{"id":223,"date":"2020-05-08T22:05:50","date_gmt":"2020-05-08T20:05:50","guid":{"rendered":"http:\/\/blues-finland.com\/blogi\/?p=223"},"modified":"2020-05-22T19:07:58","modified_gmt":"2020-05-22T17:07:58","slug":"levon-helm-the-band-rumpali-drummer","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/2020\/05\/08\/levon-helm-the-band-rumpali-drummer\/","title":{"rendered":"Levon Helm: Arkansas’n maestro"},"content":{"rendered":"

Vanha The Band -hitti “The Shape I’m in” ep\u00e4ili tietoisuutta tarinan kertojan kunnosta. Klassikkob\u00e4ndin rumpali Levon Helm oli 10 vuotta sitten taistelutahdon ja syd\u00e4mellisyyden ilmentym\u00e4.<\/strong><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa – alun perin julkaistu Blues-Finland.comissa vuonna 2010 – palaamme Helm-b\u00e4ndin keikalle Yhdysvalloissa.<\/em><\/p>\n

Charlottesville, vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 pikkukaupunki Virginian osavaltiossa. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 on viel\u00e4 matkaa varsinaiseen Yhdysvaltain etel\u00e4\u00e4n, mutta ilmapiiriss\u00e4 on paljon samaa. Keskustan l\u00e4pi vie vehre\u00e4 k\u00e4velykatu, jota paikalliset pit\u00e4v\u00e4t maailmankuuluna. Mutta eip\u00e4 se juuri Rotuaaria kummempi ole.<\/p>\n

K\u00e4velykadun varrella olevan panttilainaamon ikkunassa roikkuva kapistus her\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomion: kyseess\u00e4 on Johnny Winter -mallin Gibson Firebird -kitara. Lieneek\u00f6 soittopeliin tuherrettu nimmari Teksasin pojan omak\u00e4tinen? Taipaleelle mahtuu useampiakin vanhoja teattereita, joista osa toimii konserttisaleina.<\/p>\n

V\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hestyy muutaman miehen joukkio. Heid\u00e4t tunnistaa muusikoiksi jo kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Hei, yksi noista ukoistahan oli Jim Weider!<\/p>\n

Matkaa jatkuu kohti k\u00e4velykadun it\u00e4ist\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4. Siell\u00e4 sijaitsee viihdeareena Charlottesville Pavilion. Illan esiintyj\u00e4 on The Levon Helm Band, jossa arvon herra Weiderkin kitaroi.<\/p>\n

Katsomo on kovin tyhjill\u00e4\u00e4n, kun l\u00e4mpp\u00e4rib\u00e4ndi veivaa sis\u00e4ll\u00f6t\u00f6nt\u00e4 country-rockiaan. Yhtyeen johtajaa Jason Isbelli\u00e4 ei voi kiitt\u00e4\u00e4 kovin mielenkiintoisesta setist\u00e4. Ansioksi voidaan lukea se, ett\u00e4 h\u00e4nen entinen b\u00e4ndins\u00e4 Drive-by Truckers teki aikoinaan tribuuttibiisin “Danko\/Manuel” The Bandin<\/a> edesmenneille j\u00e4senille Rick Dankolle ja Richard Manuelille; kappale kuultiin my\u00f6s Charlottesvilless\u00e4.<\/p>\n

Kun Isbellin nykyisen yhtyeen The 400 Unitin rumpali Chad Gamble oli l\u00e4hes tunnin pahoinpidellyt rumpu- ja t\u00e4rykalvoja, alkoi totisesti olla ik\u00e4v\u00e4 yht\u00e4 juurimusiikin juhlituimmista rumpaleista.<\/p>\n

Muutaman tuhannen vahvuinen yleis\u00f6 Charlottesville Pavilionin katsomossa ja sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4ll\u00e4 nurmella tervehtiikin riemulla vihdoin lavalle k\u00e4psyttelev\u00e4\u00e4 Levon Helmi\u00e4 \u2013 ja saa aivan yht\u00e4 syd\u00e4mellisen vastareaktion itse maestrolta. Levon, joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 toukokuun lopussa 70 vuotta, on j\u00e4tt\u00e4nyt kovanahkaisen ja joskus riitapukariksikin leimatun min\u00e4ns\u00e4 lopullisesti taakseen.<\/p>\n

Ja se rumpalinty\u00f6: kaikki tyylikkyys, irtonaisuus, ajoitus ja rytminen pist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, joka Helmilt\u00e4 on totuttu kuulemaan vuosikymmeni\u00e4, on tallella.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4n ullakoilta<\/h2>\n

Heti k\u00e4ttelyss\u00e4 k\u00e4vi selv\u00e4ksi, ettei The Levon Helm Band pid\u00e4 kynttil\u00e4\u00e4ns\u00e4 vakan alla. Konsertti polkaistiin t\u00e4yteen lentoon jyskytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 The Band -klassikolla “The Shape I’m in”. Solistina sai kunnian aloittaa kosketinsoittaja-laulaja Brian Mitchell.<\/p>\n

