{"id":1961,"date":"2023-08-09T12:13:58","date_gmt":"2023-08-09T10:13:58","guid":{"rendered":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/?p=1961"},"modified":"2025-11-12T07:51:57","modified_gmt":"2025-11-12T05:51:57","slug":"neil-young-blueskappaleet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/2023\/08\/09\/neil-young-blueskappaleet\/","title":{"rendered":"Bluesmies Neil Young: tuotannon hyv\u00e4t, pahat ja rumat"},"content":{"rendered":"

Neil Young<\/a> kuuluu niihin lukemattomiin rockt\u00e4htiin, joihin blues teki l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vaikutuksen jo varhain. Varsinainen blues kuuluu Youngin levytetyss\u00e4 materiaalissa harvoin, mutta mielenkiintoisesti.<\/strong><\/p>\n

Ylivoimainen sankari bluesissa Youngille on Jimmy Reed<\/a> (1925-1976), jonka materiaaliin Niilo p\u00e4\u00e4si kiinni joskus nulikkana. “Jimmy Reedin kuuleminen sai minut kiinnostumaan bluesista toden teolla”, Young sanoi Jimmy McDonough’n ansiokkaassa el\u00e4m\u00e4kerrassa “Shakey” (2002).<\/p>\n

“Kun kuulin radiosta biisin ‘Baby What You Want Me to Do’, ajattelin, ett\u00e4 voi vittu. Pakko saada kaikki h\u00e4nen levyns\u00e4. Mahtava muusikko. Olen yritt\u00e4nyt, mutta en viel\u00e4k\u00e4\u00e4n osaa soittaa sit\u00e4 shitti\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n veti huuliharpulla. H\u00e4n sai korkeat ja kirskuvatkin s\u00e4velet kuulostamaan pehmeilt\u00e4.”<\/p>\n

Young on kiitt\u00e4nyt idoliaan vuosikymmenien ajan soitattamalla keikkojen odotusmusiikkina Jimmy Reedin kappaleita. Vuonna 1996 h\u00e4n teki Crazy Horsen kanssa erikoisen tribuutin liitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 “Broken Arrow” -pitk\u00e4soiton p\u00e4\u00e4tteeksi yll\u00e4 mainitun Reed-klassikon. Se on kuultu eri artistien versioimana miljoona kertaa, ja Neil Young & Crazy Horsen liveversio tappelee tosissaan huonoimman tittelist\u00e4.<\/p>\n

Useimmat Youngin bluesvedot kuuluvat deep track -osastoon. Ne ovat harvoille tuttuja, mutta monelle tosifanille t\u00e4rkeit\u00e4. “Sleeps with Angels” -levy (1994) her\u00e4tti huomiota Kurt Cobain -teemoillaan, ja t\u00f6rkyinen blues “Blue Eden” hukkui joukkoon. Levy “Greendale” (2003) on tietoisessa luonteessaan sukua nykyprotestille (lue keikka-arvio<\/a>), mutta silkka blues “Double E” j\u00e4i huomiotta.<\/p>\n

“Storytone” (2014) puolestaan kiinnitytti kuuloaistin orkesterikappaleisiin. Jimmy Reed -henkisist\u00e4 vedoista “I Want to Drive My Car” ja “Like You Used to Do” on sen sijaan revitty otsikoita v\u00e4h\u00e4nlaisesti.<\/p>\n

\"\"
Neil Young Helsingiss\u00e4 vuonna 2016. Kuva: Marko Aho<\/figcaption><\/figure>\n

Kaksi albumikokonaisuutta pomppaa esiin asiaa blueslasein tiiraillessa. “Everybody’s Rockin'” (1983) oli surkuhupaisa rock & roll -levy, jonka Young The Shocking Pinks -b\u00e4ndeineen purkitti omalle levy-yhti\u00f6lleen, Geffenille, pottuillakseen. Ja taas t\u00f6rm\u00e4t\u00e4\u00e4n herra Reediin: “Bright Lights, Big City” vedet\u00e4\u00e4n fiftarityyliin. Kokonaista 24 minuuttia k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4 albumikokonaisuus r\u00e4mpyteltiin turvallisesti kolmen soinnun varassa, eik\u00e4 s\u00e4vellajiakaan tarvinnut juuri vaihdella.<\/p>\n

