{"id":166,"date":"2020-04-09T02:49:13","date_gmt":"2020-04-09T00:49:13","guid":{"rendered":"http:\/\/blues-finland.com\/blogi\/?p=166"},"modified":"2023-04-11T09:42:30","modified_gmt":"2023-04-11T07:42:30","slug":"bb-king-indianola-mississippi-seeds-levy-albumi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/2020\/04\/09\/bb-king-indianola-mississippi-seeds-levy-albumi\/","title":{"rendered":"50 vuotta sitten: B.B. King ja \u201cIndianola Mississippi Seeds\u201d"},"content":{"rendered":"<p><strong>B.B. Kingin \u201cIndianola Mississippi Seeds\u201d kuuluu bluesin historian tarunhohtoisimpiin albumeihin.<\/strong><!--more--><\/p>\n<p>P\u00e4\u00e4osa \u00e4\u00e4nityksist\u00e4 tehtiin 50 vuotta sitten, kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1970. King kokoontui joukkoineen levytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Los Angelesiin (<a href=\"http:\/\/recordplant.com\/\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">The Record Plant<\/a>), ja yksi levylle p\u00e4\u00e4tyneist\u00e4 kappaleesta purkittui New Yorkissa (Hit Factory).<\/p>\n<p>Projekti oli osa Kingin (1925\u20132015) nousukiitoa kansainv\u00e4liseen supert\u00e4hteyteen. Uusi manageri Sid Seidenberg oli ottanut yhdeksi tavoitteeksi vetoamisen &#8220;valkoiseen\u201d yleis\u00f6\u00f6n. Hanke oli saanut vauhtia edellisen\u00e4 vuonna loistavalla taltioinnilla \u201dLive and Well\u201d sek\u00e4 klassikolla \u201dCompletely Well\u201d, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 B.B. Kingin kuuluisimman biisin \u201dThe Thrill Is Gone\u201d.<\/p>\n<p>Levy-yhti\u00f6 ABC rohkaistui niin, ett\u00e4 julkaisi \u201dIndianolan\u201d p\u00e4\u00e4merkill\u00e4\u00e4n; edelliset olivat ilmestyneet Bluesway-alamerkill\u00e4. Kingin ja ABC:n yhteinen taival kesti \u2019tappiin asti\u2019 eli vuoteen 1979, jolloin MCA osti ABC:n. MCA:lla King pysyi aina vuoteen 2003. Silloin ilmestyi \u201dReflections\u201d. <a href=\"http:\/\/www.bbking.com\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">B.B. Kingin<\/a> kaksi viimeist\u00e4 studioalbumia (vihoviimeinen oli \u201d<a href=\"http:\/\/blues-finland.com\/articles\/bb_king_one_kind_favor.html\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">One Kind Favor<\/a>\u201d, 2008) tulivat ulos Geffen-merkill\u00e4.<\/p>\n<p>\u201cIndianola Mississippi Seedsin\u201d legendaarisuus alkaa jo levynkansista. Alkuper\u00e4isess\u00e4 LP:ss\u00e4 oli paksusta pahvista tehdyt avattavat kannet. Etukannessa komeilevat vesimelonista kyh\u00e4tty s\u00e4hk\u00f6kitara ja hieman kulahtanut vahvistin. Vesimelonista on tietysti helppo assosioida siemenet (seeds), joiden taas voi katsoa symboloivan artistin sidett\u00e4 kotikontuihinsa tai silloisen, rockahtavan musiikkinsa sukulaisuutta \u2019aitoon\u2019 bluesiin.<\/p>\n<p>Sis\u00e4kansista l\u00f6ytyy muun muassa kopio B.B. Kingin (Riley B. King) syntym\u00e4todistuksesta. Kukaan ei tunnu tiet\u00e4v\u00e4n, miss\u00e4 B.B. tarkalleen n\u00e4ki p\u00e4iv\u00e4nvalon, mutta Mississippin osavaltion Indianolaa h\u00e4n piti kotipaikkanaan. Kauan ennen t\u00e4hteytt\u00e4 nuori Riley esiintyi katusoittajana Indianolan vilkkaassa Church Streetin ja 2nd Streetin kulmassa. \u201dKun soitin gospelia, ihmiset osoittivat suosiota\u201d, B.B. tapasi kertoa, \u201dmutta kun soitin bluesia, ihmiset antoivat juomarahaa.\u201d Ammatinvalinta oli tehty.