\"\"
Levon Helm. Kuva: Ahron R. Foster<\/figcaption><\/figure>\n

The Bandin kuolemattomista Charlottesvillen illassa kuultiin my\u00f6s aina koskettava “It Makes No Difference”, Levon-bravuuri “The Weight”, Dylan-laina “I Shall Be Released” sek\u00e4 “Chest Fever”. Viimeksi mainitun erikoisuudesta vastasi Larry Campbell, joka soitti Garth Hudsonin tunnetuksi tekem\u00e4t kosketinsoitin\/syntetisaattoriseikkailut s\u00e4hk\u00f6kitaralla!<\/p>\n

Campbell, tyt\u00e4r Amy Helm ja Teresa Williams avasivat pienimuotoisen Jerry Garcia -tribuuttiosuuden Grateful Deadin hienovireisell\u00e4 kappaleella “Attics of My Life”. Siit\u00e4 oli hyv\u00e4 rakentaa aasinsilta “Electric Dirt” -levyn avausraitaan “Tennessee Jed”, joka on my\u00f6s Garcian k\u00e4sialaa.<\/p>\n

“Tennessee Jed” oli koko konsertin ainoa numero, jonka Levon Helm lauloi solistina alusta loppuun. Taistelu kurkkusy\u00f6p\u00e4\u00e4 vastaan on vienyt \u00e4\u00e4nen kest\u00e4vyyden kuntoon, joka ei salli pitki\u00e4 osuuksia el\u00e4v\u00e4ss\u00e4 tilanteessa. \u00c4\u00e4ni sin\u00e4ns\u00e4 on kuitenkin tuttua, j\u00e4ljittelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 Levonia.<\/p>\n

\u00c4\u00e4nen pett\u00e4minen pariin otteeseen ei maestron menoa haitannut, vaan h\u00e4n yltyi yh\u00e4 parempiin rumpuk\u00e4\u00e4nteisiin ja innokkaampaan ison b\u00e4ndins\u00e4 sparraamiseen. Levon Helm on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n orkesterinjohtaja; miehen nykyinen yhtye kunnioittaa esimerkiksi RCO Allstarsin, jossa vierailivat 70-luvulla muiden muassa Dr John ja Paul Butterfield, perinteit\u00e4.<\/p>\n

Syd\u00e4mellinen tunnelma<\/h2>\n

Levon iloitsi silmin n\u00e4hden orkesterinsa eri j\u00e4senten t\u00e4htihetkist\u00e4. Amy Helm ja Teresa Williams ovat upeita stemmalaulajia. Larry Campbellill\u00e4 ei ehk\u00e4 ole suurta solistin karismaa, mutta mies on aidosti monilahjakas muusikko. The Bandin viimeiseen kokoonpanoon kuulunut Jim Weider (joka n\u00e4htiin omine b\u00e4ndeineen J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4n Puistobluesissa 2002) p\u00e4\u00e4si loistamaan kirjoittamallaan “Remedy”-biisill\u00e4. Basisti Byron Isaacs otti keskilattian kappaleella “Calvary”, jonka h\u00e4n s\u00e4velsi Levonin kiitetylle “Dirt Farmer” (2007) -soololle.<\/p>\n

“‘Calvary’ oli varmasti yksi suurimmista syist\u00e4, miksi saimme ‘Dirt Farmerista’ Grammy-palkinnon. T\u00e4ytyy kai muistuttaa, ett\u00e4 ‘Electric Dirtist\u00e4’ tuli siit\u00e4kin Grammy”, Campbell valisti.<\/p>\n

\"\"
Jim Weider ja Levon Helm. Kuva: Hanna Korteniemi<\/figcaption><\/figure>\n

The Levon Helm Band vuosimallia 2010 juhlistaa paitsi johtajansa merkkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6s amerikkalaisen rytmimusiikin monihaaraisia juuria. Charlottesvillen-konsertissa koluttiin bluesin, gospelin, folkin, countryn ja rockin syvint\u00e4 olemusta huolella ja tyylill\u00e4. New Orleansia kunnioitettiin kunnon Mardi Gras -marssilla, jonka aikana viisimiehinen puhallinsektio tepasteli hersyv\u00e4n hauskasti ymp\u00e4ri stagen \u2013 t\u00e4st\u00e4 yleis\u00f6 villiintyi t\u00e4ysin!<\/p>\n

Levon Helm ei sulkeutunut diivan tavoin norsunluutorniin, vaan piti jatkuvasti yhteytt\u00e4 katsojiin. K\u00e4mmen k\u00e4vi syd\u00e4mell\u00e4 useammin kuin kerran, lentosuukkoja leijaili yleis\u00f6n joukkoon tasaiseen tahtiin.<\/p>\n

Vajaa pari tuntia saadaan kuulla hidasta ja nopeaa, pient\u00e4 ja suurta, juurevaa ja juurevampaa. Americanan suurmies poistuu k\u00e4tt\u00e4\u00e4n iloisesti heilautellen kohti backstagea virginialaisen illan jo pimennytty\u00e4. Roudari heitt\u00e4\u00e4 pusakan hintel\u00e4n miehen hartioille.<\/p>\n

N\u00e4kemiin, mutta ei hyv\u00e4sti.<\/p>\n

PASI TUOMINEN
\nCharlottesville, Virginia<\/p>\n