Viisi vuotta my\u00f6hemmin ilmestynyt “This Note’s for You” oli astetta vakavampi projekti, johon Young kokosi The Bluenotes -yhtyeen. Levy itsess\u00e4\u00e4n on aika siistin kuuloinen, mutta liven\u00e4 ryhm\u00e4 roiski r\u00e4v\u00e4kk\u00e4\u00e4kin rhythm ‘n bluesia. Bluespoljentoisia kappaleita albumilla ovat “Ten Men Working” ja “Married Man”.<\/p>\n

Youngin levytetyst\u00e4 materiaalista l\u00f6ytyy sellainenkin erikoisuus, ett\u00e4 biisej\u00e4 on nimetty blueseiksi, vaikka niill\u00e4 ei ole rakenteellisesti tekemist\u00e4 bluesin kanssa (tunteen puolesta kyll\u00e4kin, ja se toki ratkaisee). Joukkoon kuuluvat muun muassa kiukkuinen rock “Revolution Blues” (1974, “On the Beach” -levylt\u00e4<\/a>), yhdeks\u00e4nminuuttinen tilitysfolk “Ambulance Blues” (sama levy) ja countrykeikuttelu “Depression Blues” (“Old Ways” -levyn [1985] ylij\u00e4\u00e4m\u00e4raita, joka julkaistiin kokoelmalla “Lucky Thirteen” [1993]).<\/p>\n

Bootlegeilt\u00e4 ja muista ep\u00e4virallisista ymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4 l\u00f6ytyy runsaasti lis\u00e4\u00e4 blueslaariin sopivaa Young-materiaalia.<\/p>\n

Hyv\u00e4t ajat tulevat hitaasti<\/h2>\n

Ja sitten ne helmet. “On the Beach” -levyn (jonka kahdeksasta kappaleesta siis kolme nimettiin blueseiksi) ykk\u00f6spuolen p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 “Vampire Blues”. Se lienee Neil Youngin varhaisimpia suuriin asiakysymyksiin kantaa ottavia lauluja. Se sai inspiraationsa vuonna 1973 leimahtaneesta \u00f6ljykriisist\u00e4: “I’m a vampire, baby, suckin’ blood from the earth.”<\/p>\n

Vaikka ala-asteen b\u00e4ndikerhokin soittaisi biisin teknisesti paremmin, fiilis on aitoa neilyoungia. Ja se ovela \u00e4\u00e4niefekti ei suinkaan tule perkussioista, vaan siit\u00e4, kun basisti Tim Drummond rahnuttaa partaansa luottokortilla! “Good times are comin’, I hear it everywhere I go; Good times are comin’, but they sure comin’ slow.”<\/p>\n

Mit\u00e4 allekirjoittaneeseen tulee, Neil Youngin parhaan bluesbiisiin kunnian saa “Speakin’ Out”. Sen l\u00f6yd\u00e4t vuoden 1975 albumilta “Tonight’s the Night”, joka on huumeisessa humalaisuudessaan kenties rockin historian rehellisin ja likaisin kiekko \u2013 ja muun muassa siksi yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4.<\/p>\n

Teksti sekoilee jossain totuuden etsimisen problematiikassa ja rakkauden kaipuussa. Young lurittelee omiaan pianolla, ja kitarasoolovastuu lankeaa nuorelle lupaukselle Nils Lofgrenille seuraavalla (hauskasti kuuluviin j\u00e4tetyll\u00e4) sananvaihdolla:<\/p>\n

– All right, Nils?
\n– All right!<\/p>\n