taputti niin paljon ja niin kauan, että Haavisto ja Boyd palasivat vielä yhden kappaleen ajaksi.
Väliaikaohjelmaa pubin puolella
Opiston Kellari osoittautui oikein viihtyisäksi pubiksi, jossa on paikallisena erikoisuutena myös Ukraina-aiheinen hyväntekeväisyyskauppa. Pubin esiintymislavalla ahkeroivat festivaalin aluksi ja molemmilla roudaustauoilla Black River Bluesman & Bad Mood Hudson. Muutaman vuoden ajan vain hyvin satunnaisesti toiminut maanmainio kaksikko on kuulemma aikeissa taas enemmältikin aktivoitua – hyvä niin. Jukka ”Bluesman” Juholan Lowebow -erikoiskitaroiden ja Antti ”Bad Mood” Huttusen rumpusetin yhdistelmä on kertakaikkisen tehokas. Nytkin se tarjosi oivan ja täyttävän välipalan yläkerran bändien väliin.
Jos bluesissa toisinaan onkin vaivana tietynlainen ulkoa opetellun maku, niin näiden veijareiden soitossa siitä ei ole tietoakaan. Klassikkolainat ”Spoonful” ja ”Walking the Dog” survottiin tiukasti duon omaan muottiin – ja ne muljahtivat sinne hienosti.
Kaikkinensa Grand Blues Festival 2025 oli mainio tapahtuma. Lahden Bluesmafian puheenjohtaja, Bluesmafioso Haavisto oli tyytyväinen yleisörunsauteen ja kaavaili sen innoittamana alustavasti taas syysbluesejakin. Yleisö näytti puolestaan olevan varsin tyytyväistä tarjontaan. Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan.
MARKO AHO