<\/p>\n<blockquote><p><em>\u201cNobody loves me but my mother\u2026 and she could be jivin\u2019 too\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n<p><iframe loading=\"lazy\" src=\"https:\/\/www.youtube.com\/embed\/qvOMYu5EeHs\" width=\"560\" height=\"315\" frameborder=\"0\" allowfullscreen=\"allowfullscreen\"><\/iframe><\/p>\n<p>N\u00e4it\u00e4 bluesimmilla sananparsilla voi tuskin levy\u00e4 aloittaa. Niin \u201dKing of the Blues\u201d (liikanimi, jota mestari itse ei koskaan oikein tuntenut omakseen) kuitenkin virkkoo rudimentaalisen pianonsoittonsa lomassa. Karu alkusoitto, joka kest\u00e4\u00e4 vain runsaan minuutin, saattelee kuulijan saumattomasti ensimm\u00e4iseen varsinaiseen biisiin, \u201dYou&#8217;re Still My Woman\u201d.<\/p>\n<p>Biisi on osuva n\u00e4yte siit\u00e4, mit\u00e4 tuleman pit\u00e4\u00e4. Kappaleiden kulku on verrattoman sulava. Homma toimii, vaikkei harjoittelukerroilla varmaankaan sovi leveill\u00e4. Se onkin t\u00e4m\u00e4n albumin kiehtovuus: intensiivisyys, improvisointi, reagointi ja yleinen jamihenkisyys ovat \u201dIndianolalle\u201d kaikki kaikessa.<\/p>\n<p>V\u00e4hemm\u00e4n tunnettu tosiasia on, ett\u00e4 pianoa ja Fender Rhodesia levyll\u00e4 soittaa BB:n \u201dkaima\u201d <a href=\"http:\/\/www.caroleking.com\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">Carole King<\/a> (oikealta nimelt\u00e4\u00e4n toki Carol Joan Klein), joka oli 1960-luvun lopulla muuttanut New Yorkista l\u00e4nsirannikolle. Takana olivat valtavan tuottoisa biisintekoyhteisty\u00f6 ja avioliitto Gerry Goffinin kanssa &#8211; edess\u00e4 taas loistokas sooloura, joka k\u00e4ynnistyi mestariteoksella \u201dTapestry\u201d. Se ilmestyi vuosi \u201dIndianolan\u201d j\u00e4lkeen. On mielenkiintoinen ja hauska yksityiskohta, ett\u00e4 Carole King &#8211; silloin viel\u00e4 sooloartistina tuntematon &#8211; oli 50 vuotta sitten t\u00e4rke\u00e4 osa B.B. Kingin klassikkolevyn soundia.<\/p>\n<p>Ent\u00e4p\u00e4 \u201dIndianolan\u201d rumpali Russ Kunkel? Mainio kannumies niitti my\u00f6hemmin kunniaa esimerkiksi Crosby, Stills, Nash &amp; Youngin, Jackson Brownen ja Carole Kingin joukoissa. Esiintyip\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s hillitt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 rockumenttiparodiassa \u201dThis Is Spinal Tap\u201d yhten\u00e4 b\u00e4ndin poloisista rumpaleista\u2026<\/p>\n<blockquote><p><em>\u201cWell, you talk about hard luck and trouble\u2026 seems to be my middle name<\/em><\/p>\n<p><em>All the odds are against me\u2026 yes, I can only play a losing game\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n<p>\u201cChains and Things\u201d, monen suosikkikappale, menee niin syv\u00e4lle bluesin sy\u00f6vereihin, ett\u00e4 heikompia hirvitt\u00e4\u00e4. Carole Kingin kiipparit (nyt k\u00e4sittelyss\u00e4 Fender Rhodes) luovat j\u00e4lleen tunnelmaa, samoin Jimmie Haskellin sovittamat jouset. Jousisektion ja BB:n soolokitaran v\u00e4linen duelli luo hurjat kontrastit. Ristiriitaisuudesta kyse onkin: vaikka kertoja purkaa n\u00e4enn\u00e4isesti henkisi\u00e4 tuntojaan, ei ole vaikea saada mielikuvaa ketjuista\/kahleista (chains), jollaisista BB:nkin afroamerikkalaiset edelt\u00e4j\u00e4t joutuivat k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n. Karmealta tuntuu ajatella, ett\u00e4 rotuerottelulait oli romutettu Yhdysvalloissa lopullisesti vain pari vuotta ennen \u201dIndianolan\u201d ilmestymist\u00e4.<\/p>\n<p>My\u00f6s Leon Russell nousee albumilla suureen rooliin. H\u00e4n soittaa kolmella kappaleella. Russellin suurin kontribuutio on s\u00e4vellys ja sanoitus \u201dHummingbird\u201d, joka p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 levyn. Sen my\u00f6t\u00e4 h\u00e4n takasi B.B. Kingille paitsi hittisinglen my\u00f6s kappaleen, joka j\u00e4i yhdeksi Kingin rakastetuimmista. Raita hypp\u00e4\u00e4 muusta materiaalista siksikin, ett\u00e4 se on ainoa, joka ei edusta varsinaisesti bluesia. Melodisen r\u00f6nsyilev\u00e4 \u201dHummingbird\u201d on kuitenkin sellainen ymm\u00e4rt\u00e4myksen ja herkkyyden toteemi, ett\u00e4 tuskin monikaan jaksaa huolia genrerajoista.<\/p>\n<figure id=\"attachment_170\" aria-describedby=\"caption-attachment-170\" style=\"width: 1024px\" class=\"wp-caption alignnone\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"wp-image-170 size-full\" src=\"http:\/\/blues-finland.com\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/04\/bb_king_helsinki_2009_c_adam_lloyd_monaghan.jpg\" alt=\"\" width=\"1024\" height=\"682\" srcset=\"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/04\/bb_king_helsinki_2009_c_adam_lloyd_monaghan.jpg 1024w, https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/04\/bb_king_helsinki_2009_c_adam_lloyd_monaghan-300x200.jpg 300w, https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/04\/bb_king_helsinki_2009_c_adam_lloyd_monaghan-768x512.jpg 768w\" sizes=\"auto, (max-width: 709px) 85vw, (max-width: 909px) 67vw, (max-width: 1362px) 62vw, 840px\" \/><figcaption id=\"caption-attachment-170\" class=\"wp-caption-text\">B.B. King Helsingiss\u00e4 2009. Kuva: Adam Lloyd Monaghan<\/figcaption><\/figure>\n<p>Jousisoittimien liitt\u00e4minen blues- tai rockmusiikkiin on jakanut mielipiteet kautta aikojen, niin my\u00f6s \u201cIndianola Mississippi Seedsin\u201d tapauksessa. Ei valinta taiteellinen napakymppi olekaan; \u201dIndianola\u201d ei ole mestariteos jousien takia, vaan niist\u00e4 huolimatta. Kritiikki\u00e4 on tullut my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 levy kosiskelisi ns. rockyleis\u00f6\u00e4. Toki esimerkiksi \u201dAsk Me No Questions\u201d on aika kaukana mississippil\u00e4isest\u00e4 <em>back porch bluesista<\/em>, mutta ei t\u00e4m\u00e4 levy mene kosiskelussa l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n niin pitk\u00e4lle kuin esimeriksi Muddy Watersin \u201dElectric Mud\u201d (1968).<\/p>\n<p>\u201cIndianola Mississippi Seeds\u201d on joka tapauksessa klassikko, joka palaa levylautaselle aina uudestaan, mieluiten vinyylin\u00e4. Vinyylin rahina ja s\u00e4hk\u00f6inen r\u00e4tin\u00e4 vaan viev\u00e4t l\u00e4hemm\u00e4s musiikkia, joka oli maailman parasta bluesia 50 vuotta sitten. Vuosikymmenten taitteen huippulevyt &#8211; \u201dIndianola\u201d niist\u00e4 kenties ykk\u00f6sen\u00e4 &#8211; merkitsiv\u00e4t BB:lle suurta l\u00e4pimurtoa kohti globaalin yleis\u00f6n tietoisuutta. Seuraavat 45 vuotta B.B. King kiersi Tellusta sen tunnetuimpana bluesartistina.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>B.B. Kingin \u201cIndianola Mississippi Seeds\u201d kuuluu bluesin historian tarunhohtoisimpiin albumeihin.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":167,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"nf_dc_page":"","footnotes":""},"categories":[49,211,4],"tags":[36],"class_list":["post-166","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-arviot","category-historia","category-levyt","tag-b-b-king"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/166","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=166"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/166\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":214,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/166\/revisions\/214"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/167"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=166"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=166"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=166